Pyytäisin fiksuilta miehiltä asiallista apua, että miten voisin mahdollisimman vähän loukaten mutta asian selväksi tehden ilmaista miehelle, että en voi tavata häntä enää.
Tilanteen tausta on sellainen, että olen itse saanut pahasti siipeeni tuossa puolisentoista vuotta sitten. Silloin päättyi monen vuoden suhde, jonka varaan olin aikalailla tulevaisuuteni rakentanut; oli ostettu yhteiset kämpät, naimisiinmenosta sekä lapsistakin puhuttin. Miehen aloitteesta avoliitto kuitenkin päättyi kuin seinään ja koko maailmani romahti. Toipuminen todellakin on kestänyt, enkä ole sen jälkeen treffaillut taikka oikeastaan käynyt edes ulkona.
Nyt viime v-loppuna kävimme ystävien kanssa ulkona ja tapasin sitten heti miehen, joka ehdotti treffejä. Ollaan kolme krt tavattu ja kauhukseni huomasin, että en vieläkään kykene uuteen suhteeseen. Mies on hyvinkin kiinnostunut ja vihjaillut, että kyllähän minun kanssani olisi mukavaa viettää vaikka loppuelämä. Sen jälkeen tulikin ahdistavia mielikuvia yhteenmuutosta ja kaikesta "työstä ja vaivasta" mitä vakavassa ihmissuhteessa joutuu tekemään. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun pelkään että joka tapauksessa kaiken nähdyn vaivan jälkeen kaikki päättyy taas sydänsuruihin. Vaikka kuvittelin, että haavat ovat jo parantuneet, niin en vaan kertakaikkiaan kykene näköjään vieläkään aloittamaan suhdetta.
Miten ilmaisisin asiani miehelle? Kun hänessä ei ole kerrassaan mitään vikaa, aivan ihana mies. Ongelma on vain siinä, että minä en kykene :( Ajattelin ensin eilen, että jos pyytäisin aloittavamme ystävinä, koska voisihan olla että haavani pikkuhiljaa tässä paranisi ja ahdistus vähenisi. Mutta sekin tuntuu niin kornilta ja lapselliselta ehdottaa, koska tiedän hänen olevan ihan tosissaan jo nyt. Mikään kaveruus tuskin tulee kyseeseen hänen puoleltaan, tai ainakaan ei ole sitä mitä hän haluaa ja toivoo...
Olen itse hyvin herkkä ihminen ja sen vuoksi en haluaisi toisen mieltä pahoittaa. Vaikka kaitpa tässä tapauksessa joutuu pahoittamaan, teki sitten niin tai näin. Hyvä että sain viime yönä nukuttua, kun mietiskelin asiaa. Mies on kiltti, huomaavainen, mukava ja kaikinpuolin miellyttävä. Vain mielikuvat kaikesta parisuhteeseen liittyvästä ahdistaa minua.
Apuja otetaan vastaan...
Tilanteen tausta on sellainen, että olen itse saanut pahasti siipeeni tuossa puolisentoista vuotta sitten. Silloin päättyi monen vuoden suhde, jonka varaan olin aikalailla tulevaisuuteni rakentanut; oli ostettu yhteiset kämpät, naimisiinmenosta sekä lapsistakin puhuttin. Miehen aloitteesta avoliitto kuitenkin päättyi kuin seinään ja koko maailmani romahti. Toipuminen todellakin on kestänyt, enkä ole sen jälkeen treffaillut taikka oikeastaan käynyt edes ulkona.
Nyt viime v-loppuna kävimme ystävien kanssa ulkona ja tapasin sitten heti miehen, joka ehdotti treffejä. Ollaan kolme krt tavattu ja kauhukseni huomasin, että en vieläkään kykene uuteen suhteeseen. Mies on hyvinkin kiinnostunut ja vihjaillut, että kyllähän minun kanssani olisi mukavaa viettää vaikka loppuelämä. Sen jälkeen tulikin ahdistavia mielikuvia yhteenmuutosta ja kaikesta "työstä ja vaivasta" mitä vakavassa ihmissuhteessa joutuu tekemään. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun pelkään että joka tapauksessa kaiken nähdyn vaivan jälkeen kaikki päättyy taas sydänsuruihin. Vaikka kuvittelin, että haavat ovat jo parantuneet, niin en vaan kertakaikkiaan kykene näköjään vieläkään aloittamaan suhdetta.
Miten ilmaisisin asiani miehelle? Kun hänessä ei ole kerrassaan mitään vikaa, aivan ihana mies. Ongelma on vain siinä, että minä en kykene :( Ajattelin ensin eilen, että jos pyytäisin aloittavamme ystävinä, koska voisihan olla että haavani pikkuhiljaa tässä paranisi ja ahdistus vähenisi. Mutta sekin tuntuu niin kornilta ja lapselliselta ehdottaa, koska tiedän hänen olevan ihan tosissaan jo nyt. Mikään kaveruus tuskin tulee kyseeseen hänen puoleltaan, tai ainakaan ei ole sitä mitä hän haluaa ja toivoo...
Olen itse hyvin herkkä ihminen ja sen vuoksi en haluaisi toisen mieltä pahoittaa. Vaikka kaitpa tässä tapauksessa joutuu pahoittamaan, teki sitten niin tai näin. Hyvä että sain viime yönä nukuttua, kun mietiskelin asiaa. Mies on kiltti, huomaavainen, mukava ja kaikinpuolin miellyttävä. Vain mielikuvat kaikesta parisuhteeseen liittyvästä ahdistaa minua.
