Kaipaisin todellakin neuvoja tilanteeseeni, ehkä viisaampien ihmisten neuvoja, tukea...jotain!
Tilanne on sellainen, että olen 3kk ikäisen ihanan poikalapsen onnellinen äiti, lapsen isästä erosin raskausaikana, mutta ihan hyvissä väleissä ja keskenämme ollaan hyvissä väleissä edelleen..Meidän suhde ei kestänyt kuin 8kk, aika nopeaa toimintaa kun tulin raskaaksi niin pian, mutta en ole katunut pätkääkään!
Ongelmaksi onkin nyt tullut tämä ex:n äiti..En ole tavannut tätä ihmistä kuin muutaman kerran (ehkä 5 kertaa yhteensä) ja jostain syystä tämä ihminen inhoaa minua! Seurustellessamme eksäni kanssa oli tämä ihminen muka kehunut minua eksälleni...Sittemmin erottuamme sain kuulla ettei hän ollut pitänyt minusta alkuunkaan! En ymmärrä miksi...hän ei edes tunne minua, olen hyvästä perheestä ja ihan tavallinen tyttö. Muutama tunti lapsen syntymän jälkeen hän sai minut puhelimen päähän ja haukkui epäsuoralla tavalla huoraksi, sanoi että näki kuvia lapsesta (oli heti lapsen synnyttyä käskenyt lähettää kuvia sähköpostiin katsoakseen miltä näyttää...sairasta? ) ja vauhkosi että lapsi ei ole ollenkaan isänsä näköinen eikä hän ole yhtään yllättynyt ja hän on puhunut lakimiehen kanssa ja etc..Voitteko kuvitella miltä minusta tuntui, juuri synnyttäneenä, synnytys oli vaikea, päätyi hätäsektioon ja lapsi joutui heti erilleen minusta tehovalvontaan, tunteet olivat pinnassa ja sekaisin ja sitten tällaista vielä...vieläkin tulee itku silmään kun muistelee. Lapsenisä tosiaan oli synnytyksessä mukana ja oli suurena tukena, hän on hyvä ihminen mutta tämä äitinsä oli ilmeisesti manipuloinut hänet epäilyksineen ja hän paineessa purskahti itkuun sairaalassa kaiken tämän jälkeen ja vannoi ettei itse hetkeäkään ole epäillyt isyyttään vaan hänen äitinsä.. Tämän vuoksi MINÄ vaadin isyystestit ettei kukaan koskaan voisi epäillä tai syyllistää...tulokset tulivat maanantaina ja tietysti hän on lapsen isä.. Tämä eksäni äiti on uskovainen ihminen, sekin ihmetyttää että aika tahditonta käytöstä...No kuitenkin, anteeksi hän ei ole pyytänyt koskaan. Nyt olen kuitenkin luvannut eksälleni että lähdemme yhdessä lapsen kanssa hänen vanhempiensa luokse muutaman sadan kilometrin päähänensi viikolla pariksi päiväksi jotta he näkisivät lapsenlastaan, tuntuu niin kummalta, me emme ole yhdessä ja minä TIEDÄN että tämä nainen inhoaa minua, ei haluta lähteä..Onko minun pakko? En tiedä...jos en mene pelkään mitä hän keksii...jos menen, pelkään miten minua kohdellaan, satojen kilometrien päässä kotoani, ilman tukea ja turvaa...eksäni kyllä lupasi olla tukenani jos äitinsä onhankala...en luota siihen..hän on aina ollut äitinsä manipuloitavana, itse niin sanonut..Taitaa olla todella sekavaa tekstiä, toivottavasti joku ymmärtää..
Tilanne on sellainen, että olen 3kk ikäisen ihanan poikalapsen onnellinen äiti, lapsen isästä erosin raskausaikana, mutta ihan hyvissä väleissä ja keskenämme ollaan hyvissä väleissä edelleen..Meidän suhde ei kestänyt kuin 8kk, aika nopeaa toimintaa kun tulin raskaaksi niin pian, mutta en ole katunut pätkääkään!
