olemme keski-ikäinen pariskunta. Pitkä avioliitto takana. Kaksi aikuista lasta, joista vanhempi jo muuttanut pois.
Koen mieheni alkoholinkäytön ongelmallisena. Hän on alkoholiriippuvainen. Määrät ei ole suuria. Vähentynytkin aikaisemmasta.Hän juo salaa. Humala vaan ei pysy salassa. Hän on jo kauan luvannut lopettaa. Hän yrittää aina valehdella asiasta ja kieltää kaiken. Hänellä on on ollut klassisesti vaikea lapsuus, mutta aikuisena pitäisi jo pystyä valitsemaan ja hakemaan ammattiapua tarvittaesssa. Kesäloma alkoi ja oli taaas illalla humalassa. Hirvittää. Olen itse uudessa työpaikassa eikä kesälomaa ole. Toisaalta hyvä, ei tarvitse katsella. Mutta. Tarvitsisin nyt energiani uuden työn opettelemiseen.
Olen puhunut erosta, mutta hän ei halua erota ja lupaa aina lopettaa juomisen. Sanoin jo taannoin, että ostaessaan seuraavan pullon, saa samalla laittaa avioeropaperit eteenpäin. Poika asuu vielä vuoden kotona ja mies käyttää selvästi tilannetta hyväkseen. Lapset ovat myös etenkin pienempinä kärsineet isänsä juomisesta.
Olemme tehneet aikoinaan isoja elämänmuutoksia. Paikkakunnan vaihdos. Kummatkin kouluttauduimme uudelleen ja nyt olemme onnistuneet saamaan omilta aloiltamme vakituiset työpaikat. Talous on kunnossa, velkaa ei ole. Lasten asiat ovat kunnossa. Olemme terveitä.
Hän tekee kovasti kaikkia kotitöitä. Puhumme paljon asioista, mutta tästä asiasta ei valmista tule. Olemme samaa mieltä juomisen lopettamisesta. Asia heijastuu koko parisuhteeseen. Toisaalta hän on myös sulkeutunut ja varauksellinen. Hän tulee ihmisten kanssa juttuun, mutta minä olen ainoa ystävä. Parisuhdeleireillä ym, on käyty. En jaksa enää mitään.
Kommentoikaa, asiallisesti, jos jaksatte.
Koen mieheni alkoholinkäytön ongelmallisena. Hän on alkoholiriippuvainen. Määrät ei ole suuria. Vähentynytkin aikaisemmasta.Hän juo salaa. Humala vaan ei pysy salassa. Hän on jo kauan luvannut lopettaa. Hän yrittää aina valehdella asiasta ja kieltää kaiken. Hänellä on on ollut klassisesti vaikea lapsuus, mutta aikuisena pitäisi jo pystyä valitsemaan ja hakemaan ammattiapua tarvittaesssa. Kesäloma alkoi ja oli taaas illalla humalassa. Hirvittää. Olen itse uudessa työpaikassa eikä kesälomaa ole. Toisaalta hyvä, ei tarvitse katsella. Mutta. Tarvitsisin nyt energiani uuden työn opettelemiseen.
Olen puhunut erosta, mutta hän ei halua erota ja lupaa aina lopettaa juomisen. Sanoin jo taannoin, että ostaessaan seuraavan pullon, saa samalla laittaa avioeropaperit eteenpäin. Poika asuu vielä vuoden kotona ja mies käyttää selvästi tilannetta hyväkseen. Lapset ovat myös etenkin pienempinä kärsineet isänsä juomisesta.
Olemme tehneet aikoinaan isoja elämänmuutoksia. Paikkakunnan vaihdos. Kummatkin kouluttauduimme uudelleen ja nyt olemme onnistuneet saamaan omilta aloiltamme vakituiset työpaikat. Talous on kunnossa, velkaa ei ole. Lasten asiat ovat kunnossa. Olemme terveitä.
