Erosta parisen kuukautta. Ensin mies oli kylmä ja välinpitämätön..sanoi yrittävänsä sillä tapaa saada minut mielestään.
Erosimme, sillä molemmista oli jo pidemmän aikaa tuntunut että olisi kiva viettää sinkkuelämää ja hurvitella muualla. Eron jälkeen huomasin itse, että kyllä ne tunteen aika vahvat silti ovat viiden vuoden kimpassa olon jälkeen. Mies sanoi tunteidensa kuolleen.
Viimeisen kuukauden ajan mies on puhunut pari kertaa ikävästä, halannut paljon, ollut hellä, sanonut rakastavansa hirveästi..vitsaillut ja jutellut taas entiseen tyyliin. Nämä siis oma-aloitteisesti.Yhteenpaluu on hänen mielestään täysin mahdotonta kun sitä kysyin ja onpa hänellä jo uusiakin suhdevirityksiä.
Pitääkö mies minua varalla? Ajaako syksyn routa miehen taas takaisin kotiin? Tarkoitan, että tuleeko hän mahdollisesti hurjan sinkkukesän jälkeen haluamaan takaisin kainalooni? Miten voi ikävöidä jollei missään nimessä halua olla toisen kanssa? Molempien vapauden kaipuun lisäksi mitään kovin erikoisia tai ylitsepääsemättömiä ongelmia suhteessamme ei ollut. Kyllästyimme vain.
Olen yrittänyt puhua, mutta hänen kantansa on jyrkkä "ei mahdollisuuksia". Miksi hän sitten on niin "mukava" kun voisi olla täysin välinpitämätönkin, jos ei kerta enää kiinnosta?
Erosimme, sillä molemmista oli jo pidemmän aikaa tuntunut että olisi kiva viettää sinkkuelämää ja hurvitella muualla. Eron jälkeen huomasin itse, että kyllä ne tunteen aika vahvat silti ovat viiden vuoden kimpassa olon jälkeen. Mies sanoi tunteidensa kuolleen.
Viimeisen kuukauden ajan mies on puhunut pari kertaa ikävästä, halannut paljon, ollut hellä, sanonut rakastavansa hirveästi..vitsaillut ja jutellut taas entiseen tyyliin. Nämä siis oma-aloitteisesti.Yhteenpaluu on hänen mielestään täysin mahdotonta kun sitä kysyin ja onpa hänellä jo uusiakin suhdevirityksiä.
Pitääkö mies minua varalla? Ajaako syksyn routa miehen taas takaisin kotiin? Tarkoitan, että tuleeko hän mahdollisesti hurjan sinkkukesän jälkeen haluamaan takaisin kainalooni? Miten voi ikävöidä jollei missään nimessä halua olla toisen kanssa? Molempien vapauden kaipuun lisäksi mitään kovin erikoisia tai ylitsepääsemättömiä ongelmia suhteessamme ei ollut. Kyllästyimme vain.
Olen yrittänyt puhua, mutta hänen kantansa on jyrkkä "ei mahdollisuuksia". Miksi hän sitten on niin "mukava" kun voisi olla täysin välinpitämätönkin, jos ei kerta enää kiinnosta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ettei vain olisi sama mies kyseessä. liekö se sitoutumiskammo pitää miehen yhtä lailla lähellä kuin kaukanakin.
minut sellainen ajoi hulluuden partaalle ja raivostuin niin miehen käytökseen lopulta, että riidoissa tänäpäivänä ollaan. inhottaa, toisaalta, mutta toisaalta tiesin ja nyt tiedän sen ihan varmasti (nähty ja koettu) että olin varalla ja koska hermostuin miehen soutamiseen ja huopaamiseen ja aloin paljon kiukutella, hän meni toiseen syliin (saamatta sieltä edes hellyyttä, vain osoitteen ja elätyksen, kuulemma).
Toisaalta minulla on mielipaha, toisaalta ei, koska mitä olisin tehnyt miehellä jolla ei ole munaa päättää mitä haluaa (annoin yli 3 vuotta aikaa) tai laittaa itseänsä likoon mihinkään todelliseen minun kanssani. Onnea vaan matkaan hänelle. Ei ainakaan minun sylini hänelle ole enää avoin. Löydän kyllä vielä sellaisen jolla on munaa tehdä päätöksiä.
Ymmärrän sinua täydellisesti. Oma tarinani on hieman erilainen, ja samaten ystävättärenikin, mutta perusongelma on sama. Sinulle, niin kuin itsellenikin annan sellaisen neuvon, että kun mies on lähtenyt, niin hän ei halua olla kanssasi. Jos haluaisi, niin olisi. Jos oma rakkaani joskus haluaisi tulla takaisin, niin tulisiko jäädäkseen? On nimittäin aina toiminut saman kaavan mukaan, vaikea vanhoilla päivillään muuttua. Toista ei voi muuttaa, itseään kyllä. Eli rakasta itseäsi, ja tajua että et viihtnynyt hänen seurassaan, koska et viihdy omassa seurassasi. Seuraavan rakkaasi seurassa viihdyt yhtä hyvin kuin omassasikin.