Eli mun story ois tällänen.Tapasin seurustelu kumppanini 2v sitten,hän petti minua ihan suhteen alussa oltiin seurusteltu noin 3viikkoa ja hän jäi siitä sitten parin päivän päästä kiinni.Olin täysin murtunut ja en pystynyt luottamaan hänen sanaansa enään ollenkaan,no annoin hänelle kuiteskin vielä tilaisuuden kun hän sitä aneli pari päivää ja lupasi ettei enään koskaan pettäisi.Heti parin viikon päästä tästä minä petin puolisoani ja syyllistin kuitenkin koko aika häntä siitä petoksesta ja en kertonut omastani ja sitten taas petin uudelleen ja naiseni ei epäillyt mitään ja aina riidan tultua otin kumppanini tekemän petoksen esille ja itketin häntä aina ja petin tässä vähän aikaa sitten häntä vielä kolmannen kerran ja hän ei voisi edes kuvitella että pettäisin.Pointtini tässä oli kun mä oon alkanu miettiä miks mä oon toiminu näin niin uskon että se johtui siitä kun kumppanini petti mua se teki muhun ikuisen jäljen ja vieläkin tunnen sen pahan olon jos edes ajattelen sitä ja nyt mä ilmeisesti tajuamattani vaan maksankalavelkoja takaisin.Onko kukaan muu täältä toiminut samasta syystä samalla lailla kuin minä?
3xpettänyt
Riku
101313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mieheen naisen petos sattuu jostain syystä niin paljon, että se on vissiin kostettava lopun ikää.
Mutta noin se on valitettavasti mennyt. Kun ei siitä arvesta sydämessä pääse eroon.
Kuulostaa helvetin tutulta,meidän tapaukset on melkehen identtiset.
jonkinlainen kunniakysymys kun vaimo/kumppani pettää ja kosto on varmasti mielessä aika herkästikkin. Toisaalta ihan ymmärrettävää... Mutta minun (nais)näkökulmasta ajattelen asiaa vähän toisella tavalla. Tiedän miltä tuntuu tulla petetyksi, se on niin raastava tunne, etten haluaisi kokea sitä enää koskaan. En myöskään haluaisi kenenkään toisenkaan joutuvan kokemaan sellaista. Siksi minä en itse voisi koskaan pettää, siinä kun menee monen elämä sekaisin ja ehkä jopa pilalle. Kertaakaan ei ole pettäminen tullut mieleen mihen jäätyä kiinni. Tai ehkä valehtelen, joskus se on teoriassa tullut mieleen, mutta käytännössä ei. Enkä voisi milloinkaan perustella pettämistäni sillä, että "kun sinäkin petit niin sitten minäkin". Ehkä naiselle tyypillisempää on jonkinlainen kostonhalu sitä kakkosta kohtaan. Häntä haluaisi satuttaa jollakin tavalla, ei fyysisesti, mutta... Varsinkin silloin, jos kakkonen on petosken tultua ilmi mustamaalannut ja haukkunut vaimon. Näin minä ajattelen.
Helppohan se on toista syyttää omista tekemisistään... Totuus on kuitenkin, että ihan oma syysi on, ihan itse olet pettänyt, pahemmin kuin se toinen. Turhaa esittää mitään marttyyria, että sulle nyt muka joku trauma jäi, ja siksi petät. Myönnä edes se kuin mies, että petät vaan, kun sattuu huvittamaan, ja koska olet paska, eikä muka siksi, että sun herkkä sielusi sai trauman toisen iäisyyksiä vanhasta virheestä. Seläkärangaton, munaton paskiainen, se sinä olet, ja vielä toista syytät.
"minä en itse voisi koskaan pettää"
Tuollaista naista olen ettinytkin,hmm,oletko vapaa?
Saa vain kierteen aikaan.
Pettäminen on AINA pettämistä! Oli "syy" siihen mikä tahansa, "..olis niin kännis.." tai "..kyl mäki ku säki..". Yhtä lapsellista ja typerää! Se, että toinen tekee sen virheen, ei anna oikeutta sitä samalla lailla "kostaa" ja tehdä samaa virhettä! Tuo saa vaan sen kierteen aikaan, eli nyt sitten olisi kumppanisi vuoro "kostaa" sinulle nuo kaksi kertaa ja, hups, jos vähän yli menee, sitten taas sinun vuoro "kostaa"?
On se todella aikuismaista käytöstä!!
Edellinen suhteeni koki saman.
Mies petti suhteen alussa.
Käsittämätön kokemus.
Annoin ruikutuksen ja nöyristelyn jälkeen anteeksi. Suhde kesti kaksi ja puolivuotta, kunnes retkahdin.
Petin avopuolisoani koko kesänajan ja sitten sovimme ettei tämä voi jatkua ja erosimme.
Jotenkin ymmärtäisin jos silloin alussa olisit kerran pettänyt kostoksi, vaikken oikeastaan ymmärrä sitäkään. Enkä sitäkään, että naisesi petti sua.
Mutta se, että olet juossut vieraissa nyt useamman kerran ja kaiken lisäksi itketät ja syyllistät vaimoasi vielä...
Tuo menee jo kuule henkisen väkivallan puolelle.
Ei kukaan "tajuamatta" petä. Älä nyt aikuinen mies viitsi valittaa enää ikuisista traumoista, etköhän se nyt sinä itse ole vastuussa teoistasi.
Todella lapsellista tarinaa, mutta toisen syyllistäminen on helpompaa aina.
Jos olisit nyt mies ja kertoisit vaimollesi, miten asiat on ja annat hänen päättää haluaako hän jatkaa vai ei.
Onko sinusta siihen(kään)?
Toisaalta, voi olla, että ansaitsette vain toisenne...kumpikaan ei taida pystyä normaalisuhteeseen.
Naisena tein saman miehelleni...