Olemme mieheni kanssa asuneet yhdessä pari kuukautta. Mies pyysi minua luokseen asumaan. Rakastamme toisiamme, tottakai itsekin sitä halusin ja muutin.
Asiassa on toinen puoli, olen ollut vakavasti masentunut, alkoholisti (olen vasta 22!)bulimikko/anorektiko ja parantumassa huumekoukusta. Huumeita en ole enää käyttänyt eikä niitä tee edes mieli, miehenikin on kertonut kuinka ylpeä minusta siksi on! Alkoholia tekee silloin tällöin mieli, mutta mies rakastui minuun silloin kun asuin aamusta iltaan baarissa, nyt en ole käynyt baarissa ollenkaan!!! Mies on itse ostanut aina joinakin iltoina saunalonkut tms. Mieheni on muuten 34v. Se juominen on jäänyt siihen pariin. Olen vähentänyt kuin seinään, minulla on halua lopettaa ja olen onnistunut siinä mielestäni hyvin. Huumeiden ja alkoholin tilalle olen ahminut ja oksentanut, sekin alkaa jo helpottaa, sillä jotenkin ei halua tehdä sitä. Ennen sitä teki ihan vain pahaan oloon. Nyt olen ollut onnellinen joten minun on ollut helpompi vähentää sitä. Painoni on noussut 40 kilosta 5o kiloon. Näytän ihan hyvältä.
Miehen entinen nainen ilmoitti minulle että miehesi ei sinua rääpäle rakasta. Järkytyin! Hän myös sanoi että mies pettää minua lähes joka päivä. Aloin miettimään asioita, en tiedä mihin uskon.. otin viinapullon... ja masennuslääkkeitä, sekaisin. Olo oli euforinen. Mieheni oli paikalla, muttei tiennyt aluksi mistä oli kyse. Tuki minua, halusi auttaa, aluksi suuttui minulle mutta sitten rauhoitteli tilannetta. Tiesin että teko oli väärin, mutta masentuneena siihen jotenkin takertuu ensimmäisenä ja toivoo helpotusta.
Meni taas vähän aikaa hyvin, kunnes eksästä kuului jälleen, sanoi minulle ettäolen uma ja säälitträvä ihminen,mieheni ei todellakaan muka ole kanssani rakkaudesta. Mies ei ollut paikalla, kun kävin hänen viinakaapillaan. Taas meni sama setti, vaikka yritin pinnistellä sitä vastaan. Kun mies tuli kotiin ja näki tilanteen, hän raivostui. Minä euforisessa mielentilassa vainnauroin vaikka minuun sattui. Tappelimme ihan kauheesti. Uhkasi heittää minut ulos täältä, ajattelin että ei se rakasta. Yritin hakea lisää viinaa mutta se meni painiksi. Miehen ammatin vuoksi häneltä löytyy käsiraudat, hän tyhmälaittoi minut koko loppu illaksi rautoihin eika antanut minunliikkua minnekään. En saanut edes kävellä!!
Aamulla riitely jatkui, mutta lupasin mennäennen töitä lääkäriin hakemaan apua ennenkuin tilanne riistäytyy kädestä. Mies ei sanonut juuta eikä jatta, eikun sanoipas sittenkin, että hoitoa minä tarvitsenkin. Otti kotiavaimen minulta pois.
Mieheni sanoi että rakastaa minua yli kaiken, ja tulee aina rakastamaankin. Hän haluaa että muutanpois, ja jatkammeniin, jos se on mahdollista. Olen ihan rikki, sattuu niin paljon kun kuulin... Yritin estellä, sanoin että antaa minun yrittää vielä, ja että kyse on paljolti sairaudestani ja huonosta itsetunnosta! Ja että haluan päästä tästä noidankehästä,kaikkihan alkoi mennä hyvin..
Olen niin rikki, niin RIKKI!!! Haluaisin kuolla, mutta samalla niin paljon taistella. En halua että eroamme, en halua muuttaa pois yhteisestä kodistamme, rakastan niin tätä miestä... yli kaiken! En ole tainnut vielä koskaan rakastaa,nyt käy siten näin? Minun pitäisi nyt lähteä töihin, olin eilen sairaslomalla koska itkin itkin itkin vaan. En voinut olla asiakaspalvelussa. Nyt haluan yrittää, saan ehkä muita ajatuksia. Mutta pelkään tulla töistä pois, mitäsitten tapahtuu? Viekö mieheni minut jonnekin pois niinkuin uhkaili?! Antaako jäädä, apua! Kuolen tähän.....
