Onpa tässä kevään ja kesän aikana kehkeytynyt varsinainen sotku. Tuleeko kenellekään mieleen, miten asiaa voisi ratkoa?
MIes ilmoitti keväällä että mitta on täysi, kolme lasta, vaimo, talot ja yli 20 vuotta yhteistä elämää jää taakse. MInä shokin saaneena etsin epätoivon vimmalla keskusteluapua ja vaikka mitä apua, koska en halua erota. Tätä on tuskailtu nyt nejättä kuukautta. Yritin mahdollisimman pitkään pitää asian salassa sukulaisiltani ja toivoin, että saadaan kuviot kuntoon eikä tarvitsekaan kertoa.
Tietyssä pisteessä oli kuitenkin paljastettava jotain. Siitäkös alkoi sirkus. Anoppi haukkui vanhempani, sisarukseni ja minut ja vanhempani (kerrankin) antoivat samalla mitalla. Tästäkös mieheni ja anoppi ovat nyt loukkaantuneita. Mieheni ei halua tavata ketään sukulaistani, mielummin kuulemma eroaa. Itse olen yrittänyt toimia niin hienovaraisesti kuin osaan etten pahentaisi asioita.
Vanhempani ovat kutsuneet nyt kaikki illalliselle amerikkalaissukulaisten kanssa ja tarjoavat siis miehelleni korrektia väylää lähestyä, mutta se ei kelpaa. En voi ajatellakaan osallistuvani tilaisuuteen lasten kanssa yksin. Siellähän sitä oltais kaiken kansan silmissä petettynä ja jätettynä.
Mikä siis neuvoksi? En halua rikkoa lapsilta kotia, en halua erota miehestä, josta kuitenkin välitän. En voi lakata tapaamasta sukulaisianikaan, mutta näyttää todella oudolta olla tekemisissä vain yksin oman lapsuusperheen kanssa.
Yhden asian olen oppinut elämästä. Sanonta, että hyvät teot poikivat lisää hyviä tekoja, on täyttä potaskaa. Hyvillä teoillani ei ollut kenellekään merkitystä. Röyhkeys se on, joka maailman perii.
MIes ilmoitti keväällä että mitta on täysi, kolme lasta, vaimo, talot ja yli 20 vuotta yhteistä elämää jää taakse. MInä shokin saaneena etsin epätoivon vimmalla keskusteluapua ja vaikka mitä apua, koska en halua erota. Tätä on tuskailtu nyt nejättä kuukautta. Yritin mahdollisimman pitkään pitää asian salassa sukulaisiltani ja toivoin, että saadaan kuviot kuntoon eikä tarvitsekaan kertoa.
Tietyssä pisteessä oli kuitenkin paljastettava jotain. Siitäkös alkoi sirkus. Anoppi haukkui vanhempani, sisarukseni ja minut ja vanhempani (kerrankin) antoivat samalla mitalla. Tästäkös mieheni ja anoppi ovat nyt loukkaantuneita. Mieheni ei halua tavata ketään sukulaistani, mielummin kuulemma eroaa. Itse olen yrittänyt toimia niin hienovaraisesti kuin osaan etten pahentaisi asioita.
Vanhempani ovat kutsuneet nyt kaikki illalliselle amerikkalaissukulaisten kanssa ja tarjoavat siis miehelleni korrektia väylää lähestyä, mutta se ei kelpaa. En voi ajatellakaan osallistuvani tilaisuuteen lasten kanssa yksin. Siellähän sitä oltais kaiken kansan silmissä petettynä ja jätettynä.
Mikä siis neuvoksi? En halua rikkoa lapsilta kotia, en halua erota miehestä, josta kuitenkin välitän. En voi lakata tapaamasta sukulaisianikaan, mutta näyttää todella oudolta olla tekemisissä vain yksin oman lapsuusperheen kanssa.
Yhden asian olen oppinut elämästä. Sanonta, että hyvät teot poikivat lisää hyviä tekoja, on täyttä potaskaa. Hyvillä teoillani ei ollut kenellekään merkitystä. Röyhkeys se on, joka maailman perii.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei hylkää Herra. Toivotan onnea ratkaisuillesi millaisia ne sitten ovatkin. Kuuntele omantuntosi ääntä ja tee kuten tunnet että oikein on. Muita neuvoja en osaa antaa, sillä tilanne ei ole minulle tuttu. Onnea tälle koitoksellesi kuitenkin. Sitä mieltä olen ettei röyhkeydestä kuitenkaan seuraa kuin harmeja ja ikävyyksiä. Valitse siis se kapea tie älä laveaa, omantunnon mukaan toimi.