Italiaan vai Englantiin...?

Millaisia ne kulttuurierot sitten ovat suomalaisten ja italialaisten välillä...? Tuon olen kuullutkin, että ovat lämpöisempiä :)

emmu-- kirjoitti:

Millaisia ne kulttuurierot sitten ovat suomalaisten ja italialaisten välillä...? Tuon olen kuullutkin, että ovat lämpöisempiä :)

Kulttuuriero riippuu ihan perheesta.

Parhaat kaverini ovat itse asiassa italialaisia mutta siella on perheita joissa lapset ovat pilalle hemmoteltuja, au pair on itaeuroopasta palkattu orja joka tekee ymparivuorokauden toita ja palkka maksetaan koska sattuu. Samoin lentojen maksamisen kanssa on ollut ongelmia joskus. Kaikki perheet eivat toki ole sellaisia mutta kuvatulaisista ovat kertoneet muut au pairit.

Itse olin englannissa vuoden ja ihastuin niin maahan etta muutin sitten pysyvasti sinne. Yks tekija oli se etta lukuisista yliopistoista loytyi juuri sellainen linja jota olin hakemassa ja toisaalta sinne paasi ilmn paasykokeita. Englanninkieliset tyomarkkinat ovat kanssa ainakin 1000x suuremmat kuin suomenkielisen joten se painoi vaa'assa kanssa.

Italian kielen vivahteiden oppimiseen ei vuosi riita (itse olen oppinut perusteet ystavieni avulla 5 vuodessa) ja jos perhe on inaktiivinen saatat menna ummikkona sisaan ja tulla samanlaisena ulos. Jos taas sinulla on englannin taidot ennenstaan niin ainakin mina opin vuodessa puhumaan melkein kuin paikalliset josta on ollut suunnatonta hyotya. Hyvasta englannin kielen taidosta on useimmiten enemman hyotya kuin italian kielesta, valitettavasti.

2002-2003 vuosina kirjoitti:

Kulttuuriero riippuu ihan perheesta.

Parhaat kaverini ovat itse asiassa italialaisia mutta siella on perheita joissa lapset ovat pilalle hemmoteltuja, au pair on itaeuroopasta palkattu orja joka tekee ymparivuorokauden toita ja palkka maksetaan koska sattuu. Samoin lentojen maksamisen kanssa on ollut ongelmia joskus. Kaikki perheet eivat toki ole sellaisia mutta kuvatulaisista ovat kertoneet muut au pairit.

Itse olin englannissa vuoden ja ihastuin niin maahan etta muutin sitten pysyvasti sinne. Yks tekija oli se etta lukuisista yliopistoista loytyi juuri sellainen linja jota olin hakemassa ja toisaalta sinne paasi ilmn paasykokeita. Englanninkieliset tyomarkkinat ovat kanssa ainakin 1000x suuremmat kuin suomenkielisen joten se painoi vaa'assa kanssa.

Italian kielen vivahteiden oppimiseen ei vuosi riita (itse olen oppinut perusteet ystavieni avulla 5 vuodessa) ja jos perhe on inaktiivinen saatat menna ummikkona sisaan ja tulla samanlaisena ulos. Jos taas sinulla on englannin taidot ennenstaan niin ainakin mina opin vuodessa puhumaan melkein kuin paikalliset josta on ollut suunnatonta hyotya. Hyvasta englannin kielen taidosta on useimmiten enemman hyotya kuin italian kielesta, valitettavasti.

Itse olin aupairina 8 kuukautta italiassa, roomassa jos tarkkoja ollaan. homma ei ollut helppoa ja perhettä vaihdoin kerran, mutta maata asiasta ei voi kokonaan syyttää. monet ystäväni puolestaan viihtyivät italialaisessa perheessä älyttömän hyvin.
Mainahan nuo kaksi on toistensa vastakohtia. italialaiset lapset ovat superhemmoteltuja ja luulisinpa brittiläisten olevan lähempänä "suomalaista mallia".Kannattaa miettiä tarkkaan minkä ikäisiä lapsia haluaa hoitaa. ero on nimittäin suuri 2-vuotiaan ja 10-vuotiaan välillä.
Italian kielen opin melko sujuvaksi nuiden kuukausien aikana, vaikka sitä vain vähän ymmärsin aiemmin. esimerkiksi ystäväni joka tullessaan ei ollut puhunut sanaakaan italiaa on oppinut ymmärtämään lähes kaiken ja puhumaankin jonkun verran 8 kk aikana. paljonhan tietysti riippuu itsestäkin.
itse valitsin Italian kielen takia. halusin myös tutustua paremmin tuohon maahan ja nähtyä tuli ihania kaupunkeja ja vielä kiehtovampia pieniä kyliä. maana se on yhtäaikaa niiiiin ihana ja niiiin raivostuttava. yhtenä hetkenä kiroat junalakkoa jonka ansiosta et pääse sinne minne pitäisi, toisena ihailet mahtavaa sisilialaista maisemaa ja ihmisten ystävällisyyttä.
vaikea sanoa kumpi maa on parempi. oman kokemuksen perusteella sanon että kannattaa miettiä perhe tarkkaan, kummassa tuntuisi viihtyvän enemmän. mutta jos italiaan päätät lähteä niin tuleepahan ainakin erilainen vuosi ja varmasti ikimuistoinen.on se vaan niin omaaluokkaansa.

