Minä menin tekemään sen vihoviimeisen virheen, että yritin korjata tulehtuneita välejäni anoppiin.
Olemme olleet todella vähän tekemisissä anoppini kanssa. Nyt sitten tuli ilmi, että anoppi pitää minua koppavana ja tympeänä ihmisenä, koska emme ole käyneet heillä lähiaikoina kylässä. Syy tähän on se, että etäisyyttä on 700km ja meillä on pieniä lapsia. Matka on todella rankka ja koska olemme mieheni kanssa aivan avioeron partailla emmekä muuta kuin huuda ja raivoa toisillemme, en ole jaksanut lähteä matkaan.
Ajattelin, että fiksuina ihmisinä voimme anopin kanssa korjata välimme, jos minä nuorempana tulisin vastaan ja ottaisin yhteyttä sekä pyytäisin anteeksi sitä, että emme ole käyneet. No se puhelu oli virhe. Anoppi ei antanut minulle edes suunvuoroa vaan alkoi nälviä ja moittia minua ja minun tapaa kasvattaa lapseni - sikäli kurjaa, että anoppi ei ole uusimman tulokkaamme 5kk kanssa minua nähnyt kuin kahteen otteeseen - eli hän ei tosiasiassa tiedä yhtään mitään. Hän haukkui myös minun ystäväni, koska he antavat mieheni mukaan minulle vääriä lapsenhoito-ohjeita. Anoppi ei ole siis näitä ystäviä koskaan itse tavannut.
Mieheni on äidilleen selittänyt, kuinka hän valvoo öisin vauvan kanssa ja minä vaan jäkätän. Totuus on se, että hän ei ole viimeisen neljän kuukauden aikana kertaakaan joutunut vauvan vuoksi heräämään. Mieheni väsymys johtuu siitä, että hän ei lepää viikonloppuisin vaan viettää yöt kapakoissa. Tämä on anopin mielestä tietysti ihan ymmärrettävää, koska miehelläni on näin kamala vaimo kotona.
Olin niin häkeltynyt puhelimessa, että en saanut edes pidettyä puoliani. Siinä vaiheessa, kun aloin kertoa mieheni juomisesta ja siitä, että hän puhuu minulle törkeästi ja on käynyt käsiksikin, anoppi ilmoitti, että hän on laittamassa ruokaa eikä ehdi enää puhua. Eli se siitä puhelusta.
Opetus siis oli se, että anoppi on aina oikeassa ja ainoa asia, mitä anoppi suostuu kuulemaan on anteeksi, miniä on täysi luuseri ja huono äiti.
Olemme olleet todella vähän tekemisissä anoppini kanssa. Nyt sitten tuli ilmi, että anoppi pitää minua koppavana ja tympeänä ihmisenä, koska emme ole käyneet heillä lähiaikoina kylässä. Syy tähän on se, että etäisyyttä on 700km ja meillä on pieniä lapsia. Matka on todella rankka ja koska olemme mieheni kanssa aivan avioeron partailla emmekä muuta kuin huuda ja raivoa toisillemme, en ole jaksanut lähteä matkaan.
Ajattelin, että fiksuina ihmisinä voimme anopin kanssa korjata välimme, jos minä nuorempana tulisin vastaan ja ottaisin yhteyttä sekä pyytäisin anteeksi sitä, että emme ole käyneet. No se puhelu oli virhe. Anoppi ei antanut minulle edes suunvuoroa vaan alkoi nälviä ja moittia minua ja minun tapaa kasvattaa lapseni - sikäli kurjaa, että anoppi ei ole uusimman tulokkaamme 5kk kanssa minua nähnyt kuin kahteen otteeseen - eli hän ei tosiasiassa tiedä yhtään mitään. Hän haukkui myös minun ystäväni, koska he antavat mieheni mukaan minulle vääriä lapsenhoito-ohjeita. Anoppi ei ole siis näitä ystäviä koskaan itse tavannut.
Mieheni on äidilleen selittänyt, kuinka hän valvoo öisin vauvan kanssa ja minä vaan jäkätän. Totuus on se, että hän ei ole viimeisen neljän kuukauden aikana kertaakaan joutunut vauvan vuoksi heräämään. Mieheni väsymys johtuu siitä, että hän ei lepää viikonloppuisin vaan viettää yöt kapakoissa. Tämä on anopin mielestä tietysti ihan ymmärrettävää, koska miehelläni on näin kamala vaimo kotona.
Olin niin häkeltynyt puhelimessa, että en saanut edes pidettyä puoliani. Siinä vaiheessa, kun aloin kertoa mieheni juomisesta ja siitä, että hän puhuu minulle törkeästi ja on käynyt käsiksikin, anoppi ilmoitti, että hän on laittamassa ruokaa eikä ehdi enää puhua. Eli se siitä puhelusta.
Opetus siis oli se, että anoppi on aina oikeassa ja ainoa asia, mitä anoppi suostuu kuulemaan on anteeksi, miniä on täysi luuseri ja huono äiti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuommoinen on todella kamalaa, sinullahan on ihan hirveä tilanne meneillään elämässäsi.
Neuvoa ei kukaan voi, mutta ehkä pystyt eroamaan?
Juoppo harvoin parantaa tapansa.
Lapsillekin olisi luultavimmin parasta päästä rauhalliseen ympäristöön, pois tuosta kaikesta.
Jaksatko lähteä?
Aikas harvoin noita naisenlyöjiä kasvaa ihan itsekseen - ehkäpä osuit tosi arkaan kohtaan, koska anopillesi tuli kiire lopetella puhelua. Usein tuollainen mies on poikana nähnyt äitiään lyötävän tilapäisten ristiriitojen ratkaisukeinona tämän tästä ja vanhempien liiton kuitenkin jatkuvan. Tuollaisen perheen pojan on varsin helppoa hyväksyä moinen menettely myös omien hankalien tilanteiden ratkaisukeinona. Käsiksi käymistä sinun ei takuulla tarvitse sietää - turvakodit ovat olemassa ja jos haluat vielä turvakotijakson jälkeen vilpittömästi jatkaa liittoasi, niin miehille on tarjolla "lyömätön linja" terapiaryhmiä.