Miks te miehet ootte sellasia että ette oo kovin kiinnostuneet esim koirista? Tarkotan siis että jos teillä on tyttöystävä/vaimo.. Noniin, kuitenkin siis NAINEN, jonka kanssa asutte samassa talossa. Ja sitten tämä teidän naisenne haluaa koiran ja kysyy että "Voitaisko ostaa? Jooko?" ja te ootte aina silleen et "No ei kait sitä koiraa.." MIKS? En oo koskaan nähny/tavannu pariskuntia, joista mies ois se joka vinkuu jotain eläintä. Aina se on nainen. Miksimiksimiksi?
Niin, miksi?
HaluanTietää
191422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
haluan arvata :)
Olisikohan tuossa kyseessä niinkin klassinen juttu kuin vastuu, sitoutumisen pelko, vapauden menetys. Koirahan sitoo todella paljon ja kysyy vastuuta (=perhe, lapsi). Tai sitten miehet pelkäävät jäävänsä toiseksi lemmikille :)
Koira on kiva silloin kun siitä ei tarvitse huolehtia ja se katoaa silloin kun sitä ei tahdo nähdä.
Puhut täyttä potaskaa ja soopaa. Sinäkö muka tuntisit kaikki miehet ?
Sinun tuntemasi miehet edustavat vain suppeaa muutaman miehen otantaa.
Meillä ja lukemattomissa muissa tuntemissani huusholleissa se on mies, joka koiraa vonkuu ja koiran ottaa.
Mus ennen naimisiin menoa miesystävissäni oli useita just nimeenomaan koiramiehiä, jotka eivät suostu ilman koiraa elämään.
Mut miehill on siinä mielessä tervettä järkeä, ettei ne halua koiraa kärsimään minnekkään kerrostalon kaninkoppiin. Koira kuuluu luontoon, eikä sen paikka tosiaan oo kerrostalossa, ja saa haukkua vain, kun isäntä/emäntä sen sallii, ja pääsee ulos vain silloin, kun emäntä ja isäntä sallii.
Tässä mielessä naiset ovat vastuuttomia. Miehillä on paljon enemmän vastuuta, kun eivät halua ottaa koiraa olosuhteisiin, jotka ovat koiran luontaiselle elämälle kovin vankilamaisia luonnon vastaisia.
itse maalaisena olen kyllä huomannut miten tämä homma usein menee... kaupungissa kerrostalossa asuva mies tai nainen harkitsee koiran ostoa, löytää itselleen sopivan rodun ja pitää huolta siitä ja rakastaa sitä.
no maalla kun on tilaa ja lääniä, otetaan monesti (uskon, että useammin kuin kaupungissa) koira harkitsematta asiaa loppuun asti. ja moni joka sen maalla harkitsee, ottaa sen yleensä metsästyskaveriksi.
samalla kun kerrostalon asukki harrastaa koiransa kanssa tottelevaisuuskoulutusta ja agilityä, ja asiallisesti pissattaa koiransa kytkettynä tai tottelevaisen koiransa vapaana koirapuistossa, mitä tekeekään tämä maalla asuva koiranomistaja? sulkee koiransa häkkiin, pieni lenkki kerran päivässä ja sopivana metsästysaikana koira mukaan metsälle. muina aikoina koira räksyttää ja ulvoo yksinäisyyttään pihan perälle sijoitetussa häkissään säällä kuin säällä.
jotkut harvat vastuuntuntoiset ovat hommanneet koiralleen lämpimän kopin, mutta ne ovat sitten yleensä näitä suomen ajokoiran omistajia. ketään ei kiinnosta kaipaako koira mielekästä puuhaa ja seuraa.
pahimpia ovat nämä joita omillakin kotikulmilla piisaa, eli ne jotka hetken mielijohteesta ottavat koiran ja se jätetään yksin sinne pihan perälle lyhyessä köydessä ja jonka ainoat kontaktit talonväkeen on se kun sille tuodaan ruokaa ja vettä ja kun lapset joskus käyvät rapsuttelemassa. ja kaikki tämä jos satutaan muistamaan.
ja sitten oma lukunsa ovat nämä ressut ja tessut jotka saavat juosta irrallaan pitkin kyliä.
että on se vain hienoa kun nämä maalaismiehet ovat paljon vastuuntuntoisempia kuin kaupunkilaisnaiset.
että se siitä vapaudesta ja vankilasta mikä on luonnonvastaista. ei se häkkikoiran elämä kovin vaåaalta vaikuta...
Itse asun kaupungissa, enkä ikinä ottaisi koiraa kotiini. Siis tänne kerrostalo viidakkoona.
Oli pieni tai iso (SIIS KOIRA) niin ne vaan ei kuulu kerrostaloihin.
Nippa nappa rivitaloihin, jossa nyt voisi olla pikkuisen liikkumatilaa pihallakin.
No se miksi vastasinkommentoin, koski kuitenkin noita maaseudun koiria.
Olen täysin erimieltä kanssasi maasudun koirista.
