Ensin oli micmaccia ja pepe jeansia. Sitten tuli Paul Frank ja siitä se sitten muuttui freesouliin, dieseliin, phardiin ja we-iin.
Nyt tuntuu, että ainakin täällä päin missä minä asun nämäkin merkit alkaa jäädä ja kuvioihin tulee edelleen kalliimmat gant, tommy hilfiger, burberry ja fred berry. Jos haluan pysyä muotivillityksen mukana luulen, että vuoden päästä rahat menevät ökymerkkeihin chaneliin, D&G, Henri Lloyd ja tällaset. Mitä tämän jälkeen? Oman teini-ikäni aikana on aina vuosi vuodelta siirrytty kalliimppin merkkeihin ja koska itse ainakin haluan olla muodikas, kuljen villitysten perässä.
Kengissäkin oli eka pumat, sitten converset ja nyt keväällä lacostet... ja tais ne adidaksetkin olla jossain välissä. Mitäs tulee nyt ensi syksynä :D
Nyt tuntuu, että ainakin täällä päin missä minä asun nämäkin merkit alkaa jäädä ja kuvioihin tulee edelleen kalliimmat gant, tommy hilfiger, burberry ja fred berry. Jos haluan pysyä muotivillityksen mukana luulen, että vuoden päästä rahat menevät ökymerkkeihin chaneliin, D&G, Henri Lloyd ja tällaset. Mitä tämän jälkeen? Oman teini-ikäni aikana on aina vuosi vuodelta siirrytty kalliimppin merkkeihin ja koska itse ainakin haluan olla muodikas, kuljen villitysten perässä.
Kengissäkin oli eka pumat, sitten converset ja nyt keväällä lacostet... ja tais ne adidaksetkin olla jossain välissä. Mitäs tulee nyt ensi syksynä :D
Vastaukset 8
Vanhimmat
ainakaan ikinä ollut rahaa ostaa muotivaatteita niin ei nytkään ole huolta vaan voi kulkee edelleen monta vuotta vanhoissa vaatteissa.
mutta eihä siihen suomenmaalla mitään dolce et cabbanaa tarvita ollakseen muodikas :) kyl sen muodin voi luoda itse (olla muodikas) ilman, et on kalliita vaatteita yllä. vaikka itekin rakastan lv:n laukkuja jne
Mulle oma tyyli on tärkeämpi kuin muodin seuraaminen. Itse arvostan enemmän ihmisiä, jotka esim. ovat pukeutuneet Fred Perryn vaatteisiin vuosikausia koska kuuluvat tiettyyn Perryn vaatteita suosivaan alakulttuuriin. Siinä on jotain aidompaa, kuin että ostetaan vain sen takia että joku sanoo että nyt pitää olla Perry niskassa. Harva näistä muoti-ihmisistä edes tietää että Fred Perry on mm. skinheadien tunnusomainen vaatemerkki.
Naurettavin muotivillitys oli kyl Von Dutch-logolla varustetut vaatteet. Kukaan tuskin edes tietää kuka Von Dutch oli, taiteilija tai ihmisenä, ja moni olisi varmasti jättänyt Von Dutch-paidan ostamatta jos olisi tiennyt että oikea Von Dutch oli äärimmäisen epämiellyttävä tyyppi, inhosi suunnattomasti melkein kaikkia ihmisiä, INHOSI MUOTIA ja oli vielä kaiken lisäksi rasisti ja muukalaisvihamielinen. Mutta ei ihmiset välitä tuollaisista asioista, jos kyse on muodista. Mulle ainakin on tärkeää että tiedän minkälaisia vaatteita päälläni kannan ja mitä ne vaatteet viestittävät, mikä on tarina niiden takana.
Eipä hirveästi Suomessa noita luksusmerkkejä myydä, toki on muutamia paikkoja joista saa... Itse olen hurahtanut kaikkeen design -tason tuotteisiin, 100 euron Miss60 -farkut on vaihtuneet 200 euron 7 for all mankind -farkkuihin. Kainalossa keikkuu Mulberry ja seuraavaa ostoni tulee olemaan LV:m Monogram Canvas Batignolles. Hirvittää toki moiset ostokset, mutta en kyllä ostakkaan kun parit housut vuodessa. "Laatu korvaa määrän".
