Erosimme yli puoli vuotta sitten naisystäväni kanssa. Nyt elämme melkolailla omaa elämäämme vaikkakin olemme edelleen parikin kertaa viikossa puhelimitse yhteydessä toisiimme.
Olen omalla tavalla iloinen tästä yhteydenpidosta, koska joudun työni takia olemaan paikkakunnalla, jossa minulla ei ole ystäviä. Yksinäisiä iltoja piristää mukavasti soitto ihmiseltä jota edelleen valitettavasti rakastan.
Emme keskustele koskaan "meistä" tai muista eron johtavista syistä. Olen kuitenkin äärettömän onneton, koska en haluasi ex parisuhteen toisesta puolesta mitään olkapäätä ongelmilleni tai hänen ongelmilleen.
En voi väittää ettenkö haluaisi häntä takaisin elämääni. Entinen rakastettettuni opetti kyynisen elämän kolhiman miehen uskomaan uudelleen naisiin ja rakkauteen. En vaihtaisi hetkeäkään pois siitä ajasta, jonka sain viettää hänen kanssaan.
Tiedän itsekkin rikkovani itse itseäni vastaamalla puheluihin ja avun pyyntöihin. Koetan edelleen tehdä kaikki siten, että ex naisystävälläni olis kaikki niin hyvin kun voin siihen itse vaikuttaa.
Alan olla vain itse väsynyt tilanteeseen, jossa minulle jää vain tyhjä kortti käteen joka ikinen kerta mitä vain teenkin hänen hyväkseen. Tiedän yrittäväni saada häntä takaisin elämääni, vaikka kiellän sen itseltäni. Hän taas ei halua puhua asioista jotka johtivat eroomme, koska ne ovat liian "pinnalla". En voi käsittää mitä hän ajattelee... En ole hänelle mitenkään katkera ja olen antanut anteeksi hänen virheensä, miksi niin ei voi olla myös toisinpäin. Olen adistunut tosiasiasta että olen edelleen onnettoman rakastunut naiseen, joka ei halua minusta muuta kuin ystävän, vaikka väittää aina kivenkovaan, että haluaisi nähdä miedät vielä yhdessä. En pysty enää valehtelemaan hänelle, että en kestä tilannetta enää. Kun vain sen osaisi hänelle jotenkin sanoa....
Olen omalla tavalla iloinen tästä yhteydenpidosta, koska joudun työni takia olemaan paikkakunnalla, jossa minulla ei ole ystäviä. Yksinäisiä iltoja piristää mukavasti soitto ihmiseltä jota edelleen valitettavasti rakastan.
Emme keskustele koskaan "meistä" tai muista eron johtavista syistä. Olen kuitenkin äärettömän onneton, koska en haluasi ex parisuhteen toisesta puolesta mitään olkapäätä ongelmilleni tai hänen ongelmilleen.
En voi väittää ettenkö haluaisi häntä takaisin elämääni. Entinen rakastettettuni opetti kyynisen elämän kolhiman miehen uskomaan uudelleen naisiin ja rakkauteen. En vaihtaisi hetkeäkään pois siitä ajasta, jonka sain viettää hänen kanssaan.
Tiedän itsekkin rikkovani itse itseäni vastaamalla puheluihin ja avun pyyntöihin. Koetan edelleen tehdä kaikki siten, että ex naisystävälläni olis kaikki niin hyvin kun voin siihen itse vaikuttaa.
Alan olla vain itse väsynyt tilanteeseen, jossa minulle jää vain tyhjä kortti käteen joka ikinen kerta mitä vain teenkin hänen hyväkseen. Tiedän yrittäväni saada häntä takaisin elämääni, vaikka kiellän sen itseltäni. Hän taas ei halua puhua asioista jotka johtivat eroomme, koska ne ovat liian "pinnalla". En voi käsittää mitä hän ajattelee... En ole hänelle mitenkään katkera ja olen antanut anteeksi hänen virheensä, miksi niin ei voi olla myös toisinpäin. Olen adistunut tosiasiasta että olen edelleen onnettoman rakastunut naiseen, joka ei halua minusta muuta kuin ystävän, vaikka väittää aina kivenkovaan, että haluaisi nähdä miedät vielä yhdessä. En pysty enää valehtelemaan hänelle, että en kestä tilannetta enää. Kun vain sen osaisi hänelle jotenkin sanoa....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sen olet tainnut oppia. Nyt olis uuden oppitunnin paikka: "Kuinka opin olemaan oma itseni ja siivoamaan elämästäni epäterveet, hyväksikäyttävät ihmissuhteet".
Dumppaa se manipuloiva narttu niin uusi päivä valkenee sinulle. Ala tapailla uusia naisia, saat hieman perspektiiviä asioihin. Ja yritä oppia rakastamaan olematta takertumatta.
"Olen adistunut tosiasiasta että olen edelleen onnettoman rakastunut naiseen, joka ei halua minusta muuta kuin ystävän, vaikka väittää aina kivenkovaan, että haluaisi nähdä meidät vielä yhdessä"..
Kun erosin pitkäaikaisesta (10 -vuotta oltiin yhdessä) avokistani, niin sanoin hänelle, että en pidä sitä mahdottomana, vaikka joku päivä palattaisiinkin yhteen. Sanoin sen hänelle suurimmaksi osaksi siitä syystä, että hänelle tuli vähän parempi olo. En halunnut olla täysin jyrkkä, etteikö se olisi mahdollista. Ehkä oli väärin antaa hänelle toivoa.. Rakastin ex:ää paljon ja rakastan vieläkin, vaikka minulla on jo uusi mies. Ex:llä on aina paikka sydämessäni, mutta tiedän, että emme voisi palata yhteen, vaikka olenkin sitä miettinyt..
Jatka elämääsi, älä jää roikkumaan ex:ään.
Voithan kysyä häneltä, että haluaako palata yhteen nyt/lähitulevaisuudessa. Jos ei, niin älä tuhlaa elämääsi odotteluun..
Erosin kuukausi sitten miehestä, hän jätti minut ilman selityksiä. Halusi jatkaa ystävinä, hengailla samoissa porukoissa edelleen ja olla yhteydessä. Vaikka tuntui tosi pahalta, en siihen suostunut, koska koko ajan olisin vain miettinyt yhteen palaamista.
Omalle kohdalleni parempi oli erota kokonaan ja olla pitämättä yhteyttä. Hän on yrittänyt pari kertaa ottaa yhteyttä mutta en ole ollut silloin tavattavissa, enkä ole soittanutkaan takaisin. Koska minulla on vielä tunteita, haluan surra rauhassa asian pois, enkä halua olla hänelle yksi muiden joukossa, jolle voi jutella niitä näitä, minä en sitä kaipaa ja hänellä on omia kavereita, joille jutella.
Päästäksesi yli menneistä, neuvoisin sinua jättämään yhteydenpidon joksikin aikaa, näin pääset katsomaan tilannetta kauempaa. Aika näyttää tuleeko teistä oikeasti ystäviä vai palaatteko yhteen. Jos sinulla on tunteita noin paljon, kannattanee kysyä onko teillä mitään mahdollisuutta yhteiseen tulevaisuuteen ja jos vastaus on kieltävä, jatka eteenpäin ja lopeta yhteydenpito.