Olisin kiinnostunut tietämään, miten eri kulttuureissa ajatellaan lapsilukumäärästä. Mikä on "ihanteellinen" perhe?
Suomessahan taitaa olla ihanne kaksi lasta, tyttö ja poika.
Kiinassa ollaan jumiuduttu yhden lapsen politiikkaan, joten on itsestään selvää että yksi lapsi riittää, mutta mielummin sen pitäisi olla poika.
Somaleilla taitaa olla sellainen päämäärä, että niin paljon kuin Jumala suo?
Entäs muilla?
Suomessahan taitaa olla ihanne kaksi lasta, tyttö ja poika.
Kiinassa ollaan jumiuduttu yhden lapsen politiikkaan, joten on itsestään selvää että yksi lapsi riittää, mutta mielummin sen pitäisi olla poika.
Somaleilla taitaa olla sellainen päämäärä, että niin paljon kuin Jumala suo?
Entäs muilla?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Afrikassa lapsikuolleisuus on suurta ja lapsien apu on vanhusten ainoa sosiaaliturva, joten on ymmärrettävää, että lapsia halutaan paljon, jotta oma vanhuus olisi turvattu. Lisäksi ehkäisyä ei ole ollut juurikaan olemassa. Näin se on ollut siellä aina.
Kiinassa on yhden lapsen politiikka, siis valtion sanelema, jolla pyritään huolehtimaan liikakansoitusongelmasta. Vanhempia rangaistaan taloudellisesti useammasta kuin yhdestä lapsesta ja miehet tienaavat paremmin kuin naiset (ja naisten naittaminen maksaa vanhemmille myötäjäisinä). Näinollen ensimmäinen lapsi, mikäli hän on tyttölapsi, usein abortoidaan.
Suomessa lapset eivät vaikuta vanhempien vanhuudenturvaan, vaan ihmiset ovat vapaampia suunnittelemaan perheensä koon. Toki useasta lapsesta on haittansa, mikäli molemmat vanhemmat ovat paljon töissä ja kyllähän se maksaakin, vaikka valtio tukea antaakin.
"naisten naittaminen maksaa vanhemmille myötäjäisinä"
Kiinassa on kyllä päinvastoin, miehellä pitää olla omaisuutta naimisiin mennessä, ja naisen vanhemmat saavat sillä vanhuudenpäivänsä turvattua.
Kiinassa halutaan poika mielummin siksi, että poika pystyy (ja on velvoitettu) elättämään perheensä paremmin. Kun eläkeketurvaa ei ole, ja säästäminen on vaivanloista, niin poikalapsi toimii eläketurvana.
Hieman olen ihmetellyt, miksi juuri kiinalaiset naiset haluavat länsimaihin. Eikö syytä olisi enemmän miehillä, kun länsimaissa pienestäkin palkasta pystyisi säästämällä lähettämään kotiin esim. 20 euroa = enemmän kuin normaalin kiinalaisen kuukausipalkan.
Taitaa olla niin, että kouluttamattoman naisen on helpompi lähteä kuin kouluttamattoman miehen. Edellisille löytyy ottajia, jälkimmäisille ei. Kuten tiedetään, länsimaihin ei noin vaan muuteta ja jos ei ole yhteiskunnalle mitään annettavaa, jonkun täällä täytyy haluta hänet tänne, jotta reitti on vapaa. Ei ainakaan kouluttamattomilla kiinalaisilla naisilla ole kiinassa helppoa; he voivat olla olleet syntymästään lähtien epätoivottuja ja tulevaisuudessakin potentiaalinen suuri kuluerä köyhille vanhemmilleen. Nainen ei myöskään pysty siellä auttamaan vanhempiaan juuri ollenkaan, jos hänen miehensä ei niin päätä.
Koulutetuilla kiinalaisilla, sekä naisilla että miehillä, menee tietysti paljon paremmin, eikä heillä välttämättä ole halua jättääkään kotiseutujaan edes suurempien rikkauksien takia. Monet kiinalaiset tiedemiehet ja -naiset ovat aika yksinäisiä ja omissa oloissaan länsimaissa. Siinä ei ehkä rahakaan paljoa auta?
Kyllä sieltä Kiinasta etupäässä miehet lähtevät/ pääsevät ulkomaille. Samoin myös Kiinan valtavasta sisäisestä vierastyövoimasta suurin osa on maaseudulta kaupunkiin perheelleen elantoa ansaitsemaan lähteneitä miehiä.
Isoista kaupungeista ulkomaille lähtevästä koulutetusta väestä naisten osuus on kylläkin melko korkea.
Ovat halukkaita lähtemään länsimaihin. Ja myös naimaan länsimaisen miehen.
Itselläni on kiinalainen mies, joka on koko suvun voimin lähetetty länsimaihin "ansaitsemaan rahaa". Ja kun vielä olen koko suvun ainoa nainen, joka on tehnyt poikalapsen, arvostukseni on huipussaan. Tämä ihan siksi, että he ajattelevat eläkepäiviensä olevan turvatut. Tottakai heidän länsimaalaistunut sukulaisensa pitää heistä huolen.Ajattelu on todellakin erilaista, kuin Suomessa.
Ei ollut minun kirjoitus.
Minusta kaksi tai yksi on liian vahan. Kylla niita ainakin 3 pitaa olla, mutta ei kylla ainakaan paljoa enempaa. 3 taitaisi olla minulle se ihanteellinen lapsiluku.
Taalla ei enaa ole suosiossa suurperheet, varsinkaan kaupungeissa. Keskimaarin nykyaan perheissa on 2-3 lasta.
