Löytyykö keltään mielipiteitä jaettavaksi?.. Seurustelin miehen kanssa kuusi vuotta ja oltiin jo kihloissa asti. Asuttiinkin yhdessä. Tuntui kuin kaikki olisi hyvin, arki luisti ja mä olin autuaan tietämätön että mies ilmeisesti ajatteli itsekseen että tunteeko mua kohtaan tarpeeksi vai ei..
Nyt muutama viikko sitten hän pamautti yhtäkkiä ettei tunne tarpeeksi mua kohtaan jotta voisi kuvitella tulevaisuutta yhdessä.. soviittiin että ollaan hetki erillään ja mietittän asioita jonka jälkeen mies olikin taas että yritetään vielä kyllä tämä tästä.
..kuitenkin seuraavana päivänä kun alettiin taas juttelemaan hän ilmoitti että ehkäpä on parempi sittenkin ettei yritetä ja sillä tiellä ollaan.. hän sanoi muuttavansa pois omaan asuntoon jne jne. nyt tilanne on sen verran jäissä että mä olen yksin kotona ja miehen tavaratkin on vielä täällä koska on ilmeisesti sen verran saamaton (?) ettei ole saanut järkättyä kämppää itselleen. en oo enää viittiny kysellä mitä ajattelee koska on tehnyt melko selväks että tätä hän haluaa. hän ei kuitenkaan ikävöi poikamieselämää mutta haluaa "omaa aikaa" ja "omaa tilaa".
erityisen hanakalaa oli, että mies jatkoi "halimista ja pusuttelua" tavalliseen tapaansa ja kertoi välittävänsä ja tykkäävänsä. kuitenkin aina kun puhuttiin tästä ,oli naama taas vakavana ja ilmeettömänä.. mä aina välillä ihan unohdin että ollaan eroamassa!
..ihmettelen että jos miehen tunteet todellakin "vähentyi" mua kohtaan niin miksen huomannut sitä? miten toinen voi tehdä näin ihmiselle josta kuitenkin välittää ja "tykkää"?.. en tiedä mitä ajattelisin.. haluisin tietty toivoa tulevaan et jos sitten joskus (niinkuin hänkin sanoo)mutta kuitenkin totuus satuttaa.. tuntuu kuin hän ei olis itsekään osannut päättää mitä haluaa..
ajatuksia kennelläkään??
Nyt muutama viikko sitten hän pamautti yhtäkkiä ettei tunne tarpeeksi mua kohtaan jotta voisi kuvitella tulevaisuutta yhdessä.. soviittiin että ollaan hetki erillään ja mietittän asioita jonka jälkeen mies olikin taas että yritetään vielä kyllä tämä tästä.
..kuitenkin seuraavana päivänä kun alettiin taas juttelemaan hän ilmoitti että ehkäpä on parempi sittenkin ettei yritetä ja sillä tiellä ollaan.. hän sanoi muuttavansa pois omaan asuntoon jne jne. nyt tilanne on sen verran jäissä että mä olen yksin kotona ja miehen tavaratkin on vielä täällä koska on ilmeisesti sen verran saamaton (?) ettei ole saanut järkättyä kämppää itselleen. en oo enää viittiny kysellä mitä ajattelee koska on tehnyt melko selväks että tätä hän haluaa. hän ei kuitenkaan ikävöi poikamieselämää mutta haluaa "omaa aikaa" ja "omaa tilaa".
erityisen hanakalaa oli, että mies jatkoi "halimista ja pusuttelua" tavalliseen tapaansa ja kertoi välittävänsä ja tykkäävänsä. kuitenkin aina kun puhuttiin tästä ,oli naama taas vakavana ja ilmeettömänä.. mä aina välillä ihan unohdin että ollaan eroamassa!