Apuja otetaan vastaan...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Keskustele miehen kanssa ja kerro rehellisesti samat asiat, jotka toit esiin tässä kirjoituksessa. Kerro edellisessä suhteessa kokemastasi pettymyksestä ja siitä, ettet tunne siksi olevasi vielä valmis vakavaan parisuhteeseen kenenkään kanssa. Jos mies todella välittää sinusta, hän kyllä ymmärtää ja antaa sinulle aikaa. Yleensä miehet arvostavat sitä, että heille puhuu asioista rehellisesti, turhia kaartelematta.
Minusta tuo oli niin hyvin kirjoitettu, että ota siitä vain suoraan puheeseen ja kerro asia noin kuin se on. Miehen pitäisi ymmärtää jos on vähänkään normaaleilla ajattelun lahjoilla varustettu.
Minusta olisi ikävää saada vaikka tekstari ja sähköpostikin olisi vähän siinä rajalla. Kuulisin mieluusti tuollaisen asian suoraan sanottuna. Puhelin ehkä menettelisi jos et kestä nähdä hänen ilmeitään...
sille miehelle ettei seurustelu tule kysymykseen ja kerro syy...ei siinä sen kummempaa ole.
...että ollaan vaan kavereita. Se on miehelle sama kuin, että sinua ei kiinnosta enää, vaikka haluaisit sen olevan vain tilapäistä. Sen jälkeen et enää sitä miestä näe.
Sinuna sanoisin hänelle, että pidät miehestä paljon, et halua lopettaa suhdetta, vaan edetä rauhallisemmin, koska aikaisemmasta suhteesta aiheutuneet ikävät kokemukset eivät ole vielä lähteneet pois. Haluat siis olla hänen kanssaan yhdessä, mutta edetään vain hitaammin.
Sinun pitää alkaa korjata mieltäsi, sillä kaikki nuo mielikuvasi parisuhteesta, jotka pelottavat sinua, johtuu päästäsi. Eli vika on korvien välissä, ja se on täysin normaalia, mutta niistä on päästävä yli.
Selitä tämä miehelle, niin mikäli hän sinua todella rakastaa, hän suostuu ja ymmärtää. Mikäli hän lähtee, ei hän ollut sinulle oikea.
Olen sitten mies, vaikka teksti ei varmaan sitä kuvaa antanutkaan. Ainakin itse ymmärtäisin täysin tilanteen, ja pyrkisin auttamaan parhaani mukaan. Lycka till!
muut ovatkin jo vastanneet, kerro rehellisesti, miltä sinusta tuntuu ja mitä sinulle on tapahtunut. Ja tee se mieluiten kasvoista kasvoihin. Jos mies on sellainen, kuten häntä kuvaat, hän ymmärtää tilanteen.
Te olette tunteneet todella lyhyen aikaa ja ymmärrän hyvin, että ajatukset parisuhteesta kaikkine kiemuroineen ahdistavat sinua. Toisaalta, koska olette tavanneet vasta muutaman kerran, mielestäni sinun ei kannattaisi mennä asioiden edelle (eikä miehenkään) ja ajatella niitä turhan vakavasti.
Toivotan sinulle onnea sekä tässä asiassa että elämässäsi yleensä.
joo on se kurjaakin kurjempi tilanne ku ei haluais pahottaa toisen mieltä. mut mää ehdotan että kuitenki sanoisit ettet haluu sitoa ittees mihinkään jatkuvaan yhdessä oloon,vaan viettää aikaa myös muitten kaikenmaailman ihmisten kanssa. ja mennä ja tulla tehdä sitä mikä millonki parhaalta maistuu. kyl elämä on joskus tosi rankkaa. mut itteäänki on sillon tällön pakko ajatella . kyllä sää selviit. ja ihania ihmisiä on maailmassa vaik kuinka paljo.
Tilanne varmaankin miettiä tarkkaan oman itsen sekä toisen kannalta ! Puntaroi asiaa siten et unohdat kaiken mitä edellisessä suhteessa on tapahtunut ja ota uusi vastaan täysin puhtaalta pöydältä. Muuten et kyllä pysty selkeitä ratkaisuja tekemään vaan kaikki tapahtunut ahdistaa ajatuksissa.
Tämän jälkeen jos itse mielessäsi koet että et ole vielä valmis aloittamaan uutta suhdetta ja et osaa vielä irtaantua edellisetä niin pistä asialle toppi. Ilmoitat vaan hänelle asiallisesti että et ole vielä valmis uuteen suhteeseen ja sinussa ei mitään vikaa ole mut minä vaan en ole valmis. Hän kyllä ymmärtää jos vaan on täydellä järjellä varustettu, hivenen se voi häneen sattua mut tilanne on parempi lyödä poikki ennenkö asiat muuttuvat vakavammaksi. Niin ja jos hän sinusta todellakin on kiinnostunut niin hän kyllä jaksaa jonkin aikaa odottaa.
Vedet silmissä näitä vastauksia luin. Paljon kiitoksia vaan kaikille! Kyllä näistä neuvoista apua tulee olemaan.
Mukavaa kesän jatkoa.