Minua on vaivannut typerä asia. Haluaisin tietää, mitä kukakin on vastaavassa tilanteessa oikeaksi kokenut. Varmaankaan yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei olekaan.
Sain tietää mieheni salasuhteesta tämän naisystävältä. Asiasta on keskusteltu miehen kanssa ja yhdessä ollaan edelleen. Anteeksi en voi antaa enkä unohtaa, mutta koen tämän kuitenkin parhaaksi ratkaisuksi ainakin toistaiseksi, perheen kannalta.
Kysyisinkin, kuinka paljon voin kysellä tuosta suhteesta, minkälaisia yksityiskohtia mieheni pitäisi minulle kertoa? Kuinka tarkkaan te olette asioista saaneet tietää? Meneekö jossakin raja, onko minun kovin järkevääkään tietää kaikkea, vaikka haluaisinkin tietää ihan kaiken? Tiedän jotain, mutten riittävästi, enkä edes usko kaikkea . Jokainen petetyksi tullut varmasti tietää mitä tarkoitan.
Tuossa taannoin keskustellessamme mieheni sanoi, etten koskaan saa tietää yhtään enempää...Siis mitä?
Jos ainoa sanottavasi on, että hakeudu ammattiauttajalle, niin jätä se sanomatta!
Sain tietää mieheni salasuhteesta tämän naisystävältä. Asiasta on keskusteltu miehen kanssa ja yhdessä ollaan edelleen. Anteeksi en voi antaa enkä unohtaa, mutta koen tämän kuitenkin parhaaksi ratkaisuksi ainakin toistaiseksi, perheen kannalta.
Kysyisinkin, kuinka paljon voin kysellä tuosta suhteesta, minkälaisia yksityiskohtia mieheni pitäisi minulle kertoa? Kuinka tarkkaan te olette asioista saaneet tietää? Meneekö jossakin raja, onko minun kovin järkevääkään tietää kaikkea, vaikka haluaisinkin tietää ihan kaiken? Tiedän jotain, mutten riittävästi, enkä edes usko kaikkea . Jokainen petetyksi tullut varmasti tietää mitä tarkoitan.
Tuossa taannoin keskustellessamme mieheni sanoi, etten koskaan saa tietää yhtään enempää...Siis mitä?
Jos ainoa sanottavasi on, että hakeudu ammattiauttajalle, niin jätä se sanomatta!
Vastaukset 13
Vanhimmat
EROA!!
Suhde on siis päättynyt, ja sain tietää siitä sen päättymisen jälkeen.
ja sä uskot,että se on päättynyt muka..
edes siitä en voi olla täysin varma, mutta uskon vahvasti niin, kaikki merkit viittaavat siihen.
Itse en halunnut tietää vaimoni suhteesta muuta ku sen että se on ohi ja se riitti mulle. Vaimolleni jäi tapauksesta niin kovat syyllisyyden tuskat että olemme eronneet. Kyllä tämä on kova laji!!
vai huono asia, että erositte. Oletko tyytyväinen? Onko exäsi?
Olisin voinut kenties ymmärtää kertahairahduksen, mutta toistuva, n. puoli vuotta kestänyt suhde tuntuu vaikealta hyväksyä. Minun miestäni ei syyllisyys vaivaa, vaan hän syyttää minua kaikesta, on ylimielinen, "sitä saa mitä tilaa"-tyyliin.
En tosiaankaan tiedä, mitä pitäisi tehdä?
Tämä on kova laji! Sitä se on. Itsekin pyörin vaikeuksien keskellä ja kyllä sanosin, että tuossa tapauksessa avioliitto on finaalissa. Ei mitään syytä jatkaa. Ota ero siitä kollista ja ala elämään. Ei perheen yhtenäisyyden vuoksi kannata mahdottomia uhrautua
No miehesi kokee syyllisyyttä "hairahduksestaan". Ja kun hän ei halua myöntää omaa syyllisyyttään kyseiseen asiaan (huono itsetunto). Niin hän tekee sinusta syyllisen, omaatuntoaan helpottaakseen. Raukkamaista, jokaisen pitäisi pystyä vastaamaan omista teoistaan. Syyttämättä toista niistä. Ethän sinä ollut se syrjähypyn tekijä.
Tämä meidän ero on vielä niin tuore että molemmat on sekaisin ettei tässä tiedä kuinka selvitään.
tietää että voi unohtaa koko asian.Ei sitä koskaan voi unohtaa kokonaan mutta sen voi saada pois teidän välistä jos saa tietää niin paljon kuin haluaa.Se on tosi raskasta sillekin joka petti mutta sen on se kestettävä jos haluaa jatkaa meillä se ei ollut mahdolista.
sen mitä tarvitset? harvemmin kaikkea saa, mutta olitko aiemmin tyytyväinen mieheesi.. ..tuo puhumattomuus voi olla myös suojelunhalua, ja menettämisen pelkoa.. kysy niin paljon kuin haluat, mutta älä pelkästä uteliaisuudesta.. miksi haluat tietää.. jos olet mustasukkaista lajia, tieto lisää tuskaa
mieltäsi, olisi saatava selviteltyä. Olen kokenut saman tilanteen nyt jo toistamiseen. Mikä asia milloinkin tuskaa tuottaa, on melkein pakosta saatava tietää. Hyvää oloa tieto ei tuota, mutta antaa ehkä taas pienen palan rakennusainetta prosessitavaksi omassa päässä.
Tukalinta on se, miä ei tiedä kun kuitenkin suhde on ollut ja ehkä jotenkin hehkuu vieläkin, ainakin miehen mielessä. Ihmisellä on sitäpaitsi taipumus täyttää järkeilemällä ja mielikuvituksella aukkopaikat ja silloin ollaan kyllä heikon psyyken tiellä.
Jos pettäjä ja petettty päättävät yrittää jatkaa suhdettaan, on pettäjän varauduttava vakuuttelemaan ja heittämään tuskallisia detaljeja niin pitkään kuin toipuminen kestää. Pikkuhiljaa tiedonjano aiheesta laantuu kyllä ja elämä asettuu - jos on asettuakseen.
Jätän sanomatta, koska ei ole normaalia haluta jatkaa yhteiselämää petturin kanssa, ja vielä olla utelias hänen toisesta suhteestaan. Miestäsi et rakasta, anna hänelle oikeus rakastaa vaikka rakastaisi toista. Etsi itsellesi oikea rakkaus. Se on paljon hedellisempää elämää kuin tuo.