italialle kirjoitti:

Itse olin aupairina 8 kuukautta italiassa, roomassa jos tarkkoja ollaan. homma ei ollut helppoa ja perhettä vaihdoin kerran, mutta maata asiasta ei voi kokonaan syyttää. monet ystäväni puolestaan viihtyivät italialaisessa perheessä älyttömän hyvin.
Mainahan nuo kaksi on toistensa vastakohtia. italialaiset lapset ovat superhemmoteltuja ja luulisinpa brittiläisten olevan lähempänä "suomalaista mallia".Kannattaa miettiä tarkkaan minkä ikäisiä lapsia haluaa hoitaa. ero on nimittäin suuri 2-vuotiaan ja 10-vuotiaan välillä.
Italian kielen opin melko sujuvaksi nuiden kuukausien aikana, vaikka sitä vain vähän ymmärsin aiemmin. esimerkiksi ystäväni joka tullessaan ei ollut puhunut sanaakaan italiaa on oppinut ymmärtämään lähes kaiken ja puhumaankin jonkun verran 8 kk aikana. paljonhan tietysti riippuu itsestäkin.
itse valitsin Italian kielen takia. halusin myös tutustua paremmin tuohon maahan ja nähtyä tuli ihania kaupunkeja ja vielä kiehtovampia pieniä kyliä. maana se on yhtäaikaa niiiiin ihana ja niiiin raivostuttava. yhtenä hetkenä kiroat junalakkoa jonka ansiosta et pääse sinne minne pitäisi, toisena ihailet mahtavaa sisilialaista maisemaa ja ihmisten ystävällisyyttä.
vaikea sanoa kumpi maa on parempi. oman kokemuksen perusteella sanon että kannattaa miettiä perhe tarkkaan, kummassa tuntuisi viihtyvän enemmän. mutta jos italiaan päätät lähteä niin tuleepahan ainakin erilainen vuosi ja varmasti ikimuistoinen.on se vaan niin omaaluokkaansa.

Italiassa ja Englannissa asuneena olen melkolailla samaa mielta kanssasi, paitsi etta tuttavapiirini monet Englantiin ja Skotlantiin au pairiksi tulleet ovat sinne jaaneet, kun taas Italiaan varsin harva. Johtunee osittain siita etta koetaan kielikynnys helpommaksi.

Kannattaa myos muistaa etta Iso-Britannia ei ole sama kuin Lontoo. Sama kun sanoisi etta Ahvenanmaalla ja Inarissa on ihan samanlaista kuin Helsingissa, tai etta Milanossa on samanlaista kuin Triestessa.

Asun itse pysyvasti Englannissa melkein Skotlannin rajalla ja minua ei saisi Lontooseen millaan, noin esimerkin vuoksi. Samoin olen asunut Sestrissa ja Milanossa mutta Roomaan en muuttaisi.
"mutta jos italiaan päätät lähteä niin tuleepahan ainakin erilainen vuosi ja varmasti ikimuistoinen.on se vaan niin omaaluokkaansa. "

emmu-- kirjoitti:

Millaisia ne kulttuurierot sitten ovat suomalaisten ja italialaisten välillä...? Tuon olen kuullutkin, että ovat lämpöisempiä :)

Mä olin tullu perheeseen muutama viikko aiemmin ja sitten kutsuttiin serkut ja isovanhemmat kylään. Siinä mä istuin pizzalla muiden joukossa kieltä sanaakaa ymmärtämättä mutta jokainen joka osasi edes pari sanaa englantia yritti jutella mulle tai muut käänsivät kysymyksiä mulle. Mä olin tosi yllättyn kuinka ne otti mutkin huomioon ja tuntu tosi hyvältä. Muinakin kertoina kun on ystäviä tai sukulaisia kutsuttu oon aina ollut tervetullut. toi siis ihan esimerkkinä. ja tytön vaari aina tullessaa alkaa puhuu pitkät pätkät jalkapallost ja kuinka niitten kaupungin joukkue on pärjän mulle ku tietää et tykkään futiksest. en nyt tiiä onko niin kulttuuriero mut elämänrytmi italiassa on ihan toista ku suomes. Tuntuu et niillä oli aina jotaa ohjelmaa. Siis siinä kielijutussa meinasin et JOS haluaa oppia italian niin helpoinhan ja tehokkain se on järjestää au pairina ollessa. englantiin nyt pääsee helposti vaik hotelliin töihin huonollakin kielitaidolla ja se karttuu sitten siellä. Mä opin puhuu italiaa ihan kohtuu hyvin 8kk mut mun kaveri taas lähes sujuvast et kyl se on mahollista oppia. ja tänne jäin asumaan et kyl mä ainakii tykkäsin:)

2002-2003 vuosina kirjoitti:

Kulttuuriero riippuu ihan perheesta.

