Oletetaan tilanne, jossa olet tavannut kiinnostavan ihmisen. Pidät hänestä ja olet kiinnostunut, mutta tyttö tuntuu olevan jotenkin yläpuolellasi, Hän on ehkä hieman paremman ulkokuoren omaava ja mielestäsi muutenkin "cool". Koet ehkä, että hän on "liian hyvä sinulle". Lopulta nainen ei olekaan sinusta niin kovin kiinnostunut eikä suhteenne edisty pidemmälle.
Tämän jälkeen tapaat tytön, joka on enemmän "omaa tasoasi". Pidät hänestäkin ja hän on mielestäsi myös kaunis, vaikkakaan ei ensimmäisen veroinen. Teille syntyy pitkäaikainen suhde.
Mutta onko tämä jälkimmäinen tyttö silloin kakkosvaihtoehto? Lakkaatko tavoittelemasta ensimmäisen tytön kaltaisia, koska et usko heitä saavasi...ja sitten se tyttö, jonka kanssa päädyt olemaan on jonkinlainen kompromissi. Ainakaan ei tarvitse tuntea itseään toisen rinnalla huonommaksi?
Tämän jälkeen tapaat tytön, joka on enemmän "omaa tasoasi". Pidät hänestäkin ja hän on mielestäsi myös kaunis, vaikkakaan ei ensimmäisen veroinen. Teille syntyy pitkäaikainen suhde.
Mutta onko tämä jälkimmäinen tyttö silloin kakkosvaihtoehto? Lakkaatko tavoittelemasta ensimmäisen tytön kaltaisia, koska et usko heitä saavasi...ja sitten se tyttö, jonka kanssa päädyt olemaan on jonkinlainen kompromissi. Ainakaan ei tarvitse tuntea itseään toisen rinnalla huonommaksi?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Naiset käyttäytyvät noin, eivät miehet.
Hmm. Mutta, kun eräs mies sanoi jostain tytöstä, että tämä oli liian hyvä hänelle...ja on onnellinen kanssani, koska olemme samaa tasoa...
onko silloin kakkosvaihtoehto pitkässäkin suhteessa ja vaikka toinen puhuisi rakkaudesta...
saattoi tarkoittaa että joku oli "liianhyvä" minulle. Suomenna ( ei ole oikein mielenkiintoinen persoona) koska kumppanissa täytyy olla särmää ja potkua.) Usein hyvät, kiltit , täydelliset ihmiset eivät ole kovin mielenkiintoisia. Suhteessa tarvitaan jännite joka syntyy kahden ihmisen persoonallisuudesta ja ainutlaatuisuudesta. Ei aina tarvitse olla kiltti, kaunis tai hyvä. olemme vain ihmisiä.
Kauniita naisia ei koskaan kannata lakata metsästämästä. Jos sellaisen saisi yhteyden, panisin kautotarta oitis. Mutta koska itse en ole mikään Adonis enkä Mr. Finland, en haaveilisi suhteesta kaunottaren kanssa koska todennäköisesti tämä lemppaisi minut ennemmin tai myöhemmin löytäessään itsensä veroisen kumppanin. Tyydyn siis harmaavarpuseen puolisoksi, mutta nussin kyllä kauniimpia naisia jos vain saan tilaisuuden. Näin on luonto tarkoittanut myös olevaksi.
Toinen pointti on että kauneus sinänsä ei ole se ainoa kriteeri miksi nainen on kiinnostava. Kaunista on kyllä kiva nussia, mutta jos on kaunis, mutta tyhmä ja köyhä, niin en voi kuvitella pitkäaikaista suhdetta tyhmeliinin kanssa, siitä syystä että itse olen hyvin älykäs ja kaipaan älyllisiä virikkeitä puolisoltani.
tekstis perusteella... Sitä paitsi kyllä tuolla rafloissa yritetään iskeä vaikka kuin rumia naisia sänkyyn. Toisaalta sitoutumaan nuorina ovat "päässeet" kauneimmat kamuni. Rumimmat ovat jääneet ykin. Surullista mutta totta...
Jos joutuu jätetyksi niin eikö se seuraava kumppani ole _aina_ kakkosvaihtoehto kun tuli lemput ykköseltä?
Siinä mielessä olet tietysti kakkosvaihtoehto, jos mies oli ensin kiinnostunut siitä toisesta. Mutta kakkosvaihtoehto nousee helposti ykköseksi jos hän osoittaa mielenkiintoa miestä kohtaan. En ainakaan minä jaksa kovin pitkään piirittää ketään naista, joka vaikuttaa minua kohtaan kylmäkiskoiselta. Loppujen lopuksi paras nainen on aina se, jolta saa eniten vastakaikua rakkauteen.
Mielestäni se ei vielä tee kakkoseksi jos mies on ensin ollut kiinnostunut jostain toisesta. Voisihan hän löytää myöhemmin jonkun joka olisi vielä parempi. Tässä tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole nyt tällaisesta.