Asiassa on toinen puoli, olen ollut vakavasti masentunut, alkoholisti (olen vasta 22!)bulimikko/anorektiko ja parantumassa huumekoukusta. Huumeita en ole enää käyttänyt eikä niitä tee edes mieli, miehenikin on kertonut kuinka ylpeä minusta siksi on! Alkoholia tekee silloin tällöin mieli, mutta mies rakastui minuun silloin kun asuin aamusta iltaan baarissa, nyt en ole käynyt baarissa ollenkaan!!! Mies on itse ostanut aina joinakin iltoina saunalonkut tms. Mieheni on muuten 34v. Se juominen on jäänyt siihen pariin. Olen vähentänyt kuin seinään, minulla on halua lopettaa ja olen onnistunut siinä mielestäni hyvin. Huumeiden ja alkoholin tilalle olen ahminut ja oksentanut, sekin alkaa jo helpottaa, sillä jotenkin ei halua tehdä sitä. Ennen sitä teki ihan vain pahaan oloon. Nyt olen ollut onnellinen joten minun on ollut helpompi vähentää sitä. Painoni on noussut 40 kilosta 5o kiloon. Näytän ihan hyvältä.
Miehen entinen nainen ilmoitti minulle että miehesi ei sinua rääpäle rakasta. Järkytyin! Hän myös sanoi että mies pettää minua lähes joka päivä. Aloin miettimään asioita, en tiedä mihin uskon.. otin viinapullon... ja masennuslääkkeitä, sekaisin. Olo oli euforinen. Mieheni oli paikalla, muttei tiennyt aluksi mistä oli kyse. Tuki minua, halusi auttaa, aluksi suuttui minulle mutta sitten rauhoitteli tilannetta. Tiesin että teko oli väärin, mutta masentuneena siihen jotenkin takertuu ensimmäisenä ja toivoo helpotusta.
Meni taas vähän aikaa hyvin, kunnes eksästä kuului jälleen, sanoi minulle ettäolen uma ja säälitträvä ihminen,mieheni ei todellakaan muka ole kanssani rakkaudesta. Mies ei ollut paikalla, kun kävin hänen viinakaapillaan. Taas meni sama setti, vaikka yritin pinnistellä sitä vastaan. Kun mies tuli kotiin ja näki tilanteen, hän raivostui. Minä euforisessa mielentilassa vainnauroin vaikka minuun sattui. Tappelimme ihan kauheesti. Uhkasi heittää minut ulos täältä, ajattelin että ei se rakasta. Yritin hakea lisää viinaa mutta se meni painiksi. Miehen ammatin vuoksi häneltä löytyy käsiraudat, hän tyhmälaittoi minut koko loppu illaksi rautoihin eika antanut minunliikkua minnekään. En saanut edes kävellä!!
Aamulla riitely jatkui, mutta lupasin mennäennen töitä lääkäriin hakemaan apua ennenkuin tilanne riistäytyy kädestä. Mies ei sanonut juuta eikä jatta, eikun sanoipas sittenkin, että hoitoa minä tarvitsenkin. Otti kotiavaimen minulta pois.
Mieheni sanoi että rakastaa minua yli kaiken, ja tulee aina rakastamaankin. Hän haluaa että muutanpois, ja jatkammeniin, jos se on mahdollista. Olen ihan rikki, sattuu niin paljon kun kuulin... Yritin estellä, sanoin että antaa minun yrittää vielä, ja että kyse on paljolti sairaudestani ja huonosta itsetunnosta! Ja että haluan päästä tästä noidankehästä,kaikkihan alkoi mennä hyvin..
Olen niin rikki, niin RIKKI!!! Haluaisin kuolla, mutta samalla niin paljon taistella. En halua että eroamme, en halua muuttaa pois yhteisestä kodistamme, rakastan niin tätä miestä... yli kaiken! En ole tainnut vielä koskaan rakastaa,nyt käy siten näin? Minun pitäisi nyt lähteä töihin, olin eilen sairaslomalla koska itkin itkin itkin vaan. En voinut olla asiakaspalvelussa. Nyt haluan yrittää, saan ehkä muita ajatuksia. Mutta pelkään tulla töistä pois, mitäsitten tapahtuu? Viekö mieheni minut jonnekin pois niinkuin uhkaili?! Antaako jäädä, apua! Kuolen tähän.....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensi töiksesi ja oman itsesi takia menethän lääkäriin ja haet apua.
