Näin huonosti

tai omia sisaria tai vanhempia, joiden luo voisit nyt mennä, että he voisivat auttaa sinua pääsemään nyt aluksi uuden elämän alkuun? Mene heti huomenna työvoimatoimistoon ainakin ja tosiaan tällaisina hetkinä ovat läheiset ja hyvät ystävät tärkeitä. Kun ihmisellä todella elämä koettelee silloin huomaa ketkä ovat niitä tosi ystäviä. Etsi ne tosiystävät käsiisi ja heidän avullaan aloita uusi elämä. Kun Jumala sulkee oven avautuu jossain ikkuna.. Onnea uuteen elämääsi!

Kuten edellinenkin kirjottaja totesi, kannattais varmaan eka hankkiutua ystävien seuraan. Pyydä vaikka vähän vippiä joltain kaverilta tai lähisukulaiselta, että pääset vaikeimman yli, kun työpaikkakin lähti. Sit kun vähän tokenet, niin heti vaan hoitamaan työttömyyskorvaukset kuntoon.

Vaikka se äijä sut jättikin ja se tuntuu varmaan pahimmalta just nytten, niin se on loppuviimein helpoin asia korjata. Monelle muullekin on varmasti käynyt noin, ja voi olla pitkässä juoksussa ihan hyväkin, että pääsit siitä äijästä eroon, jos se kerran tommosia tekee. Elämässä tuppaa vaan sattuu ja tapahtuu kaikenlaista paskaa välillä. Helppo tietty sanoo, mutta ei niistä kannata itteensä paljon ottaa, muutakun arvokkaana kokemuksena.

Jos oikein rupee masentamaan ja ahistamaan, niin siihenkin löytyy konstit ja monet, joten ei tässä mitään peliä ole vielä menetetty.

Kyl meitä äijiä täällä maailmassa piisaa, joten eiku tsemppiä vaan kesään!! Toivottavasti löydät hyvän olkapään, jota vasten on mukava nojailla, kun tuntuu pahalta.

Menisin ekaksi soskuun,kertomaan tilanteen.Sit juoksisin työnvälitykseen,töitä löytyy tekevälle,vaikkei ihan ammattia vastaavaa olisikaa,aluksi.Joka tapauksessa kaiken sen murheen,petetyksi tulemisen,häpeän hyväksikäytetyksi tulemisen tunteen kanssa EI saa jäädä märehtimään.Jos ottaa tiukille,apua löytyy tukipuhelimista,mielenterveystoimistosta,sukulaisilta,ystäviltä.Ota häpeilemättä kaikki mahdollinen apu vastaan,näin minä tekisin.Onneksi,ainakin kertomasi mukaan,sinua ei olisi pahoinpidelty,ole siitä kiitollinen.Olen itse kokenut,lisäksi senkin helvetin,olen selvinnyt,olen siitä ylpeä.Eipä saanut jätkä lannistettua.Voimia sinulle,pää pystyyn ja vastatuuleen,hammasta purren,näytä missä kaappi oikein seisookaan.

Miksi sait potkut? Onko teillä jotain henkilönvähennyksiä vai oletko sä vaan tehnyt huonosti työsi? Kai sulle se kämppä sitten jää? Muista hyvä ihminen ensi kerralla se, että kummallakin teillä on omat tilinne ja omat varanne! Ei mitään yhteistä tiliä.

Voisit olla vaikka noiden juttujen lisäksi HIV-positiivinen neliraajahalvautunut huumeriippuvainen umpiruotsalainen dementikko.

Pakota itses ylös ja ulos työnhakuun ja terasseille flirttailemaan estottomasti. Voihan olla että tämä on sulle uuden ja paremman alku...=)

Viime vuosi edellisessä duunissa oli helvettiä kun siellä ei ollut mitään järkevää duunia, joten vaihdoin pitkän miettimisen jälkeen duunia. Uudessa duunissa on vielä vähemmän töitä, joten oon marraskuusta saakka kirjaimillisesti kärsinyt joka helvetin työhetki. Onneksi oli soitto- ja urheiluharrastukset ja tyttöystävä.

Tammikuun tokana päivänä ranne pamahti, siihen meni soittoharrastus. Helmikuussa tyttöystävä heittäyty helvetin hankalaksi, syy selvisi maaliskuussa, nyt he asuvat yhdessä tämän syyn kanssa. Ensimainingit ajoivat mielipuoliseen urheiluun jonka tuoksinnassa repes sitten vatsaan tyrä ja jalka hajos, nyt en pysty kävelemään kunnolla enkä oikein urheilemaankaan.

Voin sanoa että paremminkin OLISI voinut mennä vuosi 2006. Ja on ihan perkeleen vaikea olla valittamatta vaikka se ei auta yhtään mitään :D

Joka tapauksessa tiedoksi sulle: meitä on täällä pohjalla aika paljon porukkaa, ja vähän jokainen meistä sinne tavalla tai toisella jossain vaiheessa joutuu. Se pitää vaan kestää, minuutti kerrallaan.

jeps, tämä tuskin paljon lämmittää, mutta mut jätti viime viikolla nainen kehen rakastuin. Ei tarvii pelätä potkuja, kun ei oo töitä. Olen päihderiippuvainen, tunne elämältäni sairas, joten en käytä, tuota naista näen väkisin joka paikassa, joka ei oo helppoa. Ja odotan lähtöä vankilaan talvella. Joten se kai on asennekysymys nouseeko sieltä missä sattuu olemaan. Elämä ei ole helppoa, mut ei kukaan niin ainakaan mulle oo väittänytkään. Mutta koita jaksaa ja puhu asioista... Mun vinkki.

Kiitos kaikille tuesta. Olen jotenkin tässä ystäväni ja työkaverien tuella yrittänyt järjestää asioita. Tuomarin näen ensi vkolla jolloin katsotaan onko laiton irtisanominen. Työn hoidin erittäin hyvin ja tunnollisesti, enkä muutenkaan ollut vaikea ihminen.
Pankki ja laina-asioista menen sopimaan viikon päästä pankkineuvojalle.
Rahaa eit tietysti ole paljoa, en ois ikinä uskonut et mulle käy näin.
Ex:n kans en ole viel jutellut, ne asiat on vielä aivan auki ja omaisuuden jaot.
Onneksi on vielä sen verran järki päässä että pullon korkki ei tule aukeamaan tän takia. Joten juomisesta ei tule ongelmaa.
Kyllä elämä meni uusiksi..
Oiskohan toinen kierros vähän helpompi?