on vähän hankala kertoa, mistä on kysymys, mutta yritän kumminkin, koska toivon, että täältä saisin kysymyksiini vastauksia..
no ensin vähän taustoja.. ollaan oltu yhdessä jo noin 5 vuotta. asuttu yhdessä jo vuosia, joskin välillä asumuseroja armeijan ja opiskelujen takia, mutta yhdessä koko ajan. Hyvin on mennyt, mutta nyt minulla alkaa tökkiä.. Hirmu hankala selittää mikä tökkii, mutta sen vain tiedän että pahalta tuntuu..
Itse olen ollut halukas menemään kihloihin jo vuoden päivät.. mies on siitä myös puhunut ja sanonnut että pitää vain jaksaa odottaa, että se tulee sitten yllätyksenä.. No pikku hiljaa alkaa tuntua että sitä yllätystä ei koskaan tule, että on vain pelkkää puhetta. Rakastan miestäni todella paljon ja en haluaisi erota, mutta mitä järkeä olla yhdessä jos minulla paha olla ja suhde ei etene mihinkään. Mies sanoo rakastavansa minua, mutta aina ei kyllä siltä tunnu.. Esimerkkinä tilanne, että olimme olleet yli kaksi viikkoa toisista erossa ja kun mies tulee kotiin, on vain kavereidensa kanssa ja lähtee niiden kanssa juhlimaan.. itellä paha mieli, kun tuntuu että eihän se edes välitä tai ole ikävöinu kun ei näytä seura kelpaavan.. Mies vain toteaa, että kyllä monet käy enemmän baarissa ja juo enemmän. No varmasti näinkin, mutta tuntuu vaan että yhteistä meidän aikaa on enää niin kovin vähän. Siihen mies toteaa, että vielä pitää mennä kun voi..
Muutenki alkaa tuntumaan,että miehen osalta rakkaus on kadoksissa. Olen suoraan kysynyt, että vieläkö haluat olla yhdessä ja rakastaako minua.. Molempiin vastaus on että tottakai! Itsestäni vain tuntuu, että ei vain uskalla suhdetta lopettaa.. Sitä en myöskään uskalla itse tehdä, koska pelkään sen olevan suuri virhe..
Mikä nyt siis eteen.. tiedän, että asiani on vähänpätöinen mutta halusin vain purkaa pahaa oloani johonkin, kun mies sitä ei tunnu huomaavan.. Olen yrittänyt puhua, mutta mies vain toteaa, että miksi pitää puhua, kun kaikki on hyvin??
Kiitos jos joku jaksoi lukea, ja jos jollakin ois hyviä vinkkejä miten toimia tai muuta tukea, niin suuri kiitos!
no ensin vähän taustoja.. ollaan oltu yhdessä jo noin 5 vuotta. asuttu yhdessä jo vuosia, joskin välillä asumuseroja armeijan ja opiskelujen takia, mutta yhdessä koko ajan. Hyvin on mennyt, mutta nyt minulla alkaa tökkiä.. Hirmu hankala selittää mikä tökkii, mutta sen vain tiedän että pahalta tuntuu..
Itse olen ollut halukas menemään kihloihin jo vuoden päivät.. mies on siitä myös puhunut ja sanonnut että pitää vain jaksaa odottaa, että se tulee sitten yllätyksenä.. No pikku hiljaa alkaa tuntua että sitä yllätystä ei koskaan tule, että on vain pelkkää puhetta. Rakastan miestäni todella paljon ja en haluaisi erota, mutta mitä järkeä olla yhdessä jos minulla paha olla ja suhde ei etene mihinkään. Mies sanoo rakastavansa minua, mutta aina ei kyllä siltä tunnu.. Esimerkkinä tilanne, että olimme olleet yli kaksi viikkoa toisista erossa ja kun mies tulee kotiin, on vain kavereidensa kanssa ja lähtee niiden kanssa juhlimaan.. itellä paha mieli, kun tuntuu että eihän se edes välitä tai ole ikävöinu kun ei näytä seura kelpaavan.. Mies vain toteaa, että kyllä monet käy enemmän baarissa ja juo enemmän. No varmasti näinkin, mutta tuntuu vaan että yhteistä meidän aikaa on enää niin kovin vähän. Siihen mies toteaa, että vielä pitää mennä kun voi..
