Eipä ole nollatuloille jääminen helpottanut työn saantia, vaan vaikeuttanut sitä entisestään.
Ei ole aavistustakaan, paljonko olen elämäni aikana hakenut.
Puolisoni on tehnyt yhden hakemuksen ikinä, saamatta sitä työtä. Alallaan hän on ihan keskitasoinen, olin samassa työpaikassa kunnes vaihdoin hölmöyttäni. Hän on vaihtanut myös pari kertaa, hakematta yhtään mitään.
Kiitos teille haukkujille, olen vakuuttunut, että olen turha ihminen. Teen asialle jotain, työn hakemisen olen luovattunut jo.
Ei ole aavistustakaan, paljonko olen elämäni aikana hakenut.
Puolisoni on tehnyt yhden hakemuksen ikinä, saamatta sitä työtä. Alallaan hän on ihan keskitasoinen, olin samassa työpaikassa kunnes vaihdoin hölmöyttäni. Hän on vaihtanut myös pari kertaa, hakematta yhtään mitään.
Kiitos teille haukkujille, olen vakuuttunut, että olen turha ihminen. Teen asialle jotain, työn hakemisen olen luovattunut jo.
Vastaukset 13
Vanhimmat
...eletään kuukausi kerrallaan ja katsotaan tuleekohan vielä seuraavalle kuukaudelle toimeentulotukea.
Ihan turha tässä on enää työpaikkoja hakea - aina noihin työhaastatteluihin on uponnut rahaa ja nyt sitä ei vaan ole.
Tee jo asialle jotain. En jaksa sua elättää.
ei elätetä ketään. :)))))))
keksivät, että on puoliso, jonka pitäisi elättää.
Kunhan tekee taloon ensin peruskorjauksen 1krt/40v, vaihtaa auton ja käy euroopassa reissaamassa, maksaa asuntovelat, katsotaan sitten onko lois-puolison elättämiseen varaa.
Saldo 5e ja sillä pitäisi lähettää tällä viikolla hakemukset 20 eri työpaikkaan. Matka tvtstoonkin maksaa 10:n, niin että se siitä sitten.
Kyllä maalla on mukavaa, voi käydä katsomassa vaikka hevosia, antaa sen murehtia, sillä on iso pää.
Minulla on siis myös nollatulot täysin. Tai siis ei ihan, muutaman kympin olen tänä vuonna tienannut. Puoliso se minullakin elättää, tuolla ylempänä kirjoittelee vissiin puolisoni, joka tosin ei ollut koneella tuohon aikaan. Mikä vaan kelpaa. Kerään pulloja. Marjoja kerään, mutta ei niistä myyntiin paljon jää, kannattavampaa on laittaa itselle: terveellistä eikä osteta hedelmiä.
niin voi päästä muutamaksi tunniksi töihin. Mutta jos palkkaturva ei vielä tähän päivään (heinäkuussa 06) mennessä ole kyennyt toimittamaan sitä 22 eur summaa helmikuun 06 töistä, niin voidaan kyllä katsoa käytännössä täysin 0-tuloiseksi.
Hyi-metsässä on hyttysiä, en mene sinne, käärmekin voi puraista, tai itse voi astua ampiaispesään, puhumattakaan vastaantulevista karhuista, kun ei ole palkkasuhteesta johtuvan työsuojelun mukaista vakuutustakaan. Omalla riskillä metsään ja karpaloiden perässä suonsilmään! Hirvimieskin voi ampua hirvenä - hui!
Saattaa olla paremminkin niin. että työttömän tulotason nostaminen kohtuulliselle tasolle voisi lisätä työllistymistä.
Jos työtön saisi riittävästi tuloa, jotta hänellä olisi mahdollisuus pukeutua kohtuullisesti, ei tarvitsi tuntea niin syvää stressiä ja masentua, kun rahat riittäisivät ongelmitta jokaipäiväiseen leipään, olisi varaa bussimaksuihin työpaikkoja hakiessa, olisi varaa postittaa hakemuksia jne, olisi mahdollisuus ja enrgiaa (kaikki energia ei menisi toimeentulosta kamppailuun) harrastaa ja hankkia lisäkoulutusta.
Onhan se selvää, että jatkuva toimeentulosta kamppaileminen lyö ihmiseen leimansa: masennus näkyy usein ulkoisesta olemuksestakin ja käytöksestä, stressi syö energiaa: ei jaksa harrastaa tai opiskella, huono tulotaso näkyy vaatetuksessa jne.
Onhan se selvää, ettei masentunut resupekka ole ensimmäisten valittujen joukossa...
Mutta sehän on tietysti niin, ettei työttömän halutakaan oikeasti työllistyvän orjatöitä lukuunottamatta. Filatovin vuosia sitten julkisesti myöntämän mukaan Suomi tarvitsee työttömänsä palkkatason kurissapitämiseksi...
Siispä työtöntä masennetaan, sanktioidaan, kurjistetaan yhä tehokkaammin.
Kyllä. Ansiosidonnaisella ollessa vielä pääsi haastatteluihin, tukitöissä ollessa eniten. Nyt ei toivoakaan. Ansiosidonnaista sain silloinkin, kun tukitöitä oli, nyt ei kuulu niitäkään.
Köyhyys luo uutta köyhyyttä, kierteen joka jopa periytyy lapsille.
perheeseen. Pisän myös huolen siitä, että valtiolle ei jää perintöjä uudelleenjaettavaksi.
Ei kiinnosta taistelu tuulimyllyjä vastaan enää.
Minä ja poikaystäväni pidetään kahta asuntoa, kun se kannattaa. Hän käy työssä ja minä olen työtön. Minun vuokraasuntoon tulee asumistuki ja olen ansiosidonnaisella vielä. Käytännössä asumme kuitenkin enimmäkseen hänen asuntoaan. Toisinaan viikonloppuisin käytämme kuitenkin minun asuntoa sillä se on tarpeellinen koska hoidan viikonloppuisin silloin tällöin lapsenlapsiani. Asuntoni on siihen käytännöllinen kun se on senverran yksinkertaisesti sisustettu, ettei ole vaaraa että hienot kirjahyllyt sun muus kärsisi. En halua toisen elätettäväksi koska haluan pitää yllä illuusiota, että elätän itseäni. Eikä tarvitse pelätä, että tulot nollaantuisi. Mies antaa joskus rahaa vaateostoksiin ja ruokaa ostetaan yhdessä. Kapakkalaskut hän maksaa myös. En uskaltaisi sanoa vuokra-asuntoani irti ja käytännössä se kannattaa pitää vuokralla vaikka ei edes asuisi siellä eikä edes huonekalullakaan sitä sisustaisi. Aika erikoista elämäntapaa se on, mutta kaikkeen tottuu.
ettei toisille jää jaettavaa ollenkaan.
On se niin väärin.
Täytyy ottaa se oma PL-vuokra-asunto ja ero, niin pääsee osingoille.
niin tuet alkaa juosta ja työkkäri kiinnostuu tarjoamaan edes palkkatuella hommaa.