Barbarab matkassa Intiassa

... mutta sen jatko on ihmeellisempää.

”Sinun ei tarvitse huolehtia”, opettaja sanoi minulle. ”Olet vanha sielu, joka on lähellä matkan päätä. Jos elät hurskasta elämää, saatat pystyä toteuttamaan itseäsi jo tämän elämän aikana. Mutta sinulla täytyy olla henkilökohtainen guru, joka opastaa sinua tiellä…”
… Hengellinen edistymiseni oli ensiarvoisen tärkeää. Toivoin, että Sai Baba hyväksyisi minut seuraajakseen. Halusin hänet gurukseni.”


Helen väitti, että ainoa tie Jumalan luokse oli Jeesuksen kautta. Halusin esittää eriävän mielipiteeni, koska koin voimakkaasti, että kaikki tiet johtivat Jumalan luo. Helen luki raamattua, jota minä en tietenkään ollut lukenut, joten en pystynyt sanomaan paljoakaan. Tunsin vain vaistonvaraisesti olevani oikeassa. Erilaisista mielipiteistä huolimatta Helenin aito rakkaudellinen asenne teki minuun vaikutuksen. En ollut aikaisemmin nähnyt kristityn toimivan näin. ” s93

Saaraze kirjoitti:

”Sinun ei tarvitse huolehtia”, opettaja sanoi minulle. ”Olet vanha sielu, joka on lähellä matkan päätä. Jos elät hurskasta elämää, saatat pystyä toteuttamaan itseäsi jo tämän elämän aikana. Mutta sinulla täytyy olla henkilökohtainen guru, joka opastaa sinua tiellä…”
… Hengellinen edistymiseni oli ensiarvoisen tärkeää. Toivoin, että Sai Baba hyväksyisi minut seuraajakseen. Halusin hänet gurukseni.”


Helen väitti, että ainoa tie Jumalan luokse oli Jeesuksen kautta. Halusin esittää eriävän mielipiteeni, koska koin voimakkaasti, että kaikki tiet johtivat Jumalan luo. Helen luki raamattua, jota minä en tietenkään ollut lukenut, joten en pystynyt sanomaan paljoakaan. Tunsin vain vaistonvaraisesti olevani oikeassa. Erilaisista mielipiteistä huolimatta Helenin aito rakkaudellinen asenne teki minuun vaikutuksen. En ollut aikaisemmin nähnyt kristityn toimivan näin. ” s93

Lue lisää

Olin mykistynyt. Therese tiesi, mitä olin ajatellut…Yhtäkkiä minusta tuntui että olin haavoittuvainen. Ajatukseni eivät enää olleet yksityisiä. Tasapainoni järkkyi...

”Kyllä minä voin lukea sinun ajatuksiasi hyvin selvästi. Sinä olet elämäni aikana vasta toinen ihminen, jonka aaltopituudelle pystyn virittäytymään tällä tavoin”, hän myönsi. Epäilin, että päivittäinen mietiskelyni avasi minut niin, että tällaista saattoi tapahtua. Ehkä Keralan ruoho oli myös auttanut. Jotenkin mietiskely mursi muureja, jotka yleensä ympäröivät minua. Tämän vuoksi Therese pystyi poimimaan ajatukseni. Herkkyyteni muita kohtaan oli myös lisääntynyt. En vielä kyennyt lukemaan kenenkään ajatuksia, mutta olin varma, että pian pystyisin siihen. Mikään maailmassa ei tuntunut mahdottomalta. s95-96

--------

"Kun Sai Baba jälleen kerran tuli seuraajiensa luo darshaniin tapasin Carolin, joka oli vastikään ollut useita kuukausia kristittyjen kommuunissa. Hän oli hämmentynyt, eikä tiennyt, oliko Jeesus ainoa tie Jumalan luo, ja rukoili Sai Babalta apua. Sai Baba vastasi hänelle hyvin eläväntuntuisessa unessa, jossa hän pyysi Carolia avaamaan raamatun ja ottamaan esille 1 Korinttilaiskirjeen 3. luvun. Aamulla Carol kertoi unensa Sharonille ja minulle. Sharon löysi luvun Raamatusta ja syvennyimme yhdessä lukemaan sitä:
"Jos yksi sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin? Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.”(1Kor 3:4-6)

Meille vastaus oli selkeä. Kaikki tiet veivät Jumalan luo. Hän oli taustavoimana valitsimmepa minkä tien tahansa päästäksemme hänen luoksensa. Sillä, että muutamaa riviä myöhemmin sanottiin aivan muuta, ei ollut väliä.

