Minulle eräs muutama viikko sitten lukemani artikkeli on antanut suunnattomasti elämäniloa. Nimittäin, siinä tuli ilmi, että jopa 10% ihmisistä menee läpi koko elämänsä ilman avio- tai avoliittoa, monet heistä ilman yhtäkään suhdetta. Siis 10%! Vaikka se onkin vähemmistö niin onhan se aivan hillitön määrä ihmisiä. Ei noin suureen porukkaan kuuluminen sittenkään ole häpeä.
Itse mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulen kuulumaan tuohon porukkaan mutta meitähän on paljon. Tietysti toivon, että löytäisin jonkun mukavan naisen mutta tiedän sen itsekin että niin ei tule koskaan käymään. No, ei se mitään, meitä on 10%.
Itselläni tilanne on se, että hyviä en saa ja huonoja en huoli joten ollaan sitten kokonaan ilman. Pitäisi vaan jollain tavalla saada ajatusmaailma kalibroitua sillä lailla että näin on oikeastaan ihan hyvä olla.
Itse mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulen kuulumaan tuohon porukkaan mutta meitähän on paljon. Tietysti toivon, että löytäisin jonkun mukavan naisen mutta tiedän sen itsekin että niin ei tule koskaan käymään. No, ei se mitään, meitä on 10%.
Itselläni tilanne on se, että hyviä en saa ja huonoja en huoli joten ollaan sitten kokonaan ilman. Pitäisi vaan jollain tavalla saada ajatusmaailma kalibroitua sillä lailla että näin on oikeastaan ihan hyvä olla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
10% on 2 kertaa suurempi kuin homojen osuus väestöstä! Olen kyllä eri mieltä että asioihin pitäisi vain sopeutua. Aina voit ostaa vaimon Venäjältä tai Thaimaasta tai Afrikasta, jos oikeasti haluat parisuhdetta. Jos et saa naista muuten niin voi myös käydä maksullisissa. En ymmärrä miksi näet elämäsi jo elettynä. Ei ole kohtaloja, on vain tekoja ja tekemättä jäämisiä!
"että hyviä en saa ja huonoja en huoli"
Määritteleppä huviksesi tänne, mikä on hyvä jha mikä huono siis juuri sun mielstä.
Kiitos, nyt munkin on paljon helpompi elää. 10% on kyllä aika paljon, ihan hyvinhän mulla sit menee.
Siitä huolimatta, olis kyllä ihan kiva jos kumppanikin löytyis. En vaan tiedä millä menestyksellä kun olen niin n0-life. :3
Älä suotta vielä luovuta. Sulla on varmasti vielä mahdollisuuksia, noinkin positiivinen ihminen kuin olet! Voit ainakin ihan huvikses mennä koittamaan, jos olet niin varma ettet ketään löydä.
" Ei noin suureen porukkaan kuuluminen sittenkään ole häpeä."
Oletko sitten hävennyt kuuluvasi "tuohon porukkaan"?
Ei kai porukan määrällä ole merkitystä jos häpeää kuuluvansa johonkin. Tyttäreni 16 v. viime kesänä rippileirin jälkeen uppoutui uskontojen historiaan ja maailmanhistoriaan. Kuukausitolkulla ahmi opuksia, kyseli ja häslätti. Keväällä kuulin hyvin päättävisen kommentin asiantuntijan äänellä: Häpeän olla luterilainen kaiken sen pahan jälkeen mitä ne on saaneet aikaiseksi. Samalla hän ilmoitti eroavansa kirkosta heti kun on täysi-ikäinen. Kas, kuin ei aikaisemmin. Onpahan pari vuotta aikaa ajatella asioita uudelleen, tai ehkä se ei sitten tunnukaan enää niin häpeälliseltä. Liekö murrosikäisen uhmaa. ja jos eeroaa, ei ainakaan tee hätäistä päätöstä.
No, en ole hävennyt. Olenko minä niin sanonut mukamas? Ihmeellisiä nämä keskustelupalstat kun takerrutaan aina johonkin sanamuotoon ja aletaan muutenkin pistämään sanoja suuhun mitä ei ole sanonutkaan.