Hän tekee kovasti kaikkia kotitöitä. Puhumme paljon asioista, mutta tästä asiasta ei valmista tule. Olemme samaa mieltä juomisen lopettamisesta. Asia heijastuu koko parisuhteeseen. Toisaalta hän on myös sulkeutunut ja varauksellinen. Hän tulee ihmisten kanssa juttuun, mutta minä olen ainoa ystävä. Parisuhdeleireillä ym, on käyty. En jaksa enää mitään.
Kommentoikaa, asiallisesti, jos jaksatte.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: jatkaa elämää samanlaisena tai muuttaa sitä. Miestäsi et voi muuttaa vaikka olisit miten päin. Hänen täytyy itse haluta muuttua, siitä näyttönä tarvitaan tekoja. Konkreettisia tekoja: halua hakea apua, nöyryyttä myöntää sairautensa.
Olet vahva nainen. Olet kestänyt tuollaista elämää kauemmin kuin tarpeeksi. Sinulla siis täytyy olla vahvuutta ja kykyä olla luja: lähde pois jos miehesi ei halua muuttua. Pärjäät varmasti. Älä sääli miestäsi, hänkään ei sääli sinua.
Miehesi voi olla vaikka kuinka ihana ihminen, mutta hän rakastaa enemmän alkoholia kuin sinua tai lapsiasi koska vaikka näkee sinun kärsivän hän jatkaa toimintaansa siitä huolimatta. Rakasta itseäsi, kukaan muu ei voi elää elämääsi puolestasi, sinun on se elettävä. Miten haluat sen elää?
osuit asian ytimeen. Asia on juuri niin kuin kirjotit. On toisaalta niin vaikeaa "antaa periksi" kaiken yrittämisen ja isojen ponnistelujen jälkeen. Rajansa kuitenkin kaikella.
Olen ajatellut pojan vuoksi jaksaa vielä vähän aikaa, sillä hänellä on tulevaisuutensa suhteen erittäin tärkeä vuosi tulossa. Kaiken jälkeen vuosi sinne tai tänne ei enää merkitse mitään. Kotielämä on kutakuinkin rauhallista ja pojalle ero olisi vaikeampi asia kuin nykytilanne. Tärkeintä olisi saada aikaan päätös. Olen jo kauan sitten sanonut miehelleni, että pojan lähdön jälkeen en näe mitään syytä sietää miehen juomista. Sanoo ymmärtävänsä tämän.
Alkoholiriippuvainen ei muuta tapojaan, ellei itse koe sitä tarpeelliseksi. Joten hänen muuttamiseensa ei kannata tuhlata aikaa.
Voit hakea itsellesi keskusteluapua alkoholiriippuvaisten omaisten vertaisryhmästä (Al-Anon), jossa voit saada uusia näkökulmia tilanteeseesi.
Idea on hyvä. Varsinkin kun en ole kaikkina näinä vuosina puhunut asiasta kenellekään muulle kuin terveyskeskuspsykologille, jonka kanssa kävin juttelemassa muutaman kerran pari vuotta sitten. Ensin en halunnut itsellenikään myöntää asiaa, sittemmin olen halunnut ystävien kanssa keskittyä muihin asioihin. Aluksi uskoin jopa, että syy on minun, kuten mieheni vakuutti.
Olen lukenut ym. aiheesta paljon, mutta vertaistuki on tietty eri juttu.
se mies josta tässä puhutaan voi haluta lopettaa juomista,mutta eihän tupakoitsijatkaan lopeta tupakan polttamista..
a klinikka ainut apu!!!lupaukset ei riitä!!
jos on sellainen joka tekee kotitöitä jne,kannattaa miettiä vielä sitä eroa..jos on kunnollinen/unelma mies ilman juomista....kannattaa puhua ja saada juominen loppumaan ja jatkaa yhteistä elämää eteen päin.
ei välttämättä vaihtamalla parane,voi jopa huonontua....
Aivan. Lupaus ei riitä.
En halua vaihtaa miestä. Olen sitten mieluummin yksin. En halua uutta miestä. Haluan vain omani, mutta ilman alkoholia.
Kun olette noinkin kauan selvinneet selviätte varmaan eteenkinpäin.