"Perustus on laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea" (1Kor 3: 11)

Jätimme tällaiset ilmeiset ristiriidat pois laskuista, sillä Sai Baba oli opettanut, että Raamatussa oli joitakin virheitä. Raamattu kiehtoi Sharonia ja minua. Luimme vielä jonkin aikaa eteenpäin ja ihastelimme monia merkitystasoja, jotka aukenivat meille lukiessamme. Raamattu tuntui todella pyhältä kirjalta.” s106

------

" Sai Baba oli yhteydessä jokaiseen ashramilaiseen eri tavoin. Hän puhui minun kanssani henkisellä tasolla. Carolille hän puhui unissa, Sharonille näyissä. Seitsemäntoista vuotta hengellisellä tiellä vaeltaneen ausrtalialaisen keski-ikäisen naisen kanssa Sai Baba kommunikoi automaattikirjoituksen välityksellä...

Kaikkien kokemukset eivät kuitenkaan olleet myönteisiä. Olin hämmästynyt, kun ranskalainen lääketieteen opiskelija, Michele, joka oli ollut ashramissa kuukauden, ei saanut mitään viestejä Sai Babalta. Hän oli katkera hukkaantuneen ajan takia.

”Sai Baballa ei ole yliluonnollisia voimia!” hän nälvi. ”Koko liike on pelkkää petosta!” Koetin kertoa hänelle siitä, mitä minulle oli tapahtunut, mutta hän ei suostunut hyväksymään minun todistelujani. ”Kuule nyt, minä en ole kokenut mitään. Ei ole mitään koettavaa!” hän väitti. Lähdin hänen luotaan pettyneenä, etten ollut pystynyt viestittämään hänelle mitään. Epäilin, että hänen älyllinen lähestymistapansa aiheutti hänen sulkeutumisensa.

Matkustaessani yksin olin paistatellut erityisessä yhteydessä, joka minulla oli Sai Babaan. Ylpistyin pienistä ihmeistä ja saamistani rukousvastauksista ja tulin koppavaksi… Minulla ei ollut mitään oikeutta omahyväisyyteeni. ”Voi Sai Baba! Tee minusta nöyrä” huusin.
… tunsin miten sydämeeni astui jokin, joka täytti sen kokonaan. Läsnäolo voimistui, kunnes en enää kestänyt sitä. Lakkasin rukoilemasta, koska pelkäsin, että kaatuisin kumoon tai saattaisin jopa pyörtyä”. s 108

”Eräänä iltana tehdessäni yksin työtä tunsin, että mahanpohjastani lähti kylmää säteilyä. Säikähdin. Menin Sharonin huoneeseen ja aloin heti vapista. ”Minäkin tunnen kylmyyden”
Sharon huomautti. Hän sanoi, että on kyse proteiininpuutteesta ja antoi minulle pähkinöitä. Pian tunne häövisi, mutta mietin, söisinkö enää jatkossa kafeterian ruokia” s.110

Saaraze kirjoitti:

Olin mykistynyt. Therese tiesi, mitä olin ajatellut…Yhtäkkiä minusta tuntui että olin haavoittuvainen. Ajatukseni eivät enää olleet yksityisiä. Tasapainoni järkkyi...

”Kyllä minä voin lukea sinun ajatuksiasi hyvin selvästi. Sinä olet elämäni aikana vasta toinen ihminen, jonka aaltopituudelle pystyn virittäytymään tällä tavoin”, hän myönsi. Epäilin, että päivittäinen mietiskelyni avasi minut niin, että tällaista saattoi tapahtua. Ehkä Keralan ruoho oli myös auttanut. Jotenkin mietiskely mursi muureja, jotka yleensä ympäröivät minua. Tämän vuoksi Therese pystyi poimimaan ajatukseni. Herkkyyteni muita kohtaan oli myös lisääntynyt. En vielä kyennyt lukemaan kenenkään ajatuksia, mutta olin varma, että pian pystyisin siihen. Mikään maailmassa ei tuntunut mahdottomalta. s95-96