Ongelmaksi onkin nyt tullut tämä ex:n äiti..En ole tavannut tätä ihmistä kuin muutaman kerran (ehkä 5 kertaa yhteensä) ja jostain syystä tämä ihminen inhoaa minua! Seurustellessamme eksäni kanssa oli tämä ihminen muka kehunut minua eksälleni...Sittemmin erottuamme sain kuulla ettei hän ollut pitänyt minusta alkuunkaan! En ymmärrä miksi...hän ei edes tunne minua, olen hyvästä perheestä ja ihan tavallinen tyttö. Muutama tunti lapsen syntymän jälkeen hän sai minut puhelimen päähän ja haukkui epäsuoralla tavalla huoraksi, sanoi että näki kuvia lapsesta (oli heti lapsen synnyttyä käskenyt lähettää kuvia sähköpostiin katsoakseen miltä näyttää...sairasta? ) ja vauhkosi että lapsi ei ole ollenkaan isänsä näköinen eikä hän ole yhtään yllättynyt ja hän on puhunut lakimiehen kanssa ja etc..Voitteko kuvitella miltä minusta tuntui, juuri synnyttäneenä, synnytys oli vaikea, päätyi hätäsektioon ja lapsi joutui heti erilleen minusta tehovalvontaan, tunteet olivat pinnassa ja sekaisin ja sitten tällaista vielä...vieläkin tulee itku silmään kun muistelee. Lapsenisä tosiaan oli synnytyksessä mukana ja oli suurena tukena, hän on hyvä ihminen mutta tämä äitinsä oli ilmeisesti manipuloinut hänet epäilyksineen ja hän paineessa purskahti itkuun sairaalassa kaiken tämän jälkeen ja vannoi ettei itse hetkeäkään ole epäillyt isyyttään vaan hänen äitinsä.. Tämän vuoksi MINÄ vaadin isyystestit ettei kukaan koskaan voisi epäillä tai syyllistää...tulokset tulivat maanantaina ja tietysti hän on lapsen isä.. Tämä eksäni äiti on uskovainen ihminen, sekin ihmetyttää että aika tahditonta käytöstä...No kuitenkin, anteeksi hän ei ole pyytänyt koskaan. Nyt olen kuitenkin luvannut eksälleni että lähdemme yhdessä lapsen kanssa hänen vanhempiensa luokse muutaman sadan kilometrin päähänensi viikolla pariksi päiväksi jotta he näkisivät lapsenlastaan, tuntuu niin kummalta, me emme ole yhdessä ja minä TIEDÄN että tämä nainen inhoaa minua, ei haluta lähteä..Onko minun pakko? En tiedä...jos en mene pelkään mitä hän keksii...jos menen, pelkään miten minua kohdellaan, satojen kilometrien päässä kotoani, ilman tukea ja turvaa...eksäni kyllä lupasi olla tukenani jos äitinsä onhankala...en luota siihen..hän on aina ollut äitinsä manipuloitavana, itse niin sanonut..Taitaa olla todella sekavaa tekstiä, toivottavasti joku ymmärtää..
Vastaukset 21
Vanhimmat
ei todellakaan ole mitään velvollisuutta tavata tätä ex-anoppia. Ikävä ihminen kuulostaa olevan. Toki asia on kaksipiippuinen poikasi kannalta ja kai isovanhemmilla jonkinlaisia "oikeuksia" on, mutta hänen käytöksensä perusteella en itse ainakaan haluaisi häntä nähdä/olla tekemisissä. Tämä nyt ihan oma henk.koht mielipide...
Tollanen negatiivis-syyllistävä ex-anoppi joutaa mäkeen. Luultavasti luonnehäiriöinen. Sinuna katkaisisin kaikki välit tuollaiseen, puhumattakaan että menisin kyläilemään.
Voisit vastaisuuden varalta nauhoittaa puhelunsa todisteiksi jos lähestymiskieltoon ilmenee tarvetta.
Tuli mieleen oma tilanteeni, mulla tosin ongelmia oman äitini kanssa. Tilanne meillä myös siinä pisteessä, etten minä pysty "kotiin" menemään, jo siitäkin syystä että olen jotenkin ihmeen kaupalla äitini manipuloitavissa, vaikka miten yritän valmiiksi suunnitella että NYT pidän pääni ja olen vahvasti omien päätösteni takana. Kuten miehesikin ilmeisesti.
