Mitä vanhemmaksi tulen

mitä tekemistä sillä on jos miljoonat ihmiset keräävät postimerkkejä tai tekevät muuta jonkun mielestä tylsää. Asioilla ei ole yhteyttä. Kukaan ei kiinnotu tai ole kiinnostumatta sen takia yksittäisistä tietyistä ihmisistä, jos niistä ei vain kukaan kiinnostu, eikä ketään saada kiinnostumaan yhtään millään jos ei ole kiinnostuakseen.

Kyvyllä tarkoitan sosiaalista kykyä, sopeutumiskykyä, kiinnostavuutta, houkuttelevuutta, mitä joillakin on ja joillakin ei ole ja ulkonäköä, sen lisäksi siihen vaikuttaa elämäntilanne ja jo pelkästään sekin missä ympäristössä elää, sosiaalinen ja fyysinen ympäristöja kaikkien näiden sekoitusta ja jotakin muuta vielä, mikä houkuttelee muita ihmisiä. Siinäpä ne. Sen "kyvyn" vastakohta on sitten helpommin kuvailtavissa miten hyvänsä, se voi olla mitä vain, miksi ei ole kiinnostava tai miksi jostakin ei ole suhteeseen. Näennäisesti joku voi olla tosi hyvä tapaus, mutta kokonaisuus ei ole sellainen, että kykyä suhteeseen olisi. Ei ulkonäkökään yksistään ratkaise, eikä mikään noista yksistään, mutta lopputulos on joko tai. Kaikennäköisillä on suhteita, mutta tarvitaan noista oikeanlainen sekoitus ja lopputulos, joillakin sitä on ja toisilla ei. Eikä sitä muut edes tarkoituksella ajattele, mutta joku täysin väärä x-tekijä siinä kokonaisuudessa aina on, ettei sitä koskaan edes ajatella. Sitäpä se vain tarkoittaa.

kuitenkaan kirjoitti:

mitä tekemistä sillä on jos miljoonat ihmiset keräävät postimerkkejä tai tekevät muuta jonkun mielestä tylsää. Asioilla ei ole yhteyttä. Kukaan ei kiinnotu tai ole kiinnostumatta sen takia yksittäisistä tietyistä ihmisistä, jos niistä ei vain kukaan kiinnostu, eikä ketään saada kiinnostumaan yhtään millään jos ei ole kiinnostuakseen.

Kyvyllä tarkoitan sosiaalista kykyä, sopeutumiskykyä, kiinnostavuutta, houkuttelevuutta, mitä joillakin on ja joillakin ei ole ja ulkonäköä, sen lisäksi siihen vaikuttaa elämäntilanne ja jo pelkästään sekin missä ympäristössä elää, sosiaalinen ja fyysinen ympäristöja kaikkien näiden sekoitusta ja jotakin muuta vielä, mikä houkuttelee muita ihmisiä. Siinäpä ne. Sen "kyvyn" vastakohta on sitten helpommin kuvailtavissa miten hyvänsä, se voi olla mitä vain, miksi ei ole kiinnostava tai miksi jostakin ei ole suhteeseen. Näennäisesti joku voi olla tosi hyvä tapaus, mutta kokonaisuus ei ole sellainen, että kykyä suhteeseen olisi. Ei ulkonäkökään yksistään ratkaise, eikä mikään noista yksistään, mutta lopputulos on joko tai. Kaikennäköisillä on suhteita, mutta tarvitaan noista oikeanlainen sekoitus ja lopputulos, joillakin sitä on ja toisilla ei. Eikä sitä muut edes tarkoituksella ajattele, mutta joku täysin väärä x-tekijä siinä kokonaisuudessa aina on, ettei sitä koskaan edes ajatella. Sitäpä se vain tarkoittaa.