Älä odota toiselta mitään ihmeitä ja ota hyvät hetket ja asiat täysillä ja iloitse niistä ja jätä mikäli suinkin mahdollista juopumusajat unholaan.
Kiitos myös tästä näkökulmasta.
Itse asiassa en ole pakottanut häntä lupaamaan mitään. Hän tuntuu toisaalta haluavan lopettaa juomisen, mutta ei ilmeisesti pysty.
Juomista on niin usein, että se rytmittää koko elämän. En jaksa edes puhua hänelle mitään, kun hän on juonut. Olen silloin omissa oloissani.
Mieheni myös toivoo, että voisin elää hänen rytmiinsä. Että olisin käytettävissä, kun hän tarvitsee ja antaisin olla rauhassa, kun hän sitä haluaa. En voi kuitenkaan pitää omia tarpeitani ja haluamisiani yhtään sen vähäpätöisimpinä kuin miehenikään tarpeita.
Oon nähnyt työssäni niin paljon juuri tuosta, kun viina vie, eikä sen käyttöä enää hallitse.
Mieti niin, että miehesi on sairas. Alkoholismi on sairaus, ja vaikka se kuinka onkin itseaiheutettua, ei siitä helpolla irti pääse. Ja se on myös sairaus, joka pahenee hiljalleen...
Musta sun pitäs tehdä selväksi, että joko se loppuu tai todellakin lähdet. Ja musta ammattiapu olisi paikallaan...
Näytin miehelleni tämän viestiketjun. Hän on samaa mieltä sekä minun että vastanneiden kanssa. Sanoo kuitenkin, että hänellä on vielä vuosi aikaa... Eli käyttää hyväkseen pojan kotonaoloa, kuten aiemmin kerroin. Sanoin hänelle hetki sitten, että en enää halua puhua asiasta kuin yhden kerran. Se riittäköön. Hänen on selvästikin vaikea tajuta, että ero todella tulee, jos juominen ei lopu.
Sairaushan se on, mutta parannettavissa, kuten moni muukin sairaus. Joskus taannoin hän joi enemmän kuin nykyään, mutta riippuvuus on edelleen olemassa. Pelkään myös juomisen lisääntymistä. Avun hakeminen on minunkin mielestäni ehdoton edellytys, jotta juominen voisi jäädä. En usko normaaliin alkoholin käyttöön hänen kohdallaan.
Kirjoitelkaahan vielä. Tämä on kovasti selkiyttänyt ajauksiani. Kiitos teille kaikille!
aineet eivät ole ihmiselle hyväksi. Riippuvaisuus jostain aineesta on yksi kauheimpia sairauksia. Miehesi pitäisi päästä siihen minnesota-hoitoon, josta olen kuullut saatavan hyviä tuloksia alkoholistiriippuvaisten keskuudessa. Voisitko kertoa miehellesi, että todellakin rakastat häntä niinpaljon, ettet haluaisi menettää häntä pullo-rakastetulle. Ja muutkin perheenjäsenet varmaan ajattelevat samoin. Silloin, kun hän suostuu kuuntelemaan järkipuhetta, sinun pitäisi saada hänen päähänsä tämä totuus. Jospa sinun miehesi ei tarvitsisi mennä käymään niin pohjalla, että lopulta siellä tajuaa juomisen mielettömyyden.
Alkoholisti paitsi juo myös hoitaa ongelmiaan alkoholilla; usein koko maailmankuva on tästä syystä vääristynyt, mihin kuuluu juuri muiden ihmisten ja olosuhteiden syyttäminen. Siksi toinen ihminen ei voi suoranaisesti auttaa muuten kuin kehottamalla hakemaan apua. Kun ihminen lopettaa juomisen, hän joutuu katsomaan myös totuutta silmiin. Se on rankkaa, ja tässä vaiheessa lähipiirin tuki on tärkeä. Yksi hoitomuoto on AA:n keskusteluryhmät, jotka ovat hyvä 'ylläpitävä hoitomuoto' muiden ohella.
