Kun ajattelee mitä katkeruus on...
Olisiko parempi olla naiivi ja sinisilmäinen ja uskoa että kaikki
miehet haluavat minulle pelkkää hyvää, eivät halua hyväksikäyttää...
Kun tuohan on valetta. Paskiaisia on. En tiennyt sitä ennen, tai en
uskonut että voisin sellaiseen törmätä saati sitten että vielä antaisin
sellaisen viedä sydämeni.
Olisiko sittenkään parempi että olen sinisilmäinen? Voi sitä huumaa
mitä sen vuoksi saa kokea. Vai onko sittenkin parempi olla realisti, ehkä
jopa hieman kyyninen.
Olisin vihannut jos minulle olisi joskus kauan sitten sanottu:
'Varo ettei hän särje sinun sydäntäsi'. Olisin pitänyt sitä vanhojen
katkerien ämmien höpötyksenä. Eihän minun maailmaani sellainen kuulu.
Ja sitten kuului kuitenkin.
Ja sitten mitä on menettänyt, paitsi rakkauden, monta vuotta, myös
sinisilmäisyyden. Ja pahinta on se että katkeruus ja kyynisyys vain on
jääneet. En minä halua niitä enää. Mutta en voi olla ilmankaan. Sillä ne
suojelevat minua olemasta sinisilmäinen. Jos turvan hinta on kyynisyys niin
kai se on maksettava.
Kunpa vain saisin rakastaa. Vielä edes yhden kerran. Ja kunpa silloin
minun ei tarvitsisi samaan aikaan vihata.
Olisiko parempi olla naiivi ja sinisilmäinen ja uskoa että kaikki
miehet haluavat minulle pelkkää hyvää, eivät halua hyväksikäyttää...
Kun tuohan on valetta. Paskiaisia on. En tiennyt sitä ennen, tai en
uskonut että voisin sellaiseen törmätä saati sitten että vielä antaisin
sellaisen viedä sydämeni.
Olisiko sittenkään parempi että olen sinisilmäinen? Voi sitä huumaa
mitä sen vuoksi saa kokea. Vai onko sittenkin parempi olla realisti, ehkä
jopa hieman kyyninen.
Olisin vihannut jos minulle olisi joskus kauan sitten sanottu:
'Varo ettei hän särje sinun sydäntäsi'. Olisin pitänyt sitä vanhojen
katkerien ämmien höpötyksenä. Eihän minun maailmaani sellainen kuulu.
Ja sitten kuului kuitenkin.
Ja sitten mitä on menettänyt, paitsi rakkauden, monta vuotta, myös
sinisilmäisyyden. Ja pahinta on se että katkeruus ja kyynisyys vain on
jääneet. En minä halua niitä enää. Mutta en voi olla ilmankaan. Sillä ne
suojelevat minua olemasta sinisilmäinen. Jos turvan hinta on kyynisyys niin
kai se on maksettava.
Kunpa vain saisin rakastaa. Vielä edes yhden kerran. Ja kunpa silloin
minun ei tarvitsisi samaan aikaan vihata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta loppujen lopuksi
Sama se vaikka vihaisinkin häntä samalla
kun rakastaisin
Kunhan hän vain pysyisi luonani.
Ei pakenisi. Ei antaisi ymmärtää väärin.
Olisi rehellinen. Ja aina luonani, edes
hengessään.
Kasva! Lakkaa olemasta takertuva läheisriippuvainen nyyhky. Ei sellaista kukaan mies jaksa. Eikä kaveritkaan, kuin ehkä huonona parodiana joka naurattaa hetken.
Kuinkas kauan te ehditte olemaan yhdessä ja mihin juttu päättyi? Pettikö hän sua, oliko väkivaltainen vai mitä?
aika parantaa haavat. mutta arvet saattaa jäädä, jos liian syvään on osunut. koitahan jaksaa, päivä kerrallaan. :]
ps. ulkona luonnossa käveleminen auttaa ihan oikeasti moneen tuskaan.