Olen tavallinen 28w sinkkumies jolla elämä muuten kohdallaan ja treffeilläkin käynyt jo useaan otteeseen mutta sitä naista en ole tavannut joka saisi sydämmeni sykkimään hänelle.
Pikkuhiljaa olen huomannut että vaikka kuinka yritän olla kohtelias ja oma iteseni niin en onnistu vaikka miten yritän.Tiedän kyllä että itsessäni on vikaa mutta on alkanut tuntua siltä ettei enää mikään tunnu kiinnostan ?? ja tulenko koskaan löytämään kumppania ??
mistä lääke jotta tuntisi taas olevan elossa ???
helppiä kiitos =)
Pikkuhiljaa olen huomannut että vaikka kuinka yritän olla kohtelias ja oma iteseni niin en onnistu vaikka miten yritän.Tiedän kyllä että itsessäni on vikaa mutta on alkanut tuntua siltä ettei enää mikään tunnu kiinnostan ?? ja tulenko koskaan löytämään kumppania ??
mistä lääke jotta tuntisi taas olevan elossa ???
helppiä kiitos =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja köyrit siellä viikon nuoria ,ihania kikattelevia opiskelijatyttöjä, niin itsetuntosi kohenee, ja voit kotona naureskella lähibaarissa keskenään notkuville suominaisille, jotka mulkoilevat sinua "ei vois vähempää kiinnostaa"- ilmeellään. Toimii !
Ensin sitä odottaa innoissaan tapaamista, ehkä seuraavaakin.. ja loppujen lopuksi ei tunnukaan miltään. Kerta toisensa jälkeen. Ja joka kerran jälkeen unelma, toive unelmasta kuolee. Kukaan ei vaan tunnu miltään, kenestäkään ei tykkää. Ja jos itse olisi innokas jatkamaan tapailua, toinen osapuoli ei ole. Niin se vaan menee. Onneks on kesä :) Tapaillaan ihmisiä.. pieni toive on kuitenkin vielä olemassa.
Olen 28-vuotias nainen ja mulla on kans vähän samansuuntainen "ongelma". Ongelma lainausmerkeissä, koska en oikeastaan ajattele sitä ongelmana. Treffeillä on tullut käytyä ja joskus on heti alussa tiennyt, että ei tästä mitään tule. Joskus taas on aluksi ollut ihan kiinnostunut, mutta sitten vähän päästä huomannut, että ei tunnekaan yhtään mitään. Joskus tunne on ollut molemminpuolinen, joskus taas mies olisi kyllä ollut kiinnostunut.
En kuitenkaan ajattele tämän olevan mikään suuri ongelma. Olen erittäin onnellinen sinkkuna, enkä ole valmis tinkimään onnellisuudestani heiveröisen suhteen takia. Jos joskus tapaan miehen, joka saa sydämeni sykkimään ja koen, että olen onnellinen hänen kanssaan, niin sehän on hienoa. Suhteeseen suhteen takia en kuitenkaan todellankaan suostu. Treffeille olen toki aina valmis lähtemään, mutta ei se minua häiritse, vaikka siitä ei mitään sen kummempaa tulekaan.
Minusta on turha olla huolissaan siitä, löytyykö sitä kumppania koskaan. Elämäsi nainen voi kävellä vastaan huomenna, 30 vuoden päästä tai ei koskaan, joten ei sitä kannata jäädä odottelemaan, vaan ottaa ilo irti tästä hetkestä. Onnellinen voi olla sinkkunakin!