Heitin neljän vuoden suhteen jälkeen pellolle miehen, joka ei päästänyt irti äidistään, eikä äiti hänestä.
Miehen mielestä ei ollut mitään outoa ostaa äidille aina kukkia juhlapäivinä ja lahjoja muutoinkin. Ei siinä mitään, mutta minä sain kukkia kerran suhteemme aikana... Äitiä sopi auttaa aina ja kaikessa, minä sain keskenäni hoitaa lampun asennukset ja verhotangon kiinnittämiset. Kerran jouduin purkamaan paketista uuden pöydän ja kantamaan osina sisään, kun mies ei viitsinyt tulla auttamaan...
Äidille täytyy uskoutua tasan joka asiassa (myös kaikki minun asiani, tyyliin peräpukamista lähtien :o)), ja esim. uudesta paidasta tai jostain on aina ensin pohdittava että mitä mieltä äiti olisi.
Raivostuttavaa on myös minun vertaamiseni äitiin.
Entäs äiti sitten... Hänen mielestään minä olen kauhea haahka, kun en tajua palvella hänen poikaansa. Äiti itse voitelee leivätkin valmiiksi ja sitä rataa. Minä sen sijaan kun en edes tee kunnon ruokaa enkä yhtään katso perään missä ryysyissä se poika taas kulkee ym. ym. Anopin kanssa ollaan otettu rajustikin yhteen, silloin mies on joko äitinsä puolella, tai jos on syy on niin ilmiselvästi anopin, ettei sitä mitenkään voi selittää, liukenee paikalta.
Nämä äiti ja poika ovat sydänystäviä keskenään, ikäänkuin heillä ei olisi muita ihmissuhteita. Joskus he puhuvatkin kuin vanha aviopari.
Että toivottavasti tulevat onnellisiksi yhdessä!
Hulluinta tässä on, että silti funtsin oliko ero oikea ratkaisu. Tuntuu niin pöljältä: "ku sun äitis..." Mutta jos ei neljässä vuodessa käännä kelkkaansa ja tule vaimokkeen puolelle, niin ei kai sitä ikinä tapahdu... Vai? Onko muille sattunut?
Miehen mielestä ei ollut mitään outoa ostaa äidille aina kukkia juhlapäivinä ja lahjoja muutoinkin. Ei siinä mitään, mutta minä sain kukkia kerran suhteemme aikana... Äitiä sopi auttaa aina ja kaikessa, minä sain keskenäni hoitaa lampun asennukset ja verhotangon kiinnittämiset. Kerran jouduin purkamaan paketista uuden pöydän ja kantamaan osina sisään, kun mies ei viitsinyt tulla auttamaan...
Äidille täytyy uskoutua tasan joka asiassa (myös kaikki minun asiani, tyyliin peräpukamista lähtien :o)), ja esim. uudesta paidasta tai jostain on aina ensin pohdittava että mitä mieltä äiti olisi.
Raivostuttavaa on myös minun vertaamiseni äitiin.
Entäs äiti sitten... Hänen mielestään minä olen kauhea haahka, kun en tajua palvella hänen poikaansa. Äiti itse voitelee leivätkin valmiiksi ja sitä rataa. Minä sen sijaan kun en edes tee kunnon ruokaa enkä yhtään katso perään missä ryysyissä se poika taas kulkee ym. ym. Anopin kanssa ollaan otettu rajustikin yhteen, silloin mies on joko äitinsä puolella, tai jos on syy on niin ilmiselvästi anopin, ettei sitä mitenkään voi selittää, liukenee paikalta.
Nämä äiti ja poika ovat sydänystäviä keskenään, ikäänkuin heillä ei olisi muita ihmissuhteita. Joskus he puhuvatkin kuin vanha aviopari.
Että toivottavasti tulevat onnellisiksi yhdessä!
Hulluinta tässä on, että silti funtsin oliko ero oikea ratkaisu. Tuntuu niin pöljältä: "ku sun äitis..." Mutta jos ei neljässä vuodessa käännä kelkkaansa ja tule vaimokkeen puolelle, niin ei kai sitä ikinä tapahdu... Vai? Onko muille sattunut?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olekko varma ettei ne naikin keskenään
enenevisä määrin koska vaimot eivät näytä oppivan että äiti ja vaimo on kaksi eri henilöä ja äiti niisät se kaikkein tärkein, koska ilman äitiäö ei olisi elämää ja näinollen ei myöskään vaimoa, ei lapsia ei perhettä.
ÄITI ON TÄRKEÄ ! ja näin kuuluukin olla. Onnellinen se mies joka löytää rinnalleen vaimon, joka kykenee ajattelemaan itsensäkkin äidiksi ja näinollen tärkeäksi eikä ole niin hemmetin kateellinen ja katkera toiselle äidille.
Herätkää pahvit !
Ei teidän pidä panna miehiänne valinnan eteen välillä äiti tai vaimo.
Rohkea se mies joka sen valinnan tekee äitinsä eduksi jos on siihen valintaan pakotettu vaimon taholta ! Nostan hattua, sillä kukaan mies ei ansaitse loppuiän riesaksi naista joka vihaa hänen äitiään !!
Juuri niin. On tehty tutkimus että suomalaiset ovat tyhmistyneet (sisäsiittoisuuden vuoksi koska meitä tois vähän?) eli älykkyysosamäärä laskenut per populaatio.
Sillä selittyisi nämä TODELLA tyhmät vaimot.
Siis lukekaa nyt tältäkin palstalta kuinka nokkelasti ja VIISAASTI (ketään loukkaamatta)nykyvaimot ongelmansa RATKAISEVAT.