Itse en keksinyt muuta ratkaisua kuin sen että mummo ja pappa tulee halutessaan meille, meidän kotiimme. Omalla "reviirillä" on helpompi pysyä vahvana. Eli ex-anoppi tulkoot vain kylään itse ja katsotaan, uskaltaako kivittää... Sinun ei missään tapauksessa tarvitse mennä! Eikä sinulta sitä voi edes velvoittaa, miksi ihmeessä menisit suoraan suden suuhun, ellet HALUA itsetuntoosi isoja monttuja kun niitä ilmeisesti on odotettavissa? Kutsut ystävällisesti anopin teille vierailulle ja näytät hänelle miten väärässä hän on kiusatessaan sinua. Heille on myös varmasti valaiseva kokemus tutustua lapsenlapsensa kotiin ja Sopuun tuosta pitää päästä, se on varmaa!
tarinasi kosketti minua syvästi!
kun minä synnytin lapsemme tuli appiukko seuraavana päivänä päissään laitokselle ja haukkui minut huoraksi. tosin epäsuorasti.
he pystyivät ennen anopin kanssa manipuloimaan minun miestäni, kunnes ilmoitin, että minä ja lapsi tai appiukko ja anoppi.
tapaamme heitä vieläkin. käymme kylässä heidän luonaan sillä he eivät muka ehdi ja sitten minä usein pakotan meidät reissun päälle ettei juoppo äijä tule meille sotkemaan paikkoja. iljettää ihan koko sakki, kun he ovat kotonaankin kuin S-I-K-O-J-A!
mutta me selviämme, onhan meillä toisemme.
voimaa sinulle! toivottavasti selviät hengissä anoppilasta!
tule sitten tänne kertomaan kuinka kaikki meni.
Miksi resuta vauvan kanssa satojen kilometrien päähän? Isovanhemmat junaan/pikalinjuriin/autoon ja suunta kohti lapsenlasta.
Ei sinun tarvitse matkustaa minnekään näyttämään lastasi 'isoäidille', joka ei oman käsityksensä mukaan usko olevansa lapsen isoäiti. Niinhän hän sinulle puhelimessa sanoi. Anna hänen pitää käsityksensä, niin säästyt paljolta mielipahalta. Älä vastaa hänen puheluihinsa tai muunlaisiin yhteydenottoihin, Eihän hän edes ole sinun anoppisi.
Hoitakaa asia kanssa virallista tietä, mutta vain lapsen isän kanssa, eli hoitakaa kaikki käytännön järjestelyt, mm. isyyden tunnustaminen ja lapsen elatusasiat. Isyyden toteaminen kannattaa myös tehdä. Pääasia on, että lapsen vanhemmilla ei ole epäselvyyttä isyydestä. Kieltäydy ehdottomasti selvittämästä asiaa ulkopuolisten kanssa.
En ymmärrä, että sinulla olisi mitään tunnepitoisia velvollisuuksia lapsesi isän äitiä kohtaan, kun hän kerran ei edes halua uskoa poikansa isyyteen.
Asian voi harkita uudelleen sitten, jos ja kun hän pyytää anteeksi ja siinäkin tapauksessa tietyin varauksin.
Ihmettelen miestä, joka tuossa määrin on äitinsä manipuloitavissa. Hänen pitäisi yrittää aikuistua ja ottaa äitiinsä etäisyyttä myös.
Tällaisia äitejä löytyy joskus, jotka kuvittelevat pitävänsä poikansa puolia ja sotkevat sumeilematta asiat niin solmuun, ettei siitä ulospääsyä löydy. Tällainen törkeä käytös kaatuu lopulta aina tekijänsä päälle.
Jos 'anoppi' olisi mieleltään normaali, olisi hän ylpeä pojastaan, joka ilmeisestikään ei halua pakoilla vastuutaan lapsen isänä.
"Tämä eksäni äiti on uskovainen ihminen, sekin ihmetyttää että aika tahditonta käytöstä..."
Uskovaisuus ei tee kenestäkään hyvää ihmistä, vaan usein uskovainen on tekopyhä kaksinaamaisen hurskastelija.
Itse en tilanteessa menisi "anoppia" moikkaamaan, enkä suostuisi siihen, että lapsikaan hänen piinattavakseen menisi.
ei sinun ole pakko, eikä edes vähemmän pakko. Sanot vaan ettei nyt huvitakaan lähteä. Ja vetoat henkilökohtaisiin syihin. Ei sinun tarvitse selitetllä niitä syitä sen kummemmin, kyllä luulisi arvaavan syyn.
