Yksinkö ulkomaille?

Kyllä suurkaupungeissa tekemistä riittää, itse olin joskus pari viikkoa Lontoossa ja kyllä siellä on yksinkin niin paljon näkemistä ja kokemista, että ajatukset on helppo saada pois seurasta (tai sen puutteesta) jos vain tahtoa löytyy.

Itse kiertelin museoita, nähtävyyksiä, levymessuja ja kahviloita tai sitten kävelin huvikseni kaupungilla maisemia katsellen. Lyhyemmän reissun sietää ihan vaihteluna arjestakin, miksei pidemmänkin jos vaihtaa välillä maisemaa.

Ei tuossa ainakaan mitään menetä kotona yksin kyyhöttämiseen, kokeile ihmeessä.

Kyllä kannattaa yksin lähteä, silleen tapaa aina melkeimpä poikkeuksetta enemmän uusia tuttavuuksia kun vaikkapa kahdestaan liikuttaessa.

Luulempa, että kun liikut vaikkapa kaverin kanssa kahdestaan matkalla, niin uusien tuttavuuksien saamisen määrä romahtaa kymmenesosaan, ellei jopa sadasosaan. Olen tehnyt empiiristä tutkimusta kavereiden ja myös omien matkojen pohjalta.

Todellakin yksin! Minä olen jo kyllästynyt siihen sanontaan, että lässytetään: "Olisin tehnyt sitä ja tätä, jos olisin saanut kaverin mukaani lähtemään."

Niin kuin ollakaan, on aivan turhaa jättää asioita tekemättä sen vuoksi, jos ei saa ketään kaveria lähtemään mukaansa.

Itse tein ehkä elämäni parhaimman reissun tässä taannoin Bulgarian Sunny Beachille. Se on totta yksinmatkustamisessa, että lomastaan saa paljon enemmän irti tietyllä tavalla, kun on yksin reissussa. Jotenkin se vain avartaa paljon enemmän.

Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Suosittelen ainakin kokeilemaan yksinmatkailua. Sillä tavoinhan sitä näkee onko se juuri se "mun juttu". Kokeilla pitää ainakin!!

Yksin matkustaminen on todella avartavaa ja hienoa. Siinä jos jossain oppii itsestään ja huomaa kuinka sitä pärjää suuressa maailmassa ihan omin avuinkin. Ja jos olet edes hieman sosiaalinen ihminen joka uskaltaa jutella tuntemattomille niin reissusi tulee olemaan paljon sosiaalisempi kuin kaverin kanssa. Kaveri kun on mukana niin ei ole mitään "syytä" tutustua muihin niin paljoa, mutta yksin ollessa jos et halua vain peilille jutella niin pakko mennä tutustumaan uusiin ihmisiin. Eikä sinun tarvitse tapella matkakumppanin kanssa minne seuraavaksi mentäisiin tai mitä tehtäisiin, vaan saat ihan oman mielesi mukaan mennä ja kulkea. Lähde ihmeessä matkalle!

Ilman uuta vaan matkalle. Parhaimmat matkat olen aina tehnyt silloin kun olen yksin lähtenyt. Saa tehdä matkasta juuri sellaisen kun haluaa, kierrellä ne paikat ja tapahtumat mitkä itseä kiinnostaa. Yleensä aina matkalla on muitakin yksin liikenteessä olevia tai sellaisia jotka ei yksin matkaajia säikähdä ja pääse kaveriksi.

Ja sen verran, etten ihan helpolla kelpuuttaisi ketään mukaan enää. Juuri ostin "kesälomamatkan": 15. joulukuuta Miamiin, siitä Michiganiin (siellä on ystävä) jouluksi ja sitten pari viikkoa Nykissä, yhteensä 4 viikkoa. Ja ihan yksin, Michigania lukuunottamatta. Maailmalla tutustuu ihmisiin ihan pakostakin, mutta älä tee sitä virhettä että otat yksin hotellihuoneen vaan pikemminkin mene hostelliin ja jaa huone tuntemattomien kanssa. Ikimuistoisia juttuja ja sydänystäviä on reissuilta jäänyt. ...niin ja sydänkin yhteen paikkaan...