Herää itse pahvi! Ei äitiä ja vaimoa lasketa samalle viivalle. Sehän se oli se ongelman ydin! Tottakai äiti on tärkeä. Mutta niin pitäisi myös vaimon olla. Äidin ja vaimon vertaaminen toisiinsa on sama kun miettisi esim. kumpi on hyödyllisempi ammatti, lääkäri vai putkimies.
sitten ;) koska sitä vertailua juuri itse teit aloituksessasi.
Anoppina en ikipäivänä ymmärtäisi jos poikani olisi ottanut vaimokseen naisen joka hoitelisi minun virkaani äitinä.
Vaimo on vaimo, ja korkeintana heidän lapsilleen äiti.
Äiti on äiti, muttei vaimo kuin omalle miehelleen.
Jos poikani olisi noin avuton ettei kykene elämässä tekemään päätöksiä a) yksin, tai b) vaimonsa kanssa, eikä ainakaan ilman minun mielipidettäni, antaisin pojan mennä haaskoille opettelemaan itsenäistä elämää.
Jos poikani juoksisi juoruamassa minulle vaimonsa yksityisasiat, miten olisin varma ettei hän juoruile muualle minun yksityisasioitani joita olen pojalle luottamuksellisesti kertonut.
On sairaita Äitejä" jotka takertuvat poikaansa hautaan asti ja pitävät sitä luonnollisena. Toivoa vain sopii ettei pojat saa päähänsä avioitua.
vitsin murjasit!!
Kaikenlaisia tolloja sitä maa päällään kantaa.. Raamatussakin puhutaan jotain siitä että miehen tulee jättää lapsuudenkotinsa ja liittyä vaimoonsa. Lue joskus, hyvä kirja muuten!
Jos mies ei saa kuria sekä vaimoon että äitiinsä, on miehessä yksinkertaisesti vikaa.
Parempi olla sotkeutumatta ongelmallisiin äiti-poika-suhteisiin.
Löydät kyllä terveellä itsetunnolla varustetun pojan, jonka äiti ymmärtää hellittää nyöreistä.
Tulen töistä kotiin ja haen lapset tarhasta väsyneenä niin mikä näky minua kohtaakaan...
ANOPPI PÖTKÖTTÄÄ PARIVUOTEESSA
ja siellä ne sitten mieheni kanssa keskustelee että minkälaisen puseron mieheni tarvitsisi ja millainen olisi viikon ruokalistamme.
Menen nopeasti tekemään voileipiä, jotka voitelen valmiiksi, ettei anoppi pahastu.
Anoppi makuukammarista motkottaa: mikset ostanut vähärasvaista meetwustia ?
Kyllä ottaa pattiin.
Vien pari tyynyä anopin selän taakse että on mukavampi siellä kölliä makuukammarissa.
Anoppi se laittoi kuvansa etuoveemme jossa iso teksti:
MINÄ VARTIOIN TÄÄLLÄ.
Joillakin on vahtikoira - meillä anoppi.
Älä tee sitä. Sanot että molemmat ulos, sinä haluat työpäivän jälkeen levätä omassa sängyssäsi ja odotat että he toisivat sinulle ruokaa tunnin kuluttua.
tuossa nyt sitten on. Et vain ollut vaivan arvoinen.
onko oikeasti olemassa tuollaisia miehiä? Miten vaimo voi alkaa rakentamaan yhteistä perhettä miehen kanssa jos mies on kiinni vielä äidin helmoissa?
Minulle vaimoni tulee aina ensimmäisenä. Ja vaimolleni minä, vaikka vaimoni tulee kulttuurista missä perhe on tärkeä. Tämä ei tietenkään tarkoita että me ei kunnioitettaisi vanhempia, mutta rajansa kaikella.
Oma anoppini on todella mukava ihminen ja pitää minua omana poikanaan, kuten myös minun äitini vaimoani tyttärenään.
En koskaan antaisi äitini käyttäytyä tuollein kotonani ja vaimoani kohtaan. Sehän osottaisi vain omaa tyhmyyttäni valitsemalla sellainen vaimo kenestä joku voi puhua pahaa tai käyttäytyä häntä kohtaan huonosti.
DODIIH! Näin siinä käy, kun bongaa itselleen RAPU-miehen!
Luepas muutamat horoskoopit koskien rapumiesten (tai yleensäkin rapujen) ja heidän ÄITIENSÄ välistä suhdetta!
Oidipaalinen suhde rapumiesten ja heidän äitiensä välillä on horoskopiaalinen FAKTA!
..anopille ja hänen pojalleen. Hyvä että poika huolehtii kukkien ostosta äidilleen, eikä sun tarvi!
Suurin osa tuntemistani nuorista naisista kertoo äidilleen/tädilleen /siskolleen/ystävättäreilleen KAIKEN puolison tavoista, röyhtäilyt, piereskelyt, panon jälkeen nukkumiset, sukkien jättämiset ikäviin paikkoihin.
IHAILEN tasa-arvoisia miehiä, jotka uskaltavat kertoa naisensa vastaavat ominaisuudet lähipiirilleen. Pian saamme lukea palstalta vittuuntuneen avomiehen kysymykset, miten sopimattomiin paikkoihin jätettyihin käytettyihin pikkuhousunsuojiin tulee suhtautua. Onneksi eka viestin lähettäjän puolisko voi keskustella niistä äitinsä kanssa, niin ei kerrota nuorikon tapoja koko suvulle
he elävät psykoottisessa symbioosissa