..ihmettelen että jos miehen tunteet todellakin "vähentyi" mua kohtaan niin miksen huomannut sitä? miten toinen voi tehdä näin ihmiselle josta kuitenkin välittää ja "tykkää"?.. en tiedä mitä ajattelisin.. haluisin tietty toivoa tulevaan et jos sitten joskus (niinkuin hänkin sanoo)mutta kuitenkin totuus satuttaa.. tuntuu kuin hän ei olis itsekään osannut päättää mitä haluaa..
ajatuksia kennelläkään??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan kuin olisit kirjoittanut minun tarinani vuoden vaihteesta, paitsi, että olin naimisissa. Yhdessäoloaikakin täsmäsi.
Tota samaa veivaamista. Hellyyden osoittamista ja sitten taas etäisyyttä. Ja kaikki tapahtui parissa viikossa, ennen sitä ei ollut mitään merkkejä nähtävissä.
Kivenkovaa väitti, ettei ole uutta suhdetta etsimässä vaan ihan vaan tarvitsee omaa tilaa.
No, niinhän se sitten kuitenkin selvisi, että odottamassa oli jo uusi viritys. Kämppääkään ei ollut juuri sen vuoksi etsinyt itselleen, kun ajatteli pääsevänsä uuden nurkkiin asumaan.
En minä tiedä, onko teillä sama syy. Mutta ihan kauheen tutulta vaan kuulostaa :-(
Olen pahoillani puolestasi.
Koska hän halusi silti sen ilmaisen ja helpon pusuttelu ja halailu kaverin. Jos hän ei mitään halua, niin et myöskään mitään sille anna. Veikkaan että tämä nyt oli varmastikin tässä. Ehkä se sen kämpänkin vielä löytää, mutta älä hyvä ihminen anna sen käyttää hyväkseen sua. Nyt vaan pysyt kylmänä ja rauhallisena ja saavuttamattomana, muuten paitsi jonkinlaisena kaverina sitten, kunnes se muuttaa pois omilleen.
jos ja kun selväksi on tullut, että yhteistä tulevaisuutta ei ole niin hakee kamansa samantien pois koska asuntoni ei ole mikään varasto. En antais miehen pitää kamojaan asunnossani jos kerran lähdössä on. Eihän toi teidän juttu tule toimimaan. kyllä pitää tietää rakastaako toista vai ei ja haluaako jakaa loppuelämänsä toisen kanssa vai ei. Tommonen jossittelu ei tulisi kuuloonkaan. En yleensä ottaenkaan ymmärrä taukoja, ne on itsensä huijaamista. Ihan sama asia jos yrittää tupakasta eroon ja toistelee itselleen ja muille polttavansa esim. entisen 10 sijaan vaan 5. Asia ei siitä ole kummennut, on vaan itsensä pettämistä.
heippa!
Oltiin avomiehen kanssa kymmenen vuotta yhdessä, joista neljä kihloissa. Asuttiin yhdeksän vuotta yhdessä. mies oli koko suhteen ajan jollain lailla sitoutumiskammoinen. Itse olisin ollut valmis kihloihin jo parin vuoden seurustelun jälkeen ja naimisiin pian kihlautumisen jälkeen. rakensimme talon ja samoihin aikoihin mies suostui kihloihin, mutta naimisiin hän haluaisi vasta viisikymppisenä. Olisin halunnut lapsia, mutta mies sanoi aina, että katsotaan sitten myöhemmin.
Kymmenen vuoden seurustelun jälkeen herra ilmoitti, että tunteet muuttuneet ja parempi erota ja olla vain ystäviä. Ero otti koville, mutta nyt jälkikäteen voin sanoa, että olin liian sinisilmäinen ja liian riippuvainen hänestä. Luulin, että hän on elämäni mies, mutta nyt olen ymmärtänyt, että hän oli kaikkea muuta kuin sitä. Toki hänellä oli monia ihania ominaisuuksia, mutta yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat olivat niin erilaiset että parempi oli kuitenkin erota.
nyt mies nauttii poikamieselämästä ja elää uutta nuoruutta.Minä olen seurustellut muutaman kuukauden ja nyt tuntuu, että ehkäpä tässä on nyt sitä jotain..