Olemme olleet mieheni kanssa 3 vuotta yhdessä, joista vajaa vuosi naimisissa. Vasta lapsen syntymän jälkeen olen todella tajunnut minkälaisen miehen itselleni "sain". Hänelle ei riitä mikään.. Enkä puhu nyt seksistä, (ikävä kyllä, sillä meillä saisi sitä olla enemmän!)
Kyse on siitä, että mieheni mielestä meillä ei ole tarpeeksi siistiä, vaikka imuroin joka päivä vähintään kerran ja pesen lattiat joka toinen päivä. Ikkunat ja peilit pitää pestä kerran viikossa/kahdessa. Televisio-ruutu pitää putsata vähintään kaksi kertaa päivässä wc:n pesu minimissään kerran 3kolmessa päivässä...
Ruokaa en ole mieheni mielestä osannut laittaa ikinä, ja jos muut kehuvatkin keittotaitojani niin mies kyllä kertoo että ruoka on huonoa...
Hän ei ollenkaan tajua, että pienen lapsen hoito, tuollaisen tyrannin kanssa vie voimia..
Olin ennen aktiivinen seksissä (meistä se aktiivisempi) ja olisin kai nytkin, mutta en jaksa enää pyytää, joten rakastelemme kerran 2 viikossa.. Enää seksikään ei tunnu miltään, koska mieheni on loukannut mua niin monesti, ja niin pahasti (en puhu nyt ruuanlaitosta yms.)
Lapsen syntymän jälkeen hän on alkanut katsomaan perääni, esim. jos lähden lapsen kanssa pihalle, en saa poistua pihasta mihinkään, mihin hän ei näe ikkunasta.. Ja vaikka hän itse on päivisin melkein aamusta asti pois, niin hän soittelee ja kyselee, etten varmasti ole lähtenyt mihinkään..
Jos kerron olevani jossain muualla kun omassa pihassa, hän sanoo tulevansa hakeen meidät, vaikka kieltäisinkin.. Alkaa tuntumaan jo todella raskaalta..
Silti hän ei ole kiinnostunut musta "naisena" vaan "orjana".. Hän haukkuu vaatteeni, ruokani, tyylini, tapani, ja kaikki mistä vaan voi toiselle sanoa!!! ja HUOM! kertaakaan en ole kuullut hänen suustaan kiitoksen sanaa..
Rakastan häntä mutta jos koitan puhua hänelle. mieheni sanoo että painostan ja syyllistän häntä.. Ja voitteko vielä kuvitella, että mies oli rannalla ja hukannut sillä reissulla takkinsa, niin hän syytti mua siitä!!! ei ole normaalia, tiedän.. ja tiesin kun aloimme seurustelemaankin että mies ei ole ihan normaali, mutta nyt lapsen synnyttyä siihen on alkanut kiinnittään enemmän huomiota!
Onko muilla vastaavaa tilannetta?
Kyse on siitä, että mieheni mielestä meillä ei ole tarpeeksi siistiä, vaikka imuroin joka päivä vähintään kerran ja pesen lattiat joka toinen päivä. Ikkunat ja peilit pitää pestä kerran viikossa/kahdessa. Televisio-ruutu pitää putsata vähintään kaksi kertaa päivässä wc:n pesu minimissään kerran 3kolmessa päivässä...
Ruokaa en ole mieheni mielestä osannut laittaa ikinä, ja jos muut kehuvatkin keittotaitojani niin mies kyllä kertoo että ruoka on huonoa...
Hän ei ollenkaan tajua, että pienen lapsen hoito, tuollaisen tyrannin kanssa vie voimia..
Olin ennen aktiivinen seksissä (meistä se aktiivisempi) ja olisin kai nytkin, mutta en jaksa enää pyytää, joten rakastelemme kerran 2 viikossa.. Enää seksikään ei tunnu miltään, koska mieheni on loukannut mua niin monesti, ja niin pahasti (en puhu nyt ruuanlaitosta yms.)
Lapsen syntymän jälkeen hän on alkanut katsomaan perääni, esim. jos lähden lapsen kanssa pihalle, en saa poistua pihasta mihinkään, mihin hän ei näe ikkunasta.. Ja vaikka hän itse on päivisin melkein aamusta asti pois, niin hän soittelee ja kyselee, etten varmasti ole lähtenyt mihinkään..
Jos kerron olevani jossain muualla kun omassa pihassa, hän sanoo tulevansa hakeen meidät, vaikka kieltäisinkin.. Alkaa tuntumaan jo todella raskaalta..
Silti hän ei ole kiinnostunut musta "naisena" vaan "orjana".. Hän haukkuu vaatteeni, ruokani, tyylini, tapani, ja kaikki mistä vaan voi toiselle sanoa!!! ja HUOM! kertaakaan en ole kuullut hänen suustaan kiitoksen sanaa..
