tässä sitä nyt ollaan, jätettynä..kaikki palasina.. oltiin melkein 5 vuotta yhesä avoliitossa ja kihloissakin 3,5vuotta.. puoli vuotta olen kestänyt melkein joka viikonloppuista mieheni juomista ja aina ilman minun seuraa! 3 kertaa se on jättänyt sormuksen pöydälle ja seuraavana päivänä anellut takaisin,luvannut aikuistua jne..ja minähän olen sinisilmäisenä uskonut. on hän käyttänyt "vähän" kovempia otteitakin,mutta olen aina antanut anteeksi. eilen..hän taas päätti juoda,heitti sormuksen seinään ja samalla huitasi myös minua.. nyt päätin että takaisin enää ota häntä,vaikka mitä lupais. kuinka te olette kokeneet eron,miten siitä pääsee yli? kaikki on ollut yhteistä,ja nyt pitäis kaikki jaksaa yksin.. joudun varmaan asua hänen luonaan 1-2kuukautta,että saan kerättyä rahaa asumiseen..
kiitos kun jaksoitte lukea!
kiitos kun jaksoitte lukea!
Vastaukset 4
Vanhimmat
..löytää se oma kämppä mahdollisimman pian. Kun samoissa nurkissa luuhaa, antaa helpommin anteeksi ja suhde vain jatkuu ja jatkuu aina samana. Miehelläsi on ollut sinua kohtaan todella alentavaa ja huonoa käytöstä. Kenenkään ei tarvitse kestää tuollaista. Tiedän kyllä että on todella vaikeaa sanoa "kiitti nyt riitti" jos vielä rakastaa toista sydämensä pohjasta. Mutta aika parantaa, se on varmaa. Nyt vain kämppää etsimään ja uutta elämää kohti. Tsemppiä!
itses jonkun ystäväsi luo ja etsi oma asunto sieltä käsin. vie tavarasi silloin kun se tyyppi on just lähteny reissulleen tai töissä niin saat tehdä sen melkein rauhassa, tai ota joku "korsto" turvaamaan rauhas.
Sitten etsi jutteluapua, soita esim turvakotiin, ne osaa antaa neuvoja ja niillä on tietoa myös väkivallasta
Hei mimmu
Olen käynyt läpi eron n.10 v.sitten, joten tiedän mistä puhun. Eroon johti toinen nainen, muttei se sattunut yhtään vähemmän. Ei miehesi muutu, sen voit uskoa. Hänellä on paha olo itsensä kanssa ja se täytyy purkaa johonkin ja sinä olet se "jokin". Ei sinun tarvi asua hänen kanssaan yhtään päivää ellet halua. Asuinpaikkasi sos.tsto on velvollinen järjestämään sinulle heti asunnon ja sitä suuremmalla syyllä, kun on lapsiakin. Menet vain toimistoon ja kerrot tilanteesi ja myös väkivallan. Perheväkivalta ei ole enää asianomistajarikos, joten siihen voi puuttua, vaikka naapuri.Et pysty edes aloittamaan toipumista suhteesta, niin kauan kuin asut siinä ja mitä kauemmin asut, sen vaikeamopi sinun on siitä lähteä. Jokainen tekee kuitenkin omat ratkaisunsa, mutta kun kysyit, vastasin. Kuuntele sydämesi ääntä Jaksamista valinnassasi ja muista, että meillä on vain yksi elämä.
Hei! Sinä et voi auttaa miestäsi ja miehesi käyttäytyminen ei johdu sinusta, vaan hänen sisäisistä reaktiomalleistaan joihin hän on kasvanut lapsuuden hädän hetkillä. Ainakin mielestäni teidän tulisi hakeutua asumuseroon, jotta pääsette parantamaan itseänne. Sinun ja miehesi tulisi hakea apua perheterapeutilta (seurakunta/ilmainen). Jos miehesi ei halua, mene yksin. Itseäsi voit auttaa ja muuttaa, miehelläsi on oma tahto. Usko tai älä, kaikki koituu parhaaksesi, jos kykenet irrottautumaan suhteesta/yhteisasumisesta, ja hakemaan apua. Mitä pitempään vitkastelet, sitä syvempään juutut.