Itse en todellakaan menisi jos minulla olisi tuollainen ihminen vastassa jossakin. Oikea elämänpilaaja, ilonpilaaja, harminkappale.
Jatka elämääsi niin että et ole tekemisissä tuollaisen "anopin" kanssa laisinkaan. Säästyt monelta mielipahalta ja harmilta vain siten. Anna lapsesi isän hoitaa omat vanhempansa miten haluaa, elä sinä lapsesi kanssa niin ettei tarvitse lapsen isän vanhempia edes tavata.
Itse laittaisin kokonaan välini poikki tuollaiseen ihmiseen joka soittelee tuollaisia juuri synnyttäneelle äidille. Mitä tuollaisesta voi muuta odottaa kuin murhetta ja huolta.
Jos exän äidin toive olisi toteutunut, ei lapsi edes olisi hänen lapsenlapsensa, ettekä olisi matkaamassa sinne lainkaan.
kiitos kaikille vastanneille, tuntuu hieman paremmalta nyt kun sai purkaa tätä tilannetta joillekin. en todellakaan ole vielä päättänyt mitä teen...tämä ihminen tuntuu olevan sellainen joka saattaa tehdä mitä vain. Minä olen oikeasti vahva ihminen ja en todellakaan mikään arka, mutta tämä ihminen on saanut minut pelkäämään itseään.. Pelkään että jos en mene sinne, hän manipuloi eksäni pään vaikka niin pahasti että tämä yrittäisi huoltajuutta itselleen tai jotain muuta vastaavaa.. Kun puhuin eksäni kanssa puhelimessa tästä asiasta sanoin hänelle että hän ei voi kiistää etteikö äitinsä inhoaisi minua, ja hän sanoi ettei voikaan...sitten kuitenkin pyytää minua sinne kyläilylle. tuntuu niin kummalta..Miksi minun pitäisi joustaa ja olla kiltti ja syöksyä suden suuhun? Tiedän...lapsen tähden.. mutta tämä on kyllä liikaa vaadittu. Pelottaa. Maanantaina on aika sosiaalitoimistoon tapaamisoikeuksia ja elatusasioita selvittämään..ehkäpä saan sieltä hyviä neuvoja.
vieraan ole helppoa saada omalta äidiltään, vaikka kuinka olisi papereilla isä. Eikä tuolla anopilla ole lapsen kanssa mitään tekemistä ellet sinä niin tahdo. Ja minä en sinuna ainakaan olisi kovinkaan kova tahtomaan moisen ihmisen olevan lasteni kanssa tekemisissä.
Saat olla aika juoppo ja huithapeli ihmisenä jos lasta lähdettäisiin sinulta viemään, taikka kohtelisit huonosti tai muuta vastaavaa.
... itseäsi rikkomaan. Soitat nyt rakkaalle "anopille" ja sanot, ettei sinulla ole mitään velvollisuutta tulla käymään ja oikeus lapsen huoltajana valvoa, millaisten ihmisten kanssa lapsesi on tekemisissä. Jos rohkeus riittää, ota esille myös poikansa isyyden(ja samalla oman isoäitiyden) epäily ja mainitse, että kuinka hän voi välittää lapsesta joka on puoliksi "inhottava"... pitäisi pahemmaltakin suunsoittajalta mennä jauhot suuhun. Tsemppiä!
Ei ole mikään pakko mennä tapaamaan lapsen isän äitiä. Hänellä ei ole mitään lainmukaista oikeutta nähdä/tavata lapsenlastaan. Olisihan se ihanaa, jos hän saisi lasta tavata ja muodostaa tähän mummu-suhteen, MUTTA jos kyseessä todellakin kuvailusi mukaisesti käyttäytynyt ihminen, niin en sinuna tapaisi muualla kuin omassa kodissani ja omalla maaperälläni. Tulisi kunnioittaa sinua ihmisenä ja lapsen äitinä, muu ei tule kyseeseen. Olet vielä tunneherkkänä vauvansaannista ja voit pahoittaa mielesi todella pahasti ikävistä sanoista ja huonosta käytöksestä. Älä siis anna rikkoa itseäsi.