Minä sanoin miehelleni vuosi sitten niin selkeästi että minä lähden (hyvää avioelämää ei kait juopon kanssa synny- ja se on ainakin yksi mikä saattaisi tepsiä, kyllä ne miehet sen itsekin tajuavat ettei juominen ole mitään "tule luokseni"-käytöstä)jos juominen ei lopu ja se loppui kertaheitolla... Hän oli tyytyväinen herättyään kuulema vuosien humalatilasta. Kaipa siihen peliin pitää pistää "kaikki", lapset kuulostavat verukkeelta, mietipä...
on ollut tavallaan apua.
Jäin miettimään, mitä tarkoitat sillä, että lapset olsivat verukkeita. Minulle näin ole. Lapset, vaikkakin jo aikuiset, ovat minulle erittäin tärkeitä ja rakkaita. Pojalle on selkeästi parempi, että homma pysyy kasassa ainakin vuoden. Vuosi itselleni on toisaalta lyhyt aika kaiken jälkeen...
Yhteisenä haaveena on ollut "perustaa mummula" mahdollisille tuleville lastenlapsille. Se saa kuitenkin jäädä, jos ei tilanne muutu.
En ole tuon edellisen viestin kirjoittaja, mutta yhdyn häneen, sillä on totta, että lapset ovat miehellesi yksi 'veruke' lisää jatkaa yhdessäoloa (- juomista). Niitä verukkeita aina löytyy, ja alkoholisti on mestari keksimään niitä, jotta voi siirtää vastuun ongelmastaan itsensä ulkopuolelle.
Lapsiin vetoaminen voi tuntua kauniilta ajatukselta, mutta se todellakin miehesi kohdalla on vain lisäsyy jatkaa juomista ja siirtä ongelman ratkaisu kauas tulevaisuuteen. Kun on kyse niin vakavasta sairaudesta kun alkoholismi, ongelman ratkaisua ei saa siirtää tuonnemmaksi, vaan apua täytyy lähteä etsimään välittömästi.
Vastasit hyvin , paremmin kuin olisin itse osannut selittää sen veruke-sanan. Oikeanlaatuinen välittäminenkin vaatii joskus melko radikaalia toimintaa ja joskus pitää olla valmis muuttamaan myös omia unelmiaan ja toimintatapojaan. Ihan älyttömän paljon voi ihminen vaikuttaa perheenjäsentensä hyvinvointiin, mutta ulkopuolisen avun hankkiminenkaan ei ole pahasta.
ei kannata uhkailla että lähdet jos miehesi ei lopeta juomista, koska et lähde kuitenkaan jolloin miehesi uskoo ettet lähde. eikä se auta kuitenkaan. ethän voi syöpäpotilaallekaan sanoa että jos et parannu niin lähden. ainoa tapa tässä asiassa on mennä oikeasti terapiaan. se voi auttaa. en kyllä tiedä mitä sinun pitäisi tehdä. itse olen pari vuotta sitten muuttanut kotoa pois. vanhempani joivat liikaa. ovat mielestäni alkoholisteja vaikkeivät sitä myönnä. eivät he ole alvariinsa kännissä, kun töissäkin käyvät. mutta ei ole normaalia olla juovuksissa noin 3 kertaa viikossa ja aina juoda viiniä kun tulee töistä kotiin.
toivottavasti sinulle käy kaikki hyvin, voimia. muista ettet voi ymmärtää miehesi tilaa, koska hän on sairas. toivottavasti tellä ei liity tähän juttuun väkivaltaa.. yrittäkää puhua asiat selviksi. ei huutaminen auta.
Ei onneksi liity väkivaltaa.
Vertaat asiaa syöpäsairauteen. On se niinkin, mutta mielestäni syöpäsairaallakin on velvollisuus hakeutua hoitoon, kuten alkoholistallikin. Tämä ei tietenkään koske tilanteita, jossa hoito ei enää ole mahdollista. Ajattelen, etä meillä on velvollisuus pitää itsestämme huolta myös läheisten vuoksi.
Huudettukin joskus on, mutta ei enää vuosiin. Kun jaksais edes puhua.