Ihmisillä on jatkuvasti käytössään enemmän rahaa, ja sitä sitten käytetään. Japanissa on jo vuosia ollut "pakollista" pukeutua viimeisimpiin designer kuteisiin vaippaikäisestä lähtien.
Nuoret julkkikset eli Parisit, Britneyt ja muut Olsenit ovat esimerkillään tehneet Yhdysvaltalaisista teineistä luksusmerkkien perään kuolaavia plagioijia. Nyt tämä kehitys on jo rantautunut Eurooppaankin, joten kovaa vauhtia ollaa Suomessakin menossa kohti merkkiriippuvuuden kulttuuria.
Taidetaan meilläkin pian kiusata ala-asteikäisiä, koska "sulla on vieläkin toi Jimmy Choon kolme kuukautta vanha laukkumalli - vähäks sä oot surkee". Tämä on siis jo täyttä arkipäivää Japanissa, ja Yhdysvalloissa tällaista tapahtuu enenevässä määrin. Mitenköhän kaukana Suomi on tästä? Tekee melkein mieli heittää Gucci nurkkaan, mutta ei pysty ;D
Kysymys vanhemmille: Vaikka sinulla ei lapsuudessasi ollutkaan kaikkia haluamiasi leluja, niin pitääkö sinun kompensoida antamalla omalle lapsellesi 500 euroa viikkorahaa?
Miksi sä tota murehdit?? Mua ei ainakaa kiinnosta olla "supermegataivaallisenmuodikas" koska se on turhaa ajan- ja rahanhaaskausta. Ostan vaatteita, jotka tuntuu hyvältä. Jos ne on H&M:n, ne on. Jos ne on Paul Frankin, ne on. Jos ne on Vapaa Valinnan, ne on!
hinttarin luomalla vermeellä. Loppuviimetteks on ihan hullua maksaa käsilaukusta kymppiä enempää,kun sitä tarviste avainten säilytykseen.
"kato mua kato mua" ja kaikki kulkee just samanlaisissa vaatteissa!
meeppä jonkun koulun ovelle, sieltä lappaa samanlaisiin univormuihin puettua teiniä pilvinpimein,pissiksiä...en jaksa edes luetella..kaikki samasta muotista valettuja. Se jos mikä on laumasieluisuutta, ei ole omia ajatuksia ollenkaan,mäkin haluun ja mä ja mä.
Sitten keski-ikäisinä vertaillaan autoja parkkiksella..just joo, se siitä muodista tällä kertaa
kanikani
..on meitä poikkeuksiakin. Itse toki tykkään shoppailla designer-putiikeissa ulkomailla ollessani, kun niiden suuremmista ja useammin vaihtuvista valikoimista löydän mieluisempaa kuin näistä harvoista Suomen vähäisen valikoiman liikkeistä. On kivempaa, kun kadulla kävellessä ei joka nurkasta pilkahda samanlainen asu kuin itsellä.
En tykkää keikutella logolaukkuja olallani - mieluummin vilautan sitä logoa omille silmilleni laukun sisältä puuteria kaivaessani.
Olen siis niitä, jotka ikään kuin häpeävät näyttää varallisuutta pukeutumalla näkyvästi design-vaatteisiin ja -asusteisiin. Eikä ole tarvettakaan tehdä niin. Mutta siis tuntisin oloni kummallisella tavalla epämukavaksi, jos vaikka bussissa istuisin huippukalliin logo-kassini kanssa jonkun Zara-shoppailijan viereen. Kyllähän toki oleellisissa asusteissa useimmiten näkyy merkki myös ulospäin, mutta logolaukuissa se on mielestäni liian huomionhakuista nykyään ja huomio kiinnittyy ainoastaan kulloisenkin laukun kuosiin ja hintaluokkaan, jonka perusteella monet muodostavat mielikuvansa laukkua kantavasta ihmisestä.
Suomessat teinit ovat oikeastaan pilanneet kaikenlaisten logolaukkujen "maineen" omilla feikkilaukuillaan. Ehkä sekin on suuri syy siihen, miksi itse en halua sellaisia käyttää.