--------

"Kun Sai Baba jälleen kerran tuli seuraajiensa luo darshaniin tapasin Carolin, joka oli vastikään ollut useita kuukausia kristittyjen kommuunissa. Hän oli hämmentynyt, eikä tiennyt, oliko Jeesus ainoa tie Jumalan luo, ja rukoili Sai Babalta apua. Sai Baba vastasi hänelle hyvin eläväntuntuisessa unessa, jossa hän pyysi Carolia avaamaan raamatun ja ottamaan esille 1 Korinttilaiskirjeen 3. luvun. Aamulla Carol kertoi unensa Sharonille ja minulle. Sharon löysi luvun Raamatusta ja syvennyimme yhdessä lukemaan sitä:
"Jos yksi sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin? Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.”(1Kor 3:4-6)

Meille vastaus oli selkeä. Kaikki tiet veivät Jumalan luo. Hän oli taustavoimana valitsimmepa minkä tien tahansa päästäksemme hänen luoksensa. Sillä, että muutamaa riviä myöhemmin sanottiin aivan muuta, ei ollut väliä.

"Perustus on laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea" (1Kor 3: 11)

Jätimme tällaiset ilmeiset ristiriidat pois laskuista, sillä Sai Baba oli opettanut, että Raamatussa oli joitakin virheitä. Raamattu kiehtoi Sharonia ja minua. Luimme vielä jonkin aikaa eteenpäin ja ihastelimme monia merkitystasoja, jotka aukenivat meille lukiessamme. Raamattu tuntui todella pyhältä kirjalta.” s106

------

" Sai Baba oli yhteydessä jokaiseen ashramilaiseen eri tavoin. Hän puhui minun kanssani henkisellä tasolla. Carolille hän puhui unissa, Sharonille näyissä. Seitsemäntoista vuotta hengellisellä tiellä vaeltaneen ausrtalialaisen keski-ikäisen naisen kanssa Sai Baba kommunikoi automaattikirjoituksen välityksellä...

Kaikkien kokemukset eivät kuitenkaan olleet myönteisiä. Olin hämmästynyt, kun ranskalainen lääketieteen opiskelija, Michele, joka oli ollut ashramissa kuukauden, ei saanut mitään viestejä Sai Babalta. Hän oli katkera hukkaantuneen ajan takia.

”Sai Baballa ei ole yliluonnollisia voimia!” hän nälvi. ”Koko liike on pelkkää petosta!” Koetin kertoa hänelle siitä, mitä minulle oli tapahtunut, mutta hän ei suostunut hyväksymään minun todistelujani. ”Kuule nyt, minä en ole kokenut mitään. Ei ole mitään koettavaa!” hän väitti. Lähdin hänen luotaan pettyneenä, etten ollut pystynyt viestittämään hänelle mitään. Epäilin, että hänen älyllinen lähestymistapansa aiheutti hänen sulkeutumisensa.

Matkustaessani yksin olin paistatellut erityisessä yhteydessä, joka minulla oli Sai Babaan. Ylpistyin pienistä ihmeistä ja saamistani rukousvastauksista ja tulin koppavaksi… Minulla ei ollut mitään oikeutta omahyväisyyteeni. ”Voi Sai Baba! Tee minusta nöyrä” huusin.
… tunsin miten sydämeeni astui jokin, joka täytti sen kokonaan. Läsnäolo voimistui, kunnes en enää kestänyt sitä. Lakkasin rukoilemasta, koska pelkäsin, että kaatuisin kumoon tai saattaisin jopa pyörtyä”. s 108

”Eräänä iltana tehdessäni yksin työtä tunsin, että mahanpohjastani lähti kylmää säteilyä. Säikähdin. Menin Sharonin huoneeseen ja aloin heti vapista. ”Minäkin tunnen kylmyyden”
Sharon huomautti. Hän sanoi, että on kyse proteiininpuutteesta ja antoi minulle pähkinöitä. Pian tunne häövisi, mutta mietin, söisinkö enää jatkossa kafeterian ruokia” s.110

Lue lisää

”Ylistys- ja palvontahetken loppuessa sykkivät melodiat jatkuivat hypnoottisesti. Ilma väreili palvonnasta tulevaa energiaa. Laulun voimakkuus kohosi kohoamistaan, kunnes sydämeni nousi korkeuksiin ylistäessäni. ”Sai Baba” huusin sisimmässäni vapautumisen hetkellä. ”Annan sinulle sydämeni kaikkine epätäydellisyyksineen. Ota se. Se on sinun ja saat tehdä sille mitä haluat.”