Kiitos viestistäsi. Selvästikin tiedät asiasta paljon.
Miehesihan on selvasti alkoholisti. Sina, niin hirvealta kuin kuulostaakin, olet toiminut apurina. Uhkailet sita sun tata, panematta uhkauksiasi kaytantoon. Mies tietaa sen ja jatkaa samalla entisella tavallaan, onhan hanella turvallinen paikka jossa harjoittaa alkoholismiaan.
Joten sinun, sailyttaaksesi oma jarkesi, tassa vaiheessa pitaisi taydellisesti hyvaksya miehesi alkoholismi ymmartaen etta ellei asianomainen itse myonna alkoholismiaan, sita ei toinen voi hanen puolestaan tehda.
Tee kaikkesi etta saat miehesi kaymaann AA-kokouksissa. Vaikka mita muut sanovat niista, yksi on aivan varmaa: se toimii. Lukemattomat ihmiset ovat saaneet sielta tukea ponnisteluissaan eroon riippuvuudestaan.
Ellei miehesi yhakaan tahdo eroon riipuvaisuudestaan, on aivan sinun itsesi paatettavissa, haluatko elaa lopun elamaasi alkoholistin kanssa. Tietanet varmaan miten viina tuhoaa hitaasti aivot, hermoston , sitten koko olemuksen. Onko tuo mita sina haluat katsoa?
tiedostan, että olen omalla tavallani mahdollistanut juomisen, mm. salaamalla sen perheen ulkopuolisilta.
Tämä on ollut todella hyvä "keskustelu". Kiitos siitä. Toivottavasti siitä on apua myös muille. Tiedän, että en ole yksin.
Uhkailulla tuskin saat tuloksia, joita sinä haluat. Siis jos uhkaat erota jos miehesi ei lopeta..
Kannusta ja anna miehellesi jotain parempaa tekemistä.. seksiä, huomiota, arvostusta.. keksikää harrastuksia.. ym.
Tee itse ensin ja näytä mallia. Ja jos juominen pysyy kohtuudessa, eikä se haittaa normaalia elämää, se varmaan sallittakoon. Keskustelkaa missä tilanteissa et toivoisi miehesi juovan ja koska ja kuinka hän voisi juoda.
Toi on hyvä pointti: uhkailu, riita, vaatiminen tai muu negatiivinen käytös naisen puoleltakaan ei johda toivottuun lopputulokseen, mutta miehelle voi sellaisena hyvänä hetkenä kertoa että elämä sellaisen miehen kanssa on mahdotonta, että kumman mies itse valitsisi...itsekin kyllä pitää olla tosissaan valinnan edessä(onko parempi yksin vai yhdessä juopon ukon kanssa?). Ei mitään satuja kannata sepitellä. Saada vaan mies tajuamaan, mitä se toisille aiheuttaa. Miltä toisista tuntuu.
Porkkanoita pitää olla kanssa. Naisenkin on pistettävä itsensä siinä pelissä likoon. En minä mitään kerhoja tarvinnut...mutta jos joku tarvitsee niin jokainenhan sen itse tietää...
