Elikkäs olen kihloissa ja asumme yhdessä..On alkanut oleen vähän niinkun sellainen "ongelma" että ei ole mitään tekemistä.. Olen opiskelija ja kihlattuni on töissä käyvä,mutta ymmärään sen että ei aina jaksaisi,mutta olisi kiva tehdä yhdessä muutakin kun katsella leffoja sohvalla päivästä toiseen.. Aamulla kun heräämme niin kihlattu menee ensimmäisenä koneelle...hoitamaan sille tärkeet jutut... ja sitten kun emme keksi mitään tekemistä niin tulee takaisin koneelle,mutta pelaamaan,sama juttu kun tulee töistä ensimmäisenä koneelle,tosin aina heti kun näemme kysyy kyllä mitä olen touhunnut ja antaa pusun..
Olisi niin kiva keksiä jotain tekemsitä yhdessä.
Muuten suhteemme kukoistaa.. mitään muuta ongelmaan meillä ei ole.. Eikä tuo tietokone ole minulle niinkään ongelma,kun huomio minua siinä samalla..eikä se niinkään minua "haittaa"...
Olisi niin kiva keksiä jotain tekemsitä yhdessä.
Muuten suhteemme kukoistaa.. mitään muuta ongelmaan meillä ei ole.. Eikä tuo tietokone ole minulle niinkään ongelma,kun huomio minua siinä samalla..eikä se niinkään minua "haittaa"...
Vastaukset 6
Vanhimmat
me käymme yhdessä lenkillä/pyöräilemässä, kesäisin uimassa, pelaamassa sulkapalloa silloin tällöin, ulkona kahvilla, joskus terassilla kaljalla tai vain ihan jätskillä... Viikonloppuisin joskus ihan vaan "ikkunaostoksilla" lähinnä huonekalu/elektroniikka kaupoissa mitkä kumpaakin kiinnostavat tai markkinoilla, erimoisilla messuilla tai tapahtumissa mitä lähiseudulla järjestetään. Toki joskus jos ei jompaa kumpaa huvita tai ei jaksa niin sitten vain ollaan ja katsellaan töllöä. (Kumpikin tehdään pitkää päivää töissä, ni usein väsyttääkin iltaisin).
Siinä joitain vinkkejä! Mutta luulisin että ehdoton ykkönen olisi koiran hankkiminen (tai joku muu lemmikkieläin), siis tietenkin sillä edellytyksellä, että siihen voi sitoutua ja kumpaakin se kiinnosta. Koiran kanssa keksii harrastuksia, mitkä sopii hyvin sekä miehille, että naisille. Ja siitä saa myös paljon yhteistä keskusteltavaa.
Juu siis meillä on n.4kk vanha poika koira
Pian teillä on (jos ei ole jo) tilanne, että kummallakaan ei ole henk koht kavereita. Molemmilla on vain ehkä iskä ja äiskä, sekä sisko tai veli.
Annan kullan arvoisen neuvon. Jos ei pidä yhteyttä säännöllisesti kavereihin, niin he löytävät kyllä aina uusia. Lisäksi kynnys pitää yhteyttä kasvaa potenssiin kolme, mitä kauemmin taukoa on ollut. Tiedän omasta kokemuksesta tämän, enkä ole kuin vasta 25.
Hemmotelkaa toki toisianne, mutta älkää olko kiinni toisissanne. Kerran viikossa olisi hyvä tavata kavereitakin, mieluummin useamminkin.
Kesää...
Juu siis meillä ei ole kylläkään kamalasti hen koht kaverereita,koska meillä on aika lailla yhteiset kaverit.. Ja meillä käy kavereita täällä. Ja minulla on sellainen että kun muutimme yhteen kihlattuni kanssa niin muutin toiselle paikkakunnalla,niin en pääse sinne aina kun halua.
Mutta soittele kavereilleni kyllä toosi paljon. ja kysyn kuumumisia.Ja koska vahempani asuvat siellä paikkunnalla mistä muutin niin kun menen äitellä ja isällä käymään niin koitan parhaani mukaan myös nähdä kavereitani siellä,esim : menen käymään...
ja kerran viikossa en pääse katsomaa kavereitani koska kihlattuni on töissä (tekee 3vuoro työtä) ja minulla ei ole ajokortteja.. Ja niin ja kun kaverini oli myymässä aina välillä kaupassa pullaan niin menin häntä moikkaamaan sinne. elikkäs? mitä mieltä oot?
Pidä (pitäkää) samasta linjasta kiinni jatkossakin. Kuulostat(te) nuorilta. Iän karttuessa kynnys kavereihin kasvaa, mutta älkää antako sen haitata.
kesää...:)
Sano sille, että "huomiois ukkoseni nyt muakin enemmän, olisi kiva tehdä juttuja yhdessä, mie hermostun kohta"