Parhaat kaverini ovat itse asiassa italialaisia mutta siella on perheita joissa lapset ovat pilalle hemmoteltuja, au pair on itaeuroopasta palkattu orja joka tekee ymparivuorokauden toita ja palkka maksetaan koska sattuu. Samoin lentojen maksamisen kanssa on ollut ongelmia joskus. Kaikki perheet eivat toki ole sellaisia mutta kuvatulaisista ovat kertoneet muut au pairit.

Itse olin englannissa vuoden ja ihastuin niin maahan etta muutin sitten pysyvasti sinne. Yks tekija oli se etta lukuisista yliopistoista loytyi juuri sellainen linja jota olin hakemassa ja toisaalta sinne paasi ilmn paasykokeita. Englanninkieliset tyomarkkinat ovat kanssa ainakin 1000x suuremmat kuin suomenkielisen joten se painoi vaa'assa kanssa.

Italian kielen vivahteiden oppimiseen ei vuosi riita (itse olen oppinut perusteet ystavieni avulla 5 vuodessa) ja jos perhe on inaktiivinen saatat menna ummikkona sisaan ja tulla samanlaisena ulos. Jos taas sinulla on englannin taidot ennenstaan niin ainakin mina opin vuodessa puhumaan melkein kuin paikalliset josta on ollut suunnatonta hyotya. Hyvasta englannin kielen taidosta on useimmiten enemman hyotya kuin italian kielesta, valitettavasti.

No et sä kovin paljoo sit oo vaivaa nähny jos 5 vuotta menee perusteisii! Mä opin perusteet ja muutakin 8kk Italiassa että vuos varmasti riittää kielen oppimiseen. Mun kaveri oppi 8kk puhumaan lähes kun paikalliset. ja perhehän voi olla inaktiivinen myös englannissa ja kielen hyöty riippuu sit taas ihan siintä minne maaha menee/jää...Jos haluaa oppia italian niin meinasin että kyllä au pair vuosi siihen tehokkain tapa on. Ei täält saa töitä myöhemmin töitä jos ei hallitse kieltä lähes ollenkaa toisin kuin englannista.

julia kirjoitti:

Mä olin tullu perheeseen muutama viikko aiemmin ja sitten kutsuttiin serkut ja isovanhemmat kylään. Siinä mä istuin pizzalla muiden joukossa kieltä sanaakaa ymmärtämättä mutta jokainen joka osasi edes pari sanaa englantia yritti jutella mulle tai muut käänsivät kysymyksiä mulle. Mä olin tosi yllättyn kuinka ne otti mutkin huomioon ja tuntu tosi hyvältä. Muinakin kertoina kun on ystäviä tai sukulaisia kutsuttu oon aina ollut tervetullut. toi siis ihan esimerkkinä. ja tytön vaari aina tullessaa alkaa puhuu pitkät pätkät jalkapallost ja kuinka niitten kaupungin joukkue on pärjän mulle ku tietää et tykkään futiksest. en nyt tiiä onko niin kulttuuriero mut elämänrytmi italiassa on ihan toista ku suomes. Tuntuu et niillä oli aina jotaa ohjelmaa. Siis siinä kielijutussa meinasin et JOS haluaa oppia italian niin helpoinhan ja tehokkain se on järjestää au pairina ollessa. englantiin nyt pääsee helposti vaik hotelliin töihin huonollakin kielitaidolla ja se karttuu sitten siellä. Mä opin puhuu italiaa ihan kohtuu hyvin 8kk mut mun kaveri taas lähes sujuvast et kyl se on mahollista oppia. ja tänne jäin asumaan et kyl mä ainakii tykkäsin:)

Sanoisin etta maata ei kannata valita vaan perhe.

Huono perhe pilaa au pairina olon vaikka olisit Hawajin saaressa. Ihana perhe - sama vaikka olisit Ruotsissa :D

www.aupairworld.net

Jarjestoon en koskisi kepillakaan.

Aupairworld.netista loytyi heti yli 70 paikkaa Lontoosta, esim:

http://www.aupairworld.net/index.php/aupair_detail/?a=295112

http://www.aupairworld.net/index.php/aupair_detail/?a=297725

http://www.aupairworld.net/index.php/aupair_detail/?a=278935