Aika vaikea sanallisesti toisille kertoa, miten se toimii, mutta kyllä minun mieheni kohdalla se ainakin toimi niin ettei se juo lainkaan, koska se riistäytyisi käsistä. Enhän minä mikään lapsenvahti voi olla: että jos se mies päättää toisin niin sittenhän sitä ollaan taas sen valinnan edessä enkä minä aio juopon kanssa elää. En minä yksinelämistäkään uhkana koe. Luulin nimittäin aikoinaan meneväni naimisiin tavallisen kunnon miehen kanssa ja luulin aiempia ystäviäni häntä "huonommiksi" ja minulle oli täysi yllätys se kaljamäärä, mitä mieheni kulutti, en ollut tavannut sellaista ja olin luullut ennen alkoholinkäytön liittyvän juhlimiseen. Minä en osaa itse kuvitella enää juhlivanikaan enkä itse saa alas mitään alkoholia, kun olen sivusta seurannut juomista mihin ei liity mitään hauskaa. (annankohan minä vaistonvaraista alkoholitonta esimerkkiä, koska olen aika vaistonvaraisia ratkaisuja tehnyt ja koettanut ja ilmeisesti onnistunutkin lukemaan sitä miehestäni, mistä narusta kannattaa vetää)
Itse en käytä alkoholia juuri lainkaan (vain tervetuliasismaljoja tms). Se loppui jo, kun aloin odottaa esikoistani. Lisäksi myöhemmin vaikutti se, että uskoin lisänneeni lasten turvallisuudentunnetta olemalla juomatta, sillä lapset pitivät pahana isänsä juomista. Eikä vaan maistu. Siinä sitä sitten onkin ollut miettimistä, kun omat nuoret ovat alkaneet käyttää alkoholia, että ei anna miehen alkoholinkäytön vaikuttaa suhtautumisessani asiaan. Hyvin on mennyt, kummatkin osaavat käyttää alkoholia fiksusti ja tavallisesti ilman mitään salailuja.
Mieheni on aika energinen ihminen, joka harrastaa ja puuhastelee monenlaista (pullot usein mukana). Meillä on myös yhteisiä harrastuksia. Sohvaperunasta ei siis ole kyse.
Joskus aikoinaan esitin hänelle vaihtoehtoa, että ei joisi salaa, vaan toisi juomat reilusti esille. Se ei hänelle sopinut. On ajatuksenakin naurettavaa, että aikuinen mies juo kotonaan salaa nurkissa, mutta nuoriso tuo juomansa reilusti jääkaappiin ja on asiassa avoimia.
En etsi pulloja enkä kyttää hänen juomistaan, mutta vaikea sitä on olla huomaamatta, että toinen on humalassa, vaikka ei änkyräkännissä nykyään olekaan.
Hän sai taannoin jopa ostaa auton, joka oli yli varojemme sillä ehdolla, että lopettaa juomisen. Auto on jo kauan sitten vaihdettu seuraavaankin...
Nyt kun olen lukenut kortomastasi lisaa, sina naytat nauttivan ollessasi marttyyri. SINA nakojaan olet se joka puskee miehen juomaan.
Kuten kaiki lupaukset"jos et juo enaa nii saat auton, kodin, lapset jne jne"
Taitaa ollakin niin etta sinulla itsellasi on se ongelma.
Täällä netissä saa sitten niskaansa kaikenlaista. Minusta olet ainakin yrittänyt tosi paljon ja suuntakaan ei taida olla osaltasi väärä. Kaipa sen autojutun pitäs mennä niin, että auto otetaan pois, jos sortuu viinaan uudelleen. Oikeasti luulen että ne miehet tarvitsevat jotain sen juomisen tilalle. Aviovaimohan sen parhaiten tietää, mitä se mahtaisi olla. Vaimohan tuntee myös miehensä paremmin kuin joku ulkopuolinen terapeutti. Sen korvaavan asian pitää olla miehelle tärkeä. Ja se korvaava asia pitää myös kai sitten olla otettavissa pois, jos sortuu.
Jos ihan mahdottomaksi menee niin voithan aina mielikuvitella elämääsi ja tilannettasi ilman että ristinäsi olisi juopotteleva mies. Saattaa olla että sitä kautta löytyy jotain, vaikka se ei eroon johtaisikaan. Sellaisten ajatusten kautta minä löysin niitä vaikutuskeinoja... Ei mitään uhkailua ja kiristystä vaan ihan asiallista asioista puhumista miehen kanssa. (Mies on saatava myös oikeasti kuuntelemaan, mutta vaimollahan on aikaa odottaa myös niitä otollisia tilanteita- toisin kuin jos olisi varattu aika terapiaan). Niillä ehdollahan sitä pitää elää, miltä sinusta itsestäsi oikeasti tuntuu ja miehenkin on syytä olla oikeasti tietoinen siitä.