Lapsesi isä vaikuttaa sinusta mukavalle ja fiksulle. Luota vaikutelmaasi ja selitä hänelle, että sinusta ei tunnu mukavalle mennä tapaamaan ex-anoppia hänen käytöksensä vuoksi. Eiköhän ymmärrä. Jos ei, niin sinun tulee kuitenkin suojella "omaa päätäsi" ja oloasi, eikä taipua tekemään vastoin omia tuntemuksiasi. Pakko ei ole muuta kuin kuolla!
Lapsesi isä ei saa huoltajuutta tuosta vaan. Sitä on turha pelätä. Sinun tulisi osoittautua huonoksi äidiksi, jotta tällaista tapahtuu = käyttää huumeita, pahoinpidellä lasta tms. Suomessa äidin asema on erittäin hyvin suojattu, jopa niin hyvin, että joissakin tapauksissa voisi olla vähemmän hyvin suojattu.
Jotta tilanteesta ei tulisi köydenvetoa, voitte sopia miehen kanssa lapsen tapaamisista yms seikoista. Pientä vauvaa ei sinusta eroteta, joten askel kerrallaan tässäkin asiassa. Mies tapaa lasta pikkuhiljaa ja lapsen vartuttua voi viedä tämän tapaamaan äitiänsä, jos niin haluaa. Ehkäpä miehesi pyytää sinua lähtemään tapaamiseen vauvan iän takia. Noin pientä lasta hän ei voi sinne yksin viedä. Oli isyys tunnustettu tai ei.
isoäitinsä luo, koska en usko hänen kykenevän tuntemaan varauksetonta rakkautta lastasi kohtaan koskaan. Ehkä olisi parempi jos lapsesi jäisi etäiseksi näihin ihmisiin, viimeistään siinä vaihessa kun heille tulee muita mieluisempia lapsen lapsia he tulevat kohtelemaan lastasi eriarvoisena. Voi olla lapselle traumaattista kokea olevansa jotenkin epätoivottu.
Sinuna en suostuisi juttelemaan enää tämän ihmisen kanssa. Lapsen asiat eivät kuulu heille lainkaan, eikä heillä ole häneen mitään oikeuksia. Voisivat tavata lasta sitten kun on isompi ja isällään hoidossa.
Kenenkään ei ole pakko lähteä kuljettamaan kesäkuumalla vauvaa yhtään mihinkään. Jos liittoanne ei edes ole laillistettu, niin eihän sinulla edes ole mitään anoppia! Lapsen isän äidillä ei ole mitään tekemistä lapsesi kanssa. Kieltäydy ehdottomasti. Jos hän vielä on käyttäytynyt noin rumalla tavalla sinua kohtaan, ei ole mitään syytä hänen mielikseen ruveta kuskaamaan sylilasta "näytille". Tulkoon muori tänne, olkoon hotellissa yötä.
Lapsen terveys on tärkein asia tässä ja nyt.
Jos olet anteeksiantavainen luonne ja uskot voivasi unohtaa rumat puheet ja ilkeydet, niin odota edes syksyyn, jolloin ei matkustaminen enää ole niin tukalaa, ja lapsikin on jo vanhempi. Enemmän iloa isovanhemmillakin on aktiivisesta ryömijästä, joka jo itsekin tekee tuttavuutta ympäristönsä kanssa.