… lopultakin koin tyyneyden, jota olin niin kauan etsinyt. Koin olevani kuin lintu, joka kohosi korkeuksiin. En muistanut koskaan ennen kokeneeni sellaista vapautta. s.116-117

----

”Ylionnellisessa tilassa kävelin ulos ashramin porteista… Olin täysin rentoutunut. En itse asiassa muistanut kokeneeni ennen tällaista rentoutta. Rentoutuminen muuttui velttoudeksi, kunnes se voitti minut kokonaan. Kun olin syönyt Darjeelingissa oopiumia, olin ollut täysin voimaton ja maannut liikkumatta sängyssä 12 tuntia. Nyt vieläkin suurempi voimattomuus valtasi minut. En pystynyt vastustamaan sitä… …Makasin lattialla niin että olin ristin muodossa. Halusin liikkua, mutta jokin piti minut tiukasti lattialla. Yhtäkkiä kehooni tuli energiaa, kuin hienovarainen sähkövirta. Mieleeni välähti kuva Äiti Teresasta. Hän oli puhunut elämänsä keskeisimmästä kokemuksesta, kun hänen minänsä yhdistyi Jeesukeen ristillä. Minusta tuntui, että koin parhaillaan jotain samanlaista.

Lopulta sähkövirtakokemus päättyi… Tiesin muuttuneeni jollain tavalla. Yhtäkkiä Sai Baban kasvot kohosivat eteeni. Hänen kasvonsa olivat kuitenkin hyvin erilaiset kuin sen rakkaudellisen Sai Baban, johon olin tottunut. Kasvot olivat synkät ja pelottavat kuin hiillos.
”Hah, hah, hah” Sai Baba nauroi inhottavasti. ”Olet antanut itsesi paholaiselle!”

Olin hämmästynyt, sillä Sai Baban ääni ei tullut näkemästäni kuvasta, vaan sisältäni. Sai Baban henki asui minussa. Se täytti olemukseni ja oli päättänyt tuhota minut. Ymmärsin mistä lähteestä Sai Baba sai uskomattomat voimansa. Hän oli liittoutunut pahojen voimien kanssa…

Painuin sisäisesti kasaan. Mitä minä olin tehnyt? Raamattu oli sittenkin oikeassa osoittaessaan, että oli olemassa hyvä ja paha. Olin ollut hölmö, sokea sille, että pimeä puoli oli myös todellisuutta. Nyt olin sen kanssa kasvokkain. Tempasin käteeni Uuden testamentin ja polvistuin itkien katkerasti. ”Jumala anna minulle anteeksi”, nyyhkytin. ”Minua on petetty. En tiennyt, mitä tein. Minä en kerta kaikkiaan ymmärtänyt.” Lähetystyöntekijän sanat tulvahtivat mieleeni. Jeesus oli ainoa tie Jumalan luo. Hän oli käyttänyt Raamattua väitteensä tueksi. Ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun olin aloittanut hengellisen etsintäni, olin avoin ja valmis uskomaan Jeesukseen.

Heitin Sai Baban kirjat inhoten seinään, tungin tavarani reppuun… Minun oli päästävä ulos asramista. Sharon pysäytti minut käytävässä. ”Mikä sinua vaivaa?” hän huudahti. ”Sai Baba ei ole Jumala”, huusin, ”hän on paholainen”. Sharon tuli minua kohti ja halusi rauhoitella minua. ”Pysy kaukana minusta!” huusin. Tiesin vain sen, että Sai Baba saattaisi manipuloida Sharonia...

Koska olin tietämättäni antautunut paholaiselle, minun olisi käännyttävä Jeesuksen puoleen saadakseni apua. En tiennyt mitään muuta tietä Jeesuksen luo kuin kirkon kautta. Juoksin ashramista kylätielle ja pyysin ohikulkijaa neuvomaan minut lähimpään kirkkoon. ”Täällä ei ole kirkkoa, täällä on temppeli”, mies vastasi osoittaen ashramiin. Hätkähdin, kun mies halusi ohjata minut takaisin ashramiin. Miten typerä olin luullessani, että täältä löytyisi kirkko. Tämähän oli Sai Baban totuuden valtakunta, kuten tiellä näkemäni kaksi kylttiä olivat selvästi ilmoittaneet.