Lue lisää

Olin myös pitkään sitä mieltä ja se mielipide vain vahvistui, mutta nyt on alkanut taas mieli muuttua.
Kyllä tässä vuosien mittaan on alkanut tajuta asioita eri tavalla ja esteet omien suhteitteni onnistumisille oli lähinnä, että odotin sen olevan jotain "ylimaallista ykseyttä", jossa toisen ajatuksetkin arvaa jo etukäteen.
Nyt kun alkaa 30 ikävuosi lähestyä ja vuosia jo ollut yksin, niin ei sitä enää jaksa mitään suurta ja ihmeellistä odottaa.
Paras suhde varmaan onkin sellainen jossa ollaan jalat maassa ja vaan nautitaan siitä että on joku vierellä, mutta tajutaan että kumpikin tässä kuitenkin elää omaa erillistä elämää.
Jos odottaa jotain sielujen ylimaallista ykseyttä, ei varmaan tunnekaan olevansa koskaan riittävä ja kelvollonen suhteeseen.
Näin ainakin omalla kohdallani.

Neito78 kirjoitti:

Olin myös pitkään sitä mieltä ja se mielipide vain vahvistui, mutta nyt on alkanut taas mieli muuttua.
Kyllä tässä vuosien mittaan on alkanut tajuta asioita eri tavalla ja esteet omien suhteitteni onnistumisille oli lähinnä, että odotin sen olevan jotain "ylimaallista ykseyttä", jossa toisen ajatuksetkin arvaa jo etukäteen.
Nyt kun alkaa 30 ikävuosi lähestyä ja vuosia jo ollut yksin, niin ei sitä enää jaksa mitään suurta ja ihmeellistä odottaa.
Paras suhde varmaan onkin sellainen jossa ollaan jalat maassa ja vaan nautitaan siitä että on joku vierellä, mutta tajutaan että kumpikin tässä kuitenkin elää omaa erillistä elämää.
Jos odottaa jotain sielujen ylimaallista ykseyttä, ei varmaan tunnekaan olevansa koskaan riittävä ja kelvollonen suhteeseen.
Näin ainakin omalla kohdallani.

Lue lisää

"Paras suhde varmaan onkin sellainen jossa ollaan jalat maassa ja vaan nautitaan siitä että on joku vierellä, mutta tajutaan että kumpikin tässä kuitenkin elää omaa erillistä elämää."

Jotain tuollaista minäkin olen yrittänyt itselleni vakuuttaa, mutta en jaksa kuitenkaan uskoa, että se riittää toiselle osapuolelle. Tässä taas tulee se aloittajan mainitsema kyvyttömyys...

Taidan minäkin alkaa kertomaan kyselijöille, ettei mitään suhdetta ole tulossa, etten kykene sellaiseen :)

Neito78 kirjoitti:

Olin myös pitkään sitä mieltä ja se mielipide vain vahvistui, mutta nyt on alkanut taas mieli muuttua.
Kyllä tässä vuosien mittaan on alkanut tajuta asioita eri tavalla ja esteet omien suhteitteni onnistumisille oli lähinnä, että odotin sen olevan jotain "ylimaallista ykseyttä", jossa toisen ajatuksetkin arvaa jo etukäteen.
Nyt kun alkaa 30 ikävuosi lähestyä ja vuosia jo ollut yksin, niin ei sitä enää jaksa mitään suurta ja ihmeellistä odottaa.
Paras suhde varmaan onkin sellainen jossa ollaan jalat maassa ja vaan nautitaan siitä että on joku vierellä, mutta tajutaan että kumpikin tässä kuitenkin elää omaa erillistä elämää.
Jos odottaa jotain sielujen ylimaallista ykseyttä, ei varmaan tunnekaan olevansa koskaan riittävä ja kelvollonen suhteeseen.
Näin ainakin omalla kohdallani.

Lue lisää

Ja jos sellainen sielujen ylimaallinen ykseys pääsee joskus syntymään, niin ei se kovin kauan kestä :)

Sama juttu, ikääntymisen myötä minäkin alan olemaan sitä mieltä, että parisuhteessa pitää olla jonkinlainen yhteinen kieli sekä ennen kaikkea keskinäinen kunnioitus ja luottamus. Ja kiitollisuus siitä, että se toinen jaksaa pysyä siinä vierellä. Oho, olikohan tuo jostain Mikko Alatalon kipaleesta...