Jatkan tähän vielä senverran itseki 50v. naisena, että ymmärrän täysin odotuksesi parisuhteesi suhteen, koska viimeinenkin lapsenne on muuttamassa pois kotoa ja nyt teillä olisi aikaa nauttia toisistanne, mutta alkoholi on ylimääräinen tekijä välissänne. Poishan se sieltä välistä on saatava, vai mitä? Auton saamisen huuma haihtuu nopeasti, mutta pariskunta voi nauttia toisistaan loppuun asti... (Siihenhän on oikein lääkkeitäkin, kiitos vaan lääketieteelle, jos ei muuten pysty.) En tiedä vieläkään olisiko tästä apua, mutta aika samankaltaista tarinaa voisin kertoa kuin sinä, jos palaisin ajassa 1,5 vuotta taaksepäin. Nyt on kaikki toisin, tämä totuttelukin on aika "raskasta" (heh). Koko oma elämä on tullut käytyä mielessä läpi. Toiveineen ja odotuksineen, pettymyksineenkin... eikä tästä valmista tule, mutta eihän maailmaa koskaan kukaan valmiiksi kait saakaan.
Tuntuu, että ymmärrät tilanteeni tosi hyvin. Olemme molemmat reilusti alle 50 ja olemme olleet yhdessä jo 30 vuotta. Siis melkein aina. Meillä on takana monenlaiset vaiheet. Minulla on vahvana tunne, että kuulumme yhteen, mutta alkoholi pitäisi todellakin saada pois välistämme. Pelkään myös mahdollisia muita sairauksia mitä se voi tuoda tulleessan ikää myöten. Itse koen sen myös laskevan elämisen tasoamme oleellisesti. Kaikki osa-alueet sujuu, kunhan kaikelle olisi tilaa.
Sinua edeltävä kirjoittaja oli ehkä siinä mielessä oikeassa, että ongelma todellakin on enemmän minun kuin mieheni. Minuthan se alkoholi on syrjäyttänyt ja mieshän tekee tavallaan mitä "haluaa". Arvomaailmani on sellainen, että laitan aina ihmiset etusijalle. Esim. aikuiset lapseni ovat minulle vieläkin yhtä suuria ihmeitä kuin syntyessään. Kenenkään muun kanssa en voisi jakaa kaikkea tätä.
Meillä olisi nyt hyvä vaihe keskittyä suhteeseemme. Lapset on jo isoja ja meillä olisi aikaa toisillemme eikä vielä ikäkään paina. Haluaisin olla myös käytännössä mieheni elämän ykkönen. Pian nuorempikin muuttaa kotoa pois ja koiravanhus on elämänsä loppusuoralla. Voisimme tehdä mitä vain!
En voi käsittää, miksei miehesi ymmärtäisi sinua ja toiveitasi, jos saisit ne vaan menemään perille. Minusta ajatustesi suunta on nyt täysin oikea, koska suurinpiirtein samanlaisin ajatuksin minä sain aikaan muutosta. Tosin minä varmaan väkisin "puskin" itseni sinne mieheni ja alkoholin väliin. Se jopa vastusteli, mutten ottanut sitä kuuleviin korviini vaan olin itse vakuuttunut siitä että tiedän paremmin kuin mieheni, mitä se on vailla. Hämmästyin itsekin siitä, miten valtavasti puoliso voi loppujenlopuksi vaikuttaa toisenkin elämään.
Uuttera, osallistuva ja perheestään huolta pitävä on minunkin mieheni. Niillä taitaa olla jonkinlainen taipumus alkoholiin. Varmaan minunkin mieheni on kokenut itsensä (osittain) "hylätyksi" kun minullekin oli ne lapset pieniä ihmeitä eikä mikään baby-blues-aihe. Siihen väliin pääsee se alkoholikin kait helposti. Elämän laatu kyllä paranee sellaisen miehen kanssa kaikilla elämän osa-alueilla, kun sen alkoholin saa pois... Kyllä se mieskin sen tajuaa, kun ensin saa sen muutoksen aikaan. En minä usko että kukaan haluaa elää jatkuvassa humalatilassa, jos kaikki on hyvin.