No niin, tuli sit tehtyä se reissu, lähdettiin tiistaiaamuna sinne ajamaan ja eilen iltapäivällä lähdettiin takas kotiinpäin..eli vuorokauden jouduin siellä kestämään. Reissu meni siihen nähden hyvin ettei tämä ex anoppi ladellut törkeyksiä, mutta varsin erikoista käytöstä oli...sen jälkeen kun oltiin tultu, en saanut hoitaa saati edes koskettaa lastani ennen kuin lähdettiin kotiin. Aina kun yritin ottaa lasta syliin tuli tämä anoppi väliin ja sanoi, anna sen lapsen olla siinä, näkyy viihtyvän, mene sinä vaikka ulos tai jotain, kyllä minä hoidan ja etc.. kun syötiin niin lapsen isä hoiti lasta sen aikaa ja kun minä olin syönyt niin sanoin että voin ottaa lapsen että hän saa syötyä niin tämä nainen sanoi että kyllä joku muu ottaa...ja aina kun juttelin lapselle näin ihan selvästi että tämä nainen suuttui, en olisi saanut olla lähellä lastani ollenkaan!! jopa illalla nukkumaan mennessä tämä nainen sanoin että MINÄ haluan sitten hoitaa myös yösyötöt..siihen en kuitenkaan suostunut, minä imetän vielä osittain kuitenkin, en meinannut saada edes tehdä sitä, piti väkisin ottaa lapsi hältä...aamulla 7 tämä nainen kuitenkin vain käveli siihen huoneeseen ja haki lapsen hoidettavakseen että minä saan muka nukkua..lapsikin nukkui vielä silloin! Ja sitten...hän puhutteli äidiksi itseään pariin otteeseen jutellessaan lapselle...joo, ehkä se oli vahinko...mutta kun hän huomasi minun kuulleen, sanoi hän että oho, enhän minä nyt sentään äiti ole vaan mummo..kummallista! no joo...mut muutoin ihan ok...toiste en kuitenkaan lähde, oli niin onneton olo koko ajan..yksin istua ja ihmetellä kun ei uskaltanut edes lastaan lähestyä...kävin kaupungissakin muutaman tunnin että tämä nainen sai olla rauhassa lapsen kanssa ja kun tulin takaisin oli lapsi lattialla köllöttelemässä niin menin siihen ja aikomus oli ottaa lapsi syliin kun oli ollut ikävä niin tämä nainen ryntää paikalle ja sanoo, anna sen nyt vaan kuule olla siinä..hoh hoi. että tämmöstä...kyllä ymmärrän että halusi olla lapsen kanssa paljon kun harboin näkee..mutta liika on minusta liikaa.
voi sinua rukkaa! olet ihan liian kiltti, kun menit.
olisi nyt edes ollut siitä sinulle kiitollinen.
noh.. nyt on reissu tehty. älä mene enää. lapsi on sinun, eikä mummolla tai kenelläkään ole oikeutta häntä itselleen omia.
Minulle teki appiukko samoin.
Hän kokoajan yritti saada lasta ihan kelle vaan syliin, kunhan vaan ei olisi minun sylissä.
Jopa pienille lapsille hän yritti lapseni syliin laittaa.
Itse hän oli niin päissään, että kieltäydyin antamasta lasta hänelle.
Kuitenkin en enää käy anoppilassa. Saavat itse tulla tänne.
Selvinpäin olen myös käskenyt tulla, muuten ei asiaa.
Inhottaa lapsesi mummon käytös.
Sano tästä lähin että tulevat itse katsomaan lasta.
Silloin olet omalla maa ja sinulla on valta!! EI TARVITSE ENÄÄ NÖYRISTELLÄ!
voimia sinulle!
syytä varoa tuollaista ihmistä, ihan oikeasti. Pysyttele lapsesi kanssa kaukana hänestä. Tämä on ihan sulle varoitukseksi. Tämä ihminen on todella kamalan omistushaluinen. Tiedä vaikka yrittäisi jonain päivänä "omia" sinun lapsesi itselleen. Koita olla mahdollisimman vähän tekemisissä ja mahdollisimman kaukaa tekemisissä. Välimatkaa!
Suoraan sanoen, "anoppi" ei kuulosta ihan terveeltä.
Miksi ihmeessä menit ja katselit tuollaista käytöstä!!! Eivät antaneet sinun olla oman lapsesi kanssa vuorokauteen!! ei jumal** nyt välit poikki ja äkkiä
mennä! Minä en ainakaan menisi. "Anoppisi" miettiköön käytöstään ja parantakoon tapansa.
Sinun pitää nyt levätä, keskittyä vauvaasi ja omaan kuntoutumiseesi. Lapsen isän suvun tulisi olla asioiden tärkeyslistallasi jossain 200. jälkeen.
Jos välit joskus paranevat, niin hyvä niin. Nyt ei kuitenkaan ole sen aika. Matka olisi luultavasti sinulle liian rankka niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ja vastaanotto kaikkea muuta kuin sydämellinen.
Unohda ilkeät akat, ja keskity vauvaasi. Hän tarvitsee nyt äitiään! Muu maailma odottakoon.