Missä ja miten?
Menisitkö naimisiin?
..sininen sukkanauha..
231262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
asia otsikossa
joskus sattuis käymään niin hullusti että menisin niin virallinen puoli hoidettais maistraatissa kahden pakollisen todistajan kera ja illalla pienen porukan ryyppäjäiset kotona.Mä en oo koskaan käsittäny mitään pitkän kaavan 'prinsessahäitä' ja sellaisen naisen kanssa jonka ne ois pakko saada en vaan yksinkertaisesti menis naimisiin.
Jos nainen haluaisi isot kirkkohäät,mikä olisi teidän kahden välinen kompromissi?Eikö rakkaudessa ole kyse aina kompromisseistä.Sillä vain rakkaudestahan sinä menisit naimisiin?
Yrmio on asialinjalla. Tollaiset häät tahtoo mä :)
Pieni ihme pitäis jysähtää että pääsis noin lipshtamaan..
Mutta jos, niin sitten ei rahaa säästeltäis.
Isolla, korkeelta ja kovaa!
Hääpaikan pitää näyttää seuraavana aamuna taistelukentältä.
taistelukentältä?
Taistelun melskeeseen tuupertuneita, mustia silmiä, raiskattujen voihketta, kaatuneita pöytiä, kranaatinkuoppia - yms. merkkejä hyvistä bileistä!
Asia otsikossa =)
Kerronpa tässä omista häistani. Menimme naimisiin maistraatissa kahden virallisen todistajan läsnäollessa (maistraatin puolesta). Muistaakseni molemmilla villapuserot, minulla hame ja sulholla farkut. Siltä sesomalta lähdettiin häämatkalle Napoliin. Palattuamme häämatkalta kerroimme sukulaisille, et mentiin tuossa männäviikolla naimisiin.
Tähänkö tää mun poikamiehen lentoni nyt katkesikin..?
;)
Kun lähtee leikkiin mukaan siispä kaikki pitää kestää! :)
Sä oot nyt ihan laskeutunut lennoltasi =)
Kyllä vaan, on tässä kotvasen aikaa ollut kovaa maata jalkojeni alla. Tiedä vaikka joku päivä pääsis uudestaan ilmojen halki. Toivossa on hyvä elää sanoi.. ;)
Eilinen vastausviesti menikin harakoille:D
usko siihen systeemiin alkuunsa....liian vanhanaikaista ja samalla noloa
En kuulu kirkkoon enkä pidä "perinteisiä" suomalaisia häitä mitenkään mieltäylentävänä tilaisuutena. Mut homman voisi hoitaa eri tavalla ikimuistoisesti; jokin pieni kappeli Las Vegasissa missä joku Elvikseltä näyttävä tyyppi vihkaisee... :-) Myöhemmin sitten pienimuotoinen kahvitilaisuus lähimpien ystävien ja sukulaisten kesken.
Bruno
Ilman muuta menisin. Ensin pitäis kupsahtaa toi olemassa oleva ukkonen, mut voihan siinä käydä niinkin, et minä kupsahdan.
Jos toi ukkonen kupsahtais inhimillisessä ajassa, niin että vielä voisin katsella uuden kainalon, menisin naimisiin, ehdottomasti, jos vaan kohdalle osuu sellainen, jonka kans voisi mennä.
Kun Se Oikea löytyy, sillä ei ole itselleni merkitystä missä ja miten.
Tärkeintähän ei ole ne häät vaan niiden tarkoitus.
Valkealla hiekalla,jossain kaukana:)
romanttiasta ja kaunista, mut.... mulle siis sillä paikalla niin väliä :)
joops.. ehkä elämä voittaa... sittenkin.
Jos olisin uskonut, että kissa ei välttämättä muutukaan lehmäksi, olisin mennyt naimisiin jo aiemmin.
Kaikille maistraattiin ihastuneille voisi kommentoida, että ensinnäkin on mukava istua vanhana ukkona kiikkutuolissa, kun on muistoja elämän varrelta. Toisekseen häät voivat olla muutakin kuin 200 vierasta kirkossa, hörhelöunelma ja osamaksulaskuja seuraavat 5 vuotta.
Jeps, ne häät oli todella edulliset ja meidän ihan "näköiset". Kumpikaan meistä ei halunnut (halua) olla huomion keskipisteenä - ehkäpä se oli suurin syy kyseiseen ratkaisuun.
Sukulaisille olisi tietty voitu järjestää jotain hauskanpitoa. Nyt tänäänhän toi tuntuu itsekkäältä ratkaisulta.
Ihan sama kunhan saa reikää säännöllisesti.