Minun olisi mentävä Banaloreen… löytääkseni kirkon…” s120

---

Kiirehdin koko yön tietä pitkin, ja Sai Baba houkutteli minua. ”Etkö halua minun voimaani? Voit saada myös tietoni” Kieltäydyin harkitsemasta hänen ehdotustaan. Hän jätti tällaisen suostuttelun ja siirtyi toisenlaiseen taktiikkaan. ”Luuletko pääseväsi täältä elävänä? Sinulla ei ole mitään mahdollisuutta. Tiedät liikaa.” Pelko kouraisi minua, mutta tiesin, että tapahtuipa mitä tahansa, minun olisi jatkettava.

Pystyin erottamaan myös toisen äänen, hiljaisen ja tuskin kuuluvan: ”Pysy tiellä”, se kusikasi. ”Kulje suoraan eteenpäin, kunnes tulet tienviitan kohdalle. Tienviitat ilmaisivat Sai Baban kuningaskunnan rajat. ”Tämä tie on aistiharhaa. Mikään ei voi vahingoittaa sinua, kunhan huudat avuksesi Kristuksen nimeä.” Sanat lohduttivat minua. Tajusin, että ne tulivat Sai Baban ulkopuolisesta lähteestä. Päätin uskoa niihin.

…Syvimmät pelkoni olivat Sai Baban mielikohteita. Kun hänen äänensä voimistui liikaa, huusin Kristuksen nimeä ja kuljin täyttä vauhtia eteenpäin puristaen Raamattuani. Koin olevani liitossa Jeesuksen kanssa, jota oli myös kiusattu, mutta toisin kuin Jeesus, en uskonut kestäväni. Kutsuin häntä, mutta missä hän oli? ”Täällä ei ole Jeesusta”, sanoi Sai Baba nauraen …Minun valtakunnallani ei ole loppua. Et koskaan löydä ulospääsytietä. Kuljet ympyrää, kunnes romadat. Pian väsyt huutamaan Jeesusta.” …Epätoivo ja tyhjyys täyttivät olemukseni…

… Sitten tajusin, että minulla oli yhä edelleen uskonnolliset korut… Vedin kädestäni sikhi-rannekorun, riisuin hinduriipuksen sekä medaljongin, jossa oli Äidin suojelus ja heitin ne menemään… Viimein sain kiskaistuksi sormuksen sormestani ja heitin sen niin kauas kuin jaksoin. .. Minua painanut epätoivo ja toivottomuus antoivat tilaa toivolle… Aistin ympärilläni toisenlaisen läsnäolon tunnun; auttavan läsnäolon. Tämän jälkeen voimainmittelö oli tasapuolisempaa kahden voiman taistellessa minun sielustani. s.122,123

Saaraze kirjoitti:

”Ylistys- ja palvontahetken loppuessa sykkivät melodiat jatkuivat hypnoottisesti. Ilma väreili palvonnasta tulevaa energiaa. Laulun voimakkuus kohosi kohoamistaan, kunnes sydämeni nousi korkeuksiin ylistäessäni. ”Sai Baba” huusin sisimmässäni vapautumisen hetkellä. ”Annan sinulle sydämeni kaikkine epätäydellisyyksineen. Ota se. Se on sinun ja saat tehdä sille mitä haluat.”

… lopultakin koin tyyneyden, jota olin niin kauan etsinyt. Koin olevani kuin lintu, joka kohosi korkeuksiin. En muistanut koskaan ennen kokeneeni sellaista vapautta. s.116-117

----

”Ylionnellisessa tilassa kävelin ulos ashramin porteista… Olin täysin rentoutunut. En itse asiassa muistanut kokeneeni ennen tällaista rentoutta. Rentoutuminen muuttui velttoudeksi, kunnes se voitti minut kokonaan. Kun olin syönyt Darjeelingissa oopiumia, olin ollut täysin voimaton ja maannut liikkumatta sängyssä 12 tuntia. Nyt vieläkin suurempi voimattomuus valtasi minut. En pystynyt vastustamaan sitä… …Makasin lattialla niin että olin ristin muodossa. Halusin liikkua, mutta jokin piti minut tiukasti lattialla. Yhtäkkiä kehooni tuli energiaa, kuin hienovarainen sähkövirta. Mieleeni välähti kuva Äiti Teresasta. Hän oli puhunut elämänsä keskeisimmästä kokemuksesta, kun hänen minänsä yhdistyi Jeesukeen ristillä. Minusta tuntui, että koin parhaillaan jotain samanlaista.