Rakastan häntä mutta jos koitan puhua hänelle. mieheni sanoo että painostan ja syyllistän häntä.. Ja voitteko vielä kuvitella, että mies oli rannalla ja hukannut sillä reissulla takkinsa, niin hän syytti mua siitä!!! ei ole normaalia, tiedän.. ja tiesin kun aloimme seurustelemaankin että mies ei ole ihan normaali, mutta nyt lapsen synnyttyä siihen on alkanut kiinnittään enemmän huomiota!
Onko muilla vastaavaa tilannetta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tekstisi perusteella vaikutti että miehelläsi on jonkin asteinen narsistinen luonnehäiriö. Minä sinuna miettisin antaisinko elämäni valua hukaan ja menettäisinkö itsetuntoni tuollaisen miehen kanssa.
Mutta on hyvin vaikeaa lähteä sanomaan kenellekkään varmaa vastausta. Sinun on itse päädyttävä itsellesi oikeaan ratkaisuun. Mutta siihen asti toivotan sinulle onnellisia hetkiä lapsesi kanssa ja muista että jokainen meistä on aivan yhtä arvokas ihminen.
Ja muista että jos teet jotain ja koet onnistuneesi niin olet onnistunut vaikka kuinka joku mollaisi. Ja katso itseäsi peilistä ja sano itsellesi että olen kaunis haluttava ja fiksu nainen. Sellainen mies löytyy varmasti jonka mielestä olet sitä juuri sellaisena kuin olet.
"Lapsen syntymän jälkeen hän on alkanut katsomaan perääni, esim. jos lähden lapsen kanssa pihalle, en saa poistua pihasta mihinkään, mihin hän ei näe ikkunasta.. Ja vaikka hän itse on päivisin melkein aamusta asti pois, niin hän soittelee ja kyselee, etten varmasti ole lähtenyt mihinkään..
Jos kerron olevani jossain muualla kun omassa pihassa, hän sanoo tulevansa hakeen meidät, vaikka kieltäisinkin.."
Kuule. Hae äkkiä jostain apua tilanteeseenne. Etkö näe, että ukkosi ei ole läheskään terve.Jos et nyt lähde kun vielä tiedostat tilanteen, et kohta osaa/jaksa lähteä ollenkaan.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Ei kuulosta ollenkaan terveeltä. Voisin ajatella, että tuollainen vain pahenee ajan oloon. Itselleni tulisi varmasti pakokauhu ja pelkoja vastaavassa tilanteessa. Kuulostaa siltä, että väkivallan uhkakin on olemassa. En osaa muuta sanoa, kuin kannattaisi ainakin hankkia pikaisesti apua.
Miehesi on psyykkisesti sairas... ja varmaan pahenee, ellei saa pian apua. Tuollainen toiminta ei ole aivan tervettä ja sairastut pian itsekin. Voimia. Sinä tiedät mitä pitää tehdä.
Mikäli teillä ei olisi yhteistä lasta sanoisin samantien että lähde nyt hyvä ihminen menemään!On selvää,että miehelläsi on pahoja ongelmia,ja hän ilmeisesti yrittää parantaa omaa itsetuntoaan haukkumalla sinua kaikessa.Tuo ei ole normaalia,etkä voi jatkaa tuollaista loputtomiin.Ennen tai myöhemmin alat jo itsekkin uskoa kaikkiin noihin syytöksiin kuinka huono,kamala jne. olet, vaikka todellisuudessa niissä ei ole mitään perää.
Miehesi näyttää myös vahtivan sinua aivan liikaa,totta kai sinun on päästävä tapaamaan ystäviäsi,ja esim. muita äitejä,joiden kanssa voit jakaa elämäsi iloja ja suruja.
Elämäsi ei voi jatkua näin,ja itse en ainakaan nää kuin kaksi vaihtoaehtoa,joko sinun on saatava miehesi lähtemään terapiian tai sitten sinun on otettava ero.
Koita jaksaa,ja ole ylpeä itsestäsi.Älä alistu miehesi komenteluun
Niinhän mies sai, mut uskomaan että kaikki on totta, mutta vaikka tunnen olevani masentunut sain jostakin voimaa ja kerroin hänelle etten jaksa enää.. Hän vain nauroi, että voi voi kun sun elämäs on niin kovaa..
Nyt hän etsii omaa asunto, enkä halua enää yrittää yhtäkään kertaa!! Olemme yrittäneet niin monesti ja aina vain huonommalla menestyksellä..
Kiitos teille tuesta, ehkäpä sekin auttoi ymmärtämään todella, ettei kaikki vika voi olla vain minussa..
Ikävä vain että tulee ero kun lapsi on pieni, mutta mies muuttaa lähelle (naapurikaupunkiin) ja toivon mukaan pitää mahd. paljon yhteyttä poikaansa.. Minä ainakin toivon sitä, enkä ole esteenä..
Kiitos vielä lohduttavista sanoistanne.. :)