Sulla varmaan on tuollaisen elämäntarinan omaavana jo olemassa oleva hoitosuhde johonkin "tahoon" eli omalääkäri/omahoitaja -systeemi. Otappa yhteyttä suinne. He tuntevat ja tietävät tilanteesi pitemmältä ajalta ja näin osaavat auttaa sinua parhaiten.
Olen pahoillani, mutta miehesi ei sinua pysty parantamaan. Haet turvaa ihmissuhteista, mutta pelkäät rakkautta niin paljon, että et pysty ottamaan sitä vastaan. Tuloksena on se, että mietit ja pohdit miten kaikki asiat nytkin voi mennä pieleen. Ajatukset ohjaavat lopulta todellisuutta ja loppu on historiaa.
Reiluinta sekä miestäsi että itseäsi kohtaan on, jos hakeudut hoitoon ja hoidat ensin itsesi kuntoon ennen kuin lähdet hakemaan ihmissuhdetta. Suosittelen lääkärillä käymistä, ja lähetettä psykologille. Toivottavasti saat apua!
Alkuun rauhoitu ja älä ainakaan päihteillä hoida masennustasi ja pahaa oloa! Kuten edellä kirjoittaneet, kehotan minäkin: hae apua nyt heti tänään, varaa aika lääkäriin ja mene sinne kanssa!
Toinen juttu: yritä hoitoon hakeuduttuasi olla puheyhteydessä mieheesi ja kerro hänelle näistä miehen exän puheista. Kirjoituksestasi sain sen vaikutelman, ettei miehesi tiedä exän panetteluista mitään ja siksi ei ymmärrä, miksi olet vetänyt viinaa ja lääkkeitä sekaisin..
Kolmas juttu: kunnioita itseäsi äläkä tee itsellesi mitään pahaa! Häntä pystyyn, kyllä elämä hymyilee vielä.
avun tarpeesssa,mutten addiktiosi ja syömishäiriösi vain jatkuvat.Hoida itsesi kuntoon! Kamalaa luettavaa ettei ihminen tajua että syyt ovat jossain syvemmällä ja niistä pitäisi puhua ammattilaisen kanssa. Aina kun tulee pienikin kolhu niin ajaudut heti tuhoamaan itseäsi.
Kiitos kaikille vastanneille ja lukeneille! On niin lohduttavaa tietää että joku "kuuntelee"
Olin päivän töissä ja se vei mukavasti pahoja ajatuksia. Vitkuttelin kotiin lähtöä, en halunnut kohdata miestäni. Nyt huomasinkin vasta että hänellä oli tänään töissä iltavuoro, eli tulin tyhjään kotiin. Olen täällä kasiin asti yksin ja mietin tuota viinakaappia. Silti se mikä estää minua menemästä on se että mieheni ei saa tietää että olisin ottanut.... saisi varmaan tajuttoman raivarin! Enkä halua tukeutua pulloon, sillä sain lähetteen nyt mielenterveystoimistoon. On tämä palstakin omanlaisensa mielenterveystoimisto, tässä puran ajatuksiani muille ja huomaan että auttaa. Ostin taas kilokaupalla suklaata:(
Minua ahdistaa noi käsiraudat mitkä mies on jättänyt huolimattomasti esille. Tekisi mieleni piilottaa ne siltä.
En halua uskoa eroavamme, mutta toisaaltakai silläkin saattaa olla tarkoitus. Tiedän kuitenkin että jos ero on varma, muserrun. Nyt on vielä toivoa mutta kohta ei enää... Miksi hän antoi itsensä rakastuaminuun vaikka tietää hyvinalkoholiongelmaisen ongelmat.
Minkätakia ylipäätään uskot ex:än puheita? Tiedät hyvin että hän voi tahallaan mustasukkaisuuttaan jne sanoa niin, eikä mikään edes pidä paikkaansa. Ihmiset ovat sellaisia jotkut. Unohda siis. Olet nuori, joillakin on ongelmia, mutta parannut vielä.
Kun luin viestiketjun läpi tuli mieleeni että itse ainakin näyttäisin viestiketjun miehelle -
koska siitä hän näkisi todellisen tuskasi ja syyt
mitkä tekoihin ovat johtaneet.
"Miehen ammatin vuoksi häneltä löytyy käsiraudat, hän tyhmälaittoi minut koko loppu illaksi rautoihin eika antanut minunliikkua minnekään. En saanut edes kävellä!! "
Halloo! Ei voi olla totta? Ja jos miesystäväsi on todella tehnyt tuon mitä kerroit, hän on syyllistynyt rikokseen. Vaikka on kuinka polliisi, niin kotona ei vaimoketta sidota käsiraudoilla!