Lopulta sähkövirtakokemus päättyi… Tiesin muuttuneeni jollain tavalla. Yhtäkkiä Sai Baban kasvot kohosivat eteeni. Hänen kasvonsa olivat kuitenkin hyvin erilaiset kuin sen rakkaudellisen Sai Baban, johon olin tottunut. Kasvot olivat synkät ja pelottavat kuin hiillos.
”Hah, hah, hah” Sai Baba nauroi inhottavasti. ”Olet antanut itsesi paholaiselle!”

Olin hämmästynyt, sillä Sai Baban ääni ei tullut näkemästäni kuvasta, vaan sisältäni. Sai Baban henki asui minussa. Se täytti olemukseni ja oli päättänyt tuhota minut. Ymmärsin mistä lähteestä Sai Baba sai uskomattomat voimansa. Hän oli liittoutunut pahojen voimien kanssa…

Painuin sisäisesti kasaan. Mitä minä olin tehnyt? Raamattu oli sittenkin oikeassa osoittaessaan, että oli olemassa hyvä ja paha. Olin ollut hölmö, sokea sille, että pimeä puoli oli myös todellisuutta. Nyt olin sen kanssa kasvokkain. Tempasin käteeni Uuden testamentin ja polvistuin itkien katkerasti. ”Jumala anna minulle anteeksi”, nyyhkytin. ”Minua on petetty. En tiennyt, mitä tein. Minä en kerta kaikkiaan ymmärtänyt.” Lähetystyöntekijän sanat tulvahtivat mieleeni. Jeesus oli ainoa tie Jumalan luo. Hän oli käyttänyt Raamattua väitteensä tueksi. Ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun olin aloittanut hengellisen etsintäni, olin avoin ja valmis uskomaan Jeesukseen.

Heitin Sai Baban kirjat inhoten seinään, tungin tavarani reppuun… Minun oli päästävä ulos asramista. Sharon pysäytti minut käytävässä. ”Mikä sinua vaivaa?” hän huudahti. ”Sai Baba ei ole Jumala”, huusin, ”hän on paholainen”. Sharon tuli minua kohti ja halusi rauhoitella minua. ”Pysy kaukana minusta!” huusin. Tiesin vain sen, että Sai Baba saattaisi manipuloida Sharonia...

Koska olin tietämättäni antautunut paholaiselle, minun olisi käännyttävä Jeesuksen puoleen saadakseni apua. En tiennyt mitään muuta tietä Jeesuksen luo kuin kirkon kautta. Juoksin ashramista kylätielle ja pyysin ohikulkijaa neuvomaan minut lähimpään kirkkoon. ”Täällä ei ole kirkkoa, täällä on temppeli”, mies vastasi osoittaen ashramiin. Hätkähdin, kun mies halusi ohjata minut takaisin ashramiin. Miten typerä olin luullessani, että täältä löytyisi kirkko. Tämähän oli Sai Baban totuuden valtakunta, kuten tiellä näkemäni kaksi kylttiä olivat selvästi ilmoittaneet.

Minun olisi mentävä Banaloreen… löytääkseni kirkon…” s120

---

Kiirehdin koko yön tietä pitkin, ja Sai Baba houkutteli minua. ”Etkö halua minun voimaani? Voit saada myös tietoni” Kieltäydyin harkitsemasta hänen ehdotustaan. Hän jätti tällaisen suostuttelun ja siirtyi toisenlaiseen taktiikkaan. ”Luuletko pääseväsi täältä elävänä? Sinulla ei ole mitään mahdollisuutta. Tiedät liikaa.” Pelko kouraisi minua, mutta tiesin, että tapahtuipa mitä tahansa, minun olisi jatkettava.