Jos joku ottaa iselleen matsä kaveriksi koiran se myös hulehtii siitä ja se on varma.
Koirasta tulee monesti melkein vaimoakin tärkeämpi perheenjäsen ja sitä todella rakastetaan.
Moesti metsämies ja koira on pari jota ei toisistaan erota mikään,,,,ei siis mikään.
Isälläni oli koira, joka eli vuosia isäni rinnalla maalla vanhempieni eron jälkeen ja se koira, jos joku vietti oikeaa koiran elämää. Se jopa osasi kalastaa ja jos isä oli poissa koira uikutti ja uikutti eikä edes syönyt.
Kun koira vanhuuttaan oli kuoleman kielissä ja isä sen itse "metsäreissun" päätteeksi lopetti niin en ole ikinä nähnyt niin murtunutta miestä.
Ei koira ole mikään keräilyesine tai koriste kaupunkiasuntoihin vaan se on elinikäinen ystävä ja kumppani ympäristöön jossa sillä on tilaa elää.
Tämä oli vain yhden koirattoman kaupunkilais isän mielipide, joka ei halua ottaa koiraa edes lasten mieliksi kerrostaloon.
ei ole mikään kynnyskysymys tämä
koirat on hiton rasittavia eläimiä. ne apinoi, kuolaa, kusee, sikailee, kerjää, tekee kämpästä saastaisen ja sitoo liikaa itseensä. onhan niistä tosin seuraa....mutta mun taloudessa ei ikinä tule olemaan koiraa.
"ne apinoi, kuolaa, kusee, sikailee, kerjää, tekee kämpästä saastaisen ja sitoo liikaa itseensä. onhan niistä tosin seuraa...."
Arvoitus: Mitä eroa on koiralla ja miehellä?
...ei mitään.
Minulla on Bichon frise ja asun vielä yksin, ilman vaimoa/tyttöystävää.
Eikä Bichoni ole edes ns. miesten koira. :DD
Pisti silmään jo galleriassa.. että mies hankkinut ihan omasta aloitteestaan bichon frisen? Useimmat miehet, joilla on joku lemmikki, ovat sitten jääneet lemmikin holhoajaksi eron myötä tms. En tarkoita, että se olisi mahdotonta, että sen hankkii ihan omasta ideastaan, mutta harvinaista varmasti (etenkin kyseinen rotu, ei todellakaan "miesten" koira :D )
olen kyllä eronnut n. 2,5kk sitten 6-vuotta kestäneestä suhteesta, mutta minä nimenomaan hankin koiran, ulkoilutin, ruokin, trimmasin, pesin, koulutin...
Ex-vaimo oli kyllä hanketta vähän vastaan.
On muuten hemmetin kovahoitoinen turkki bichoneilla.
..kun kaveri oli nähnyt mut kaupungilla. olin just noussu autosta ja kuulemma oli aika homohtavan näköistä ku mulla oli vaaleanpunainen t-paita päällä ja autossa haukkui valkoinen koira. = D
Uskon kyllä, kun kävi tuo heteropuolikin mielessä kun pohti, kellä miehellä olisi bichon frise.. en tarkoita sua, vaan näitä yleisiä stereotypioita. Sulosia hauvojahan nuo ovat, naapurilla on kyseinen yksilö ja pörröisyys on hämäävää kun se mahtuu livahtamaan meidän pihalle aidan läpi (meidän koiran perään, kamuja ovat), niin paksulta kuin pää näyttääkin :D
Kyllähän kaverit ovatkin tästä asiasta suomeksi sanottuna vittuilleet, mutta eiku samalla mitalla takaisin.
me ollaan miehiä ja meitä kiinnostaa vaan moottoriajoneuvot ja porno :-) Mitäs tarvetta sä sit tyydytät sillä haisevalla ja kuolaavalla karvakasalla,hoivaviettiä vai sisäistä pientä kontrollifriikki-alistajaa.
äijämiestä se koiraki kiinnostavan. Nainen saa purkaa juuri sen kontrollinsa siihen, jää miehelle aikaa sitten siihen tekniikkaan ja pornoon.
Eksä tätä asiayhteyttä ole hokannu?
Jos itse seurustelisin ja nainen tahtoisi koiran, niin mikäs siinä, ottakoot. Itse en aio enää koiraa hankkia, mutta jos hankkisin, niin katsoisin kyllä hyvin tarkkaan kenen kanssa ja missä olosuhteissa. Oma koirani eli lähes 17-vuotiaaksi, mikä on huomattavasti pidempi aika kuin normaalin suhteen kesto, että kai sitä pitäisi miettiä etukäteen kumman koira se enemmän on ja kumpi sen koiran saa sitten eron koittaessa. Tulipas tylsän realistinen kommentti, mutta minkäs teet.
pariskunta olemassa...Eli me;vaimo ja sen mies.Naimisissa 14v. 4lasta ,ja sen miehen koirat 4kpl niitäkin!!Ite hoitaa ja kouluttaa ja lenkittää.Minä tiiän niiden nimet.