Tuo teoria vastakaiusta kuulosti korvaani hänen sanomansakin kautta tutulta, mutta eikö se ole hieman valheellista? Siis onko sitä todella ykkönen, vai ykkönen vain siksi, että se toinen ei rakastunut häneen, joten tyytyy tähän toiseen, joka tykkää takaisin. Voiko hän siis aidosti kokea, että olen nyt ykkönen vai sanooko vain, koska eihän sitä voi tietenkään suhteessa sanoa, että -"joo, oisin kyl halunnu mielummin, että se toinen ois rakastanut mua".
Eikö olekkin niin että se ykkönen vois olla vaikka Madonna. Mutta koska en varmaan saakkaan sitä Madonnaa, niin se mun valinta onkin harmaavarpunen (siis madonnan rinnalla harmaa). Vain se realistinen nainen voi olla ykkönen ja kaikki muu on fantasiaa, joka ei tule toteutumaan. Toinen asia on se että jos saa jonkun todella hienon naisen, mutta ei itse ole hänen tasollaan, on suhde liian riskaabeli koska todennäköisesti tulee lempatuksi joten on turhaa edes yrittää suhdetta ylikauniin naisen kanssa. Eli ykkönen on se, jonka kanssa suhde mahdollistuu ja PYSYY. Pettämisjutut (kauniiden naisten kanssa) ovat sitten eriasia, ne ei ole varteenotettavia naisia ollenkaan, ainoastaan viihdykettä ja hupia.
Rakkaus vaatii vastarakkautta; yksipuolisesti voi olla vain ihastunut, ei rakastunut.
Usein käy niin, että ihastuu johonkin saavuttamattomaan. Ainahan sitä voi haluta että joku rakastaisi, mutta jos sitä toista ei kiinnosta, niin sitten ei. Silloin on parempi löytää joku sopivampi, joku jolta saa vastarakkautta. Ei siinä ole mitään valheellista.
Enkä ainakaan minä jää kaipaamaan niitä naisia jotka eivät vastanneet rakkauteeni, vaikka olisin ollut heihin aluksi kuinka ihastunut. Heidät on erittäin helppo unohtaa siinä vaiheessa kun joltain saa vastavuoroista rakkautta.
En tajua...
Miten kenestäkään voi tuntua hyvältä jos tietää tulleensa valituksi siksi ettei toinen voi saavuttaa unelmaansa? Ja eikö se miehestäkin tunnu hieman itsepetokselta.
Vaikeaksi tilanteen tekee se, että en ole edes mielestäni tuollainen "harmaa varpunen". Uskon, että jonkun mielestä edustan jo sellaista tavoittamatonta tyttöä, mutta ainahan löytyy joku vielä kauniimpi ja pidempi tms. Sekään ei niin haittaisi jos se olisi tv:n Madonna, mutta jos toinen on kohdannut sellaisen oikeasti...
Eihän se tietenkään voi tuntua hyvälle jos toinen sanoo vain tyytyneensä harmaavarpuseen kun parempaa ei saa... tästä syystä sitä ei koskaan voi kumppanilleen kertoa. Miehen kannalta tilanne on niin hyvä kuin se ikinä voi olla, hän on saanut kumppanin itselleen joka pysyy eikä lähde. Jos siihen ei ole tyytyväinen on vaihtoehto olla yksin, mikä on huonompi vaihtoehto. Ymmärrä että kaikki ihmiset eivät saa kaikkia haluamiaan asioita, yleensä täytyy tehdä kompromisseja ja tyytyä asoihin - tämä on elämän realiteetti, jonka ymmärrät vanhempana. Afrikan nälkäänäkevä lapsi unelmoi Mäkkärin ateriasta, mutta tyytyy nappaamaansa koppakuoriaiseen ja syö sen koska vaihtoehto on kuolla nälkään.
Mitä järkeä on vertailla itseään johonkin muuhun? Teillä on nyt suhde ja rakkaus, eikö se riitä?
Jos tuolle vertailulinjalle lähdetään, niin silloin olisi varmaan parasta että se kumppani olisi neitsyt. Eipä olisi ainakaan ketään vertailukohteita. Nimittäin jos hakemalla hakee, niin aina existä löytyy joitain piirteitä, joissa ne ovat olleet "parempia": Joku on ollut kauniimpi, joku älykkäämpi, joku rikkaampi, joku taitavampi sängyssä... mutta pääasia on kuitenkin se, mitä teillä on nyt.
Parisuhde ja rakkaus on kuitenkin aina enemmän kuin osiensa summa ja siksi vertailu muihin on mieletöntä. Tarkoitan, että vaikka löytäisin kaikin puolin maailman upeimman naisen, minulla ei olisi silti lainkaan takeita siitä, minkälaiseksi parisuhteemme muodostuisi.
Vertailu ei olekaan kivaa, mutta kun nyt on tullut verratuksi. :(
Neitsyen muuten ottaisin ilomielin oikeasti. :)
Suhde on huomattavasti lähempänä jälkimmäistä aika määrettä. Asia tuli puheeksi lähempänä ensimmäistä aikamäärettä.