Pystyin erottamaan myös toisen äänen, hiljaisen ja tuskin kuuluvan: ”Pysy tiellä”, se kusikasi. ”Kulje suoraan eteenpäin, kunnes tulet tienviitan kohdalle. Tienviitat ilmaisivat Sai Baban kuningaskunnan rajat. ”Tämä tie on aistiharhaa. Mikään ei voi vahingoittaa sinua, kunhan huudat avuksesi Kristuksen nimeä.” Sanat lohduttivat minua. Tajusin, että ne tulivat Sai Baban ulkopuolisesta lähteestä. Päätin uskoa niihin.

…Syvimmät pelkoni olivat Sai Baban mielikohteita. Kun hänen äänensä voimistui liikaa, huusin Kristuksen nimeä ja kuljin täyttä vauhtia eteenpäin puristaen Raamattuani. Koin olevani liitossa Jeesuksen kanssa, jota oli myös kiusattu, mutta toisin kuin Jeesus, en uskonut kestäväni. Kutsuin häntä, mutta missä hän oli? ”Täällä ei ole Jeesusta”, sanoi Sai Baba nauraen …Minun valtakunnallani ei ole loppua. Et koskaan löydä ulospääsytietä. Kuljet ympyrää, kunnes romadat. Pian väsyt huutamaan Jeesusta.” …Epätoivo ja tyhjyys täyttivät olemukseni…

… Sitten tajusin, että minulla oli yhä edelleen uskonnolliset korut… Vedin kädestäni sikhi-rannekorun, riisuin hinduriipuksen sekä medaljongin, jossa oli Äidin suojelus ja heitin ne menemään… Viimein sain kiskaistuksi sormuksen sormestani ja heitin sen niin kauas kuin jaksoin. .. Minua painanut epätoivo ja toivottomuus antoivat tilaa toivolle… Aistin ympärilläni toisenlaisen läsnäolon tunnun; auttavan läsnäolon. Tämän jälkeen voimainmittelö oli tasapuolisempaa kahden voiman taistellessa minun sielustani. s.122,123

Lue lisää

Taistelin Sai Babaa vastaan koko ajan. Voittaakseen minut itselleen alamaiseksi hän koetti nyt toisenlaista lähestymistapaa. Hän opetti minua…”Olet se, mitä uskot olevasi… Jos uskot olevasi Jumala, olet Jumala… Olet nyt karmasi ulkopuolella ja voit tehdä mitä haluat …Jos sinulla on kylmä”, Sai Baba jatkoi opetustaan, ”Ajattele sinussa olevaa sisäistä lämpöä, joka säteilee ulospäin ja ympäröi sinut. Vapisin vilusta ja Sai Baban ohjeet tuntuivat loogisilta. En ymmärtänyt mitä haittaa siitä olisi, että noudattaisin niitä. Muutaman yrityksen jälkeen ne tosiaan toimivat…

-----

Kirjan seuraavat luvut kertovat Barbaran tiestä vapauteen… Tie sisälsi vielä monta taistelua, hyökkäyksiä, epätoivoa, valheita sekä Sai Baban houkutuksia… Jumala oli kuitenkin päättänyt vapauttaa Barbaran. Vielä Intiasta palattuaan Barbara koki vakavia pelkoja ja ahdistusta ja Sai Baban henki yritti ajaa Barbaran lähes sekoamistilaan, johon kuitenkin Jumalan Pyhä Henki toi lohdutuksen ja lopulta myös täydellisen vapautumisen.

Tänä päivänä Barbara haluaa kertoa kokemuksensa auttaakseen muita tällä alueella kamppailevia.

Barbara Szandorowska: Pimeää valoa (Päivä,1993)

Suosittelen.

suosittelen kirjoitti:

Taistelin Sai Babaa vastaan koko ajan. Voittaakseen minut itselleen alamaiseksi hän koetti nyt toisenlaista lähestymistapaa. Hän opetti minua…”Olet se, mitä uskot olevasi… Jos uskot olevasi Jumala, olet Jumala… Olet nyt karmasi ulkopuolella ja voit tehdä mitä haluat …Jos sinulla on kylmä”, Sai Baba jatkoi opetustaan, ”Ajattele sinussa olevaa sisäistä lämpöä, joka säteilee ulospäin ja ympäröi sinut. Vapisin vilusta ja Sai Baban ohjeet tuntuivat loogisilta. En ymmärtänyt mitä haittaa siitä olisi, että noudattaisin niitä. Muutaman yrityksen jälkeen ne tosiaan toimivat…