Perhesuunitteluun ollaan panostettu paljon ja syntyvyys onkin saatu hallintaan.
Valtio ei myoskaan maksa lapsilisaa (sidottu isan tuloihin) kuin 3 ensimmaisesta lapsesta.
"ihannelapsilukumäärä" vaihtelee... Monilla tuntuu olevan se vakio; 2 lasta ja sattumoisin tyttö ja poika (esimerkiksi kaikilla meidän sukulaisilla). Mutta on sitten niitäkin paljon, joilla lapsia on kolmesta viiteen - varsinkin kosovolaisilla tuntuu minusta olevan järjestäin hieman isompi lapsilukumäärä kuin Albanian albaaneilla. Meillekin toivotaan sitä normin mukaista kahta lasta - puolessa välissä ollaan normin täyttymistä. ;o)
on etenkin ennen ollut enemmän lapsia kuin 2-3 mutta nyt nuoret aikuiset haluavat 2 lasta.ainakin näin sukulaisillani
Molempia sukupuolia pitäisi kuulemma olla ainakin yksi, mutta muuten turkkilaisille melko yleinen ihanne on, että lapsia olisi yksi enemmän kuin vanhempia eli kolme. Tietysti alueellisia eroja on paljon, ja esim. kurdien ihanteellinen lapsilukumäärä on aivan jotain muuta. Kaupungeissa nykyään on paljon jopa lapsettomia ja yhden lapsen perheitä, mutta mieheni sukulaisissa ja tuttavissa se 2-4 lasta on ehdottomasti yleisin. Meillä ei lapsia vielä ole, mutta se suomalainen kaksi lasta olisi tavoitteena myös meillä kunhan tositoimiin uskallettaisiin ryhtyä. Taitaa tosin tulla pian kiire tuonkin täyttymiseen :)
"Tietysti alueellisia eroja on paljon, ja esim. kurdien ihanteellinen lapsilukumäärä on aivan jotain muuta."
Miten niin kurdien ihanteellinen lapsilukumäärä on jotain aivan muuta?
Ei ainakaan mieheni sukulaisilla ole kuin max 3 lasta ja mitä tunnen kurdiperheitä heilläkin on nykyään max 2-3 lasta . Eivät elä enää menneisyydessä jossa lapsia(kuten meillä suomessakin) oli paljon.
Meillä on 2 lasta ja tähän saa jäädäkin:)
Taas tätä kun yleistetään kun asiasta ei mitään tiedetä.
Suurin kurdiperhe, johon olen tutustunut Turkin matkoillani, oli 21 lasta, joilla yhteensa 3 eri aitia (edelleen kaikki elossa ja asuivat saman katon alla) mutta sama isa. Keskiarvo ita-turkissa kurdialueilla on 7-10 lasta. Turkkilaisilla ei kurdella on yleensa vahemman lapsia, keskiarvo 2-3.
Kumma etten, itse ole kyseiseen ilmiöön törmännyt mutta sama se, ehkä joillakin paljon lapsia mutta tuntemillani ei ole ollut. Mitäpä selvästä asiasta jankkaamaan.
Tuo oli siis tietysti aika karkea yleistys, kuten tuo turkkilaisten kolmen lapsen ihannekin. Perustuu ihan vaan mieheni omakohtaisiin kokemuksiin kurdeista. Hän sentään on asunut maassa kolmisenkymmentä vuotta, ja myös useita vuosia Itä-Turkissa.
Toki nykyään kurdejakin on niin monenlaisia. On länsimaalaistuneempia isoimmissa kaupungeissa tms. asuvia ja myöskin vähän vanhanaikaisempia lähinnä Itä-Turkissa asuvia. Näiden välillä itse ainakin myös Turkissa asuneena näkisin suuren eron. Niin vanhojen tapojen noudattamisessa, naisen asemassa kuin myös lasten lukumäärässä. Juuri Itä-Turkissa perheet usein ovat kurdeilla suuria.
Turkissa on muuten vielä nykyäänkin vallalla sellainen käsitys, että Itä-Turkin kurdit haluavat suuria perheitä nimenomaan kasvattaakseen osaansa Turkin väestöstä itsenäistymismahdollisuuksiaan lisätäkseen. Tämän on muutama kurdi julkisestikin Turkissa myöntänyt, joskin varmasti on lähinnä poliittisesti aktiivisten perheiden nimenomainen tavoite (tai näin ainakin haluaisin itse uskoa).
Mutta toivottavasti et tuosta yleistyksestäni nyt kovin suuttunut, meitä kun on niin moneen junaan ja näistä asioista on aika vaikeaa puhua ilman pientä yleistystä.
Miehen puheista päätellen myös Bangladeshissa ja Intiassa on ehkäisyn ja valistuksen myötä (ainakin rikkaammilla kaupunkilaisilla) 1-3 lasta.
Miehen äidillä on seitsämän lasta (samoin minun äidin äidillä suomessa;D) Nyt näillä sisarilla ei ole kuin muutama lapsi jokaisella (siinä 2-3 hujakoilla) Suomessa asuvilla bangladeshilaisilla pareilla ja Bangladsh-Suomi pareilla on ainakin yhdellä yksi poika, muilla on 1-2 lasta tai ei ollenkaan vielä, lapset hankitaan myöhemmin ehkä. Tosin tiedän yhden bangladeshilaisen naisen olevan jo raskaana kun tuli pahoinvoivaksi kutsuilla ja miehensä tämän asiaintilan minulle ja miehelleni kertoi.