Olen hautonut siis tätä asiaa päässäni jo älyttömän kauan ja se on kariuttanut suhteen jo pariin otteeseen. Olen kuitenkin aina palannut, koska haluan olla tämän ihmisen kanssa, mutta en vain tunne itseäni suhteessa lopulta kuitenkaan onnelliseksi, kun mietin olevani kakkonen ja ettei mies osaa arvostaa minua. Moni muu mies on tässä välissä saanut minut tuntemaan itseni paremmaksi kuin hän (ihastumalla minuun ja sanomalla asioita). En ole kuitenkaan edennyt mihinkään näiden muiden kanssa, koska haluaisin saada suhteeni toimimaan.
En vain usko olevani rakastettu, vaikka mies toisin jatkuvasti väittääkin.
Mäkin roikuin 5 vuotta suhteessa jossa en kokenut olevani rakastettu vaikka mies sitä väitti. Lopulta kävi ilmi etten ollutkaan. Hukkaan menivät vuodet...
Nyt olen miehen kanssa joka oikeasti rakastaa. Kyllä sen ihminen tuntee toisesta.
Sama sille mitä se sanoo mutta mitä se tekee?
Voin myöntää että minulle kävi juuri noin, eli ensin seurustelin aivan käsittämättömän kauniin naisen kanssa, sitten ainoastaan kauniin. Ei ole kyllä koskaan kaduttanut. Alussa tuli ajateltua sitä entistä mutta kyllä se unholaan painui kun nykyinen on niin ihana ja mukava ja kaunis (vaikkei ehkä vedäkään exälle vertoja)...
eli mitä tapahtui?
"Mutta onko tämä jälkimmäinen tyttö silloin kakkosvaihtoehto? Lakkaatko tavoittelemasta ensimmäisen tytön kaltaisia"
Naiselle sama asetelma, jossa olisi kaksi miestä, aiheuttaisi sen, että jälkimmäinen mies olisi kauhea pettymys. Varsinkin, kun naiset harvoin ymmärtävät realistisesti oman tasonsa. Nainen tavoittelisi hyvin härskisti muita miehiä jatkossakin.
Mutta aloittaja, sinun onneksesi miehet eivät ole naisia. Miehet eivät ole yhtä alhaisia.
niin ylhäisiä, että tyytyvät kakkosnaiseen, mutta käyvät kuitenkin panemassa kaunista naista, jos sellaisen sattuvat saamaan... ja sitten kännipäissä soitellaan sille ihanalle ykkösnaiselle, jota ei voi saada.
Minusta on ainakin kaikille osapuolille parempi vaihtoehto, että he tavoittelevat sitä, jonka haluavat, eivätkä tyydy kakkosvaihtoehtoihin tai ns. huonompaan vaan siksi, kun eivät voi mukamas saada sitä, jonka oikeasti haluavat.
Kyllähän sen nyt ihminen vaistoaa, jos ei riitä ja se toinen varmasti jossain määrin asian myös tuo esille.
On se hyvä, että saatiin Catarinalta tähän käytännön esimerkki, miten alhaisesti naiset ajattelevat näissä asioissa, eivätkä ymmärrä edes hävetä.
Exäni nykyinen on kuin halpakopio minusta. Kun ei voinut pitää minua, hän etsi luonteeltaan ja ulkonäöltään lähinnä minua vastaavan ihmisen. Säälittää se nainen, kun ei tiedä, että exäni ajattelee vain minua. Tiedän että ajattelee, kun kertoo sitä minulle jatkuvasti, tuo ei siis ole minun itserakasta kuvittelua. Exäni saisi kyllä paremmannäköisiäkin naisia, kuin nykyisensä, mutta tyytyy häneen, koska halusi korvikkeen minulle.
Taas niin tyypillinen ämmän kommentti. Ei voi muuta sanoa.
tuollainen vuosia kestänyt asioiden hautominen. Oletko aina ollut yhtä herkkähipiäinen/alemmuuskompleksinen/neuroottinen??? Vai onko itse-epäily tullut suhteenne myötä? Lakkaa hautomasta asioita ja hae keskusteluapua! Oletko puhunut asiasta miehellesi?
No jos olet niin nätti kuin väität, niin mitä tällä jaarittelet. Vaihda seuraavaan mieheen. Kyllä sulla varmaan ottajia riittää. Jos sun ulkonäkö ja muut kriteerit on korkealla, niin valkkaa sit ne komistukset päältä. Siinä se...
Kauneudella ei ole sitä merkitystä, kuin sinä luulet. Ikinä en ole kokenut yksinäisyyttä, enkä miehen puutetta. On vain ylitarjontaa ollut.
Kauneutta minulla ei ole, eikä kykyä kaunistella. Melkoisen rahvas elämänmyönteinen kansannainen, mut aina on ollut tavoittelijoita, vaikka naimisissakin olen. Tavoittelijat eivät ole siihen kompastuneet, etteikö voisi edes hyväntuulisuudessa lämmitellä.
Keskity enemmänkin kehittämään henkistä kypsyyttäsi, ja suhdettasi omaan itseesi, ja opettele positiivista ja iloista elämänasennetta, saat nähdä, että miehet juoksevat jonossa perässäsi, senkuin vain valitset heistä mieleisesi. Ei tarvitse tollaisia miettiä.