-----

Kirjan seuraavat luvut kertovat Barbaran tiestä vapauteen… Tie sisälsi vielä monta taistelua, hyökkäyksiä, epätoivoa, valheita sekä Sai Baban houkutuksia… Jumala oli kuitenkin päättänyt vapauttaa Barbaran. Vielä Intiasta palattuaan Barbara koki vakavia pelkoja ja ahdistusta ja Sai Baban henki yritti ajaa Barbaran lähes sekoamistilaan, johon kuitenkin Jumalan Pyhä Henki toi lohdutuksen ja lopulta myös täydellisen vapautumisen.

Tänä päivänä Barbara haluaa kertoa kokemuksensa auttaakseen muita tällä alueella kamppailevia.

Barbara Szandorowska: Pimeää valoa (Päivä,1993)

Suosittelen.

Lue lisää

olipa ilo lukea tekstiäsi.
eilen illalla olessani eräässä ravintolassa, oivalsin vihdoin kuinka tämä maailma elää. rakas Jumala loi meidän kauniiksi kukiksi, kasvamaan ilosta ja rakkaudesta. me itse laiminlöimme Hänen suuruutensa. Me itse saatoimme itsemme tähän kaaokseen joka maailmassa vallitsee. Saastutamme itseämme tupakalla, viinalla jne. jne. Mutta kuinka käy kukan kun se saa tätä kaikkea. Kukka ei enää ole kaunis. Se on myrkyttynyt. Sen takia sen täytyy pukeutua, koristautua jatkuvasti ULKOISESTI. Jatkuvasti luoda itse kuvaansa. Luoda itseään hyväksi kuvaksi. Vaikka sanotaanhan Suuressa Kirjassa kuinka Jumala loi meidän omaksi kuvakseen. Tänä aikana on hyvin paljon epämääräisiä ns. guruja. Hekin ovat pukeutuneet koreasti, muka hengessään. He saattavat ihmisiä ns. totuuden luo, kuitenkin heidän korvansa kavahtavat totuutta. Kuitenkaan heidän tiensä eivät tuo totuutta ja RAUHAA;heidän tiensä vain jatkavat kaaosta.
Onneksi Pyhä Henki on tullut luoksemme, Hän on todella tullut tuomaan TOTUUDEN. Hän joka on vahvin, Hän vie kaiken pahan pois tieltään, ja Hänen luonaan tämä kaikki todella tapahtuu.
JSM

Hyvää saarnausta sinulta tulimpa taas jälleen kerran vakuuttuneeksi helluntalaisista ja heidän seurakuntalaisistaan.????

Tämä kertomus on tosi! Henkivallat on yhtä todellista kuin ilma jota hengität... vaikka olisit ajattelematta sitä, se on ja vaikuttaa.

kaikki tiet jumalan luo
Kirjoittanut: Saaraze 7.7.2006 klo 16.36
   
Barbara Szandorowska: Pimeää valoa
Kirjoittanut: Saaraze 7.7.2006 klo 18.34

... suosittelen etsijöille
Kirjoittanut: Saaraze 7.7.2006 klo 18.36

Barbara Szandorowska: Pimeää valoa (Päivä,1993)
Kirjoittanut: suosittelen 7.7.2006 klo 19.10

Tai etsi jostain koko kirja:
Barbara Szandorowska: Pimeää valoa (kustantaja:Päivä,1993)

saaraze kirjoitti:

kaikki tiet jumalan luo
Kirjoittanut: Saaraze 7.7.2006 klo 16.36
   
Barbara Szandorowska: Pimeää valoa
Kirjoittanut: Saaraze 7.7.2006 klo 18.34

... suosittelen etsijöille
Kirjoittanut: Saaraze 7.7.2006 klo 18.36

Barbara Szandorowska: Pimeää valoa (Päivä,1993)
Kirjoittanut: suosittelen 7.7.2006 klo 19.10

Tai etsi jostain koko kirja:
Barbara Szandorowska: Pimeää valoa (kustantaja:Päivä,1993)

Lue lisää

ravisuttavaa

oli aika kirjoitti:

ravisuttavaa

lukekaapa taas tää