Muutenki alkaa tuntumaan,että miehen osalta rakkaus on kadoksissa. Olen suoraan kysynyt, että vieläkö haluat olla yhdessä ja rakastaako minua.. Molempiin vastaus on että tottakai! Itsestäni vain tuntuu, että ei vain uskalla suhdetta lopettaa.. Sitä en myöskään uskalla itse tehdä, koska pelkään sen olevan suuri virhe..
Mikä nyt siis eteen.. tiedän, että asiani on vähänpätöinen mutta halusin vain purkaa pahaa oloani johonkin, kun mies sitä ei tunnu huomaavan.. Olen yrittänyt puhua, mutta mies vain toteaa, että miksi pitää puhua, kun kaikki on hyvin??
Kiitos jos joku jaksoi lukea, ja jos jollakin ois hyviä vinkkejä miten toimia tai muuta tukea, niin suuri kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi kuule, samma här. Mä oon ihan hajoamassa tän suhteen kanssa, mutta ei vaan uskalla sanoa, et kaikki on ohi mun puolelta. Mies haluaa jatkaa, mut mä oon ahdistunut, enkä tunne enää mitään muuta kun ystävyyttä häntä kohtaan. 9v. takana kuitenkin.. Miten onnistuisin kertomaan haluni erota, loukkaamatta häntä liikaa, ei ole kuitenkaan muita miehiä mukana kuviossa.
ja rehellisesti, se on mielestäni paras ratkaisu. Kerro miltä sinusta tuntuu. Asia ei ole vähäpätöinen, olet oikeutetusti hämilläsi tilanteesta.
Mieti, oletko ja jaksaisitko enää elää epätietoisuudessa suhteessa, joka kenties ei toisesta olekkaan se loppuelämän juttu. Sillä olet itsekkin jo huomannut miten ristiriitaisesti kumppanisi toimii. Sanoo toisin kun tekee, sillä todella on merkitystä. Millaiseksi elämä muodostuisi jos kaikki toimisimme samoin, olisi melko kaaosta, vai kuinka?
Puhu siis, arkailematta mitään, on kyse sinun omasta elämästä, miten haluat elää ja mihin suostut?
Kaikkea hyvää toivotan sinulle ja ystävällesi, rehellisyys aina kantaa pitemmälle.
Älä nyt vaan tee sitä helvetin pahaa virhettä että alkaisit etsiä lohtua ja seuraa muualta,se ois koko helvetin alku vaan.Juttele miehesi kanssa ja jos sitä ei kiinnosta jutella tee asia selväksi että nyt on pakko keskutella tästä tilanteesta.
Hei,
tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittama. Olen itse lähes samanlaisessa tilanteessa ja jo lähes luovuttamassa mieheni suhteen. Olemme olleet yhdessä 4 vuotta, mutta mies ei ole valmis suunnittelemaan tulevaisuutta kanssani. Hän sanoo että kaikki tulee ajallaan (itsestäänkö?).Riitelemme nykyään pikkuasioista ja se syö itsetuntoani todella paljon. Tänäänkin olen itkenyt pitkin päivää ollessani yksin kotona. Olen miettinyt oman asunnon etsimistä, mutta koska olen tällä hetkellä työtön, pelkään etten tulisi taloudellisesti toimeen. Täytän parin kuukauden päästä 29 ja olen yrittänyt tolkuttaa miehelleni, että minulla ei ole ikuisesti aikaa saada lapsia. Ja minulle olisi tärkeää että lapset syntyisivät avioliitossa. Mies sanoi ettei ole kauheasti ajatellut asiaa, sillä muut asiat (kuten opiskelu) ovat nyt vain mielessä. Olen todella turhautunut kun suoraan puhuminen ei auta. Eroaminen tuntuu kuitenkin vaikealta, sillä miehessäni on paljon hyviä puolia, jotka ovat yleensä miehissä harvinaisia.