Olen ihan tajuttoman ihastunut yhteen mieheen, en ole koskaan nähnyt ketään vastaavaa, se mies on kuin olisi ilmestynyt suoraan jostain ihanasta unesta, ja välillä mietinkin että olenko kuvitellut sen vaan. Me ollaan naapureita, mutta sanaakaan ei olla vaihdettu, ei edes "moi" tai mitään, enkä tiedä sen nimeäkään. Olin jo aikasemmin nähnyt sen, mutten ollut koskaan uskaltanut katsoa sitä silmiin, koska olen niin ujo, ja sillon se ei ainakaan voinut ajatella että olisin siitä kiinnostunut kun en edes katsonut sitä. Mutta nyt keväällä törmäsin siihen yllättäen niin että katsoin tavallaan vahingossa sitä silmiin, ja sekin näytti jotenkin pelästyneeltä. Se oli aika pitkä katsekontakti, ja
tarpeetonta kai sanoa, että sen jälkeen olen viettänyt unettomia öitä, ja odottanut entistä enemmän että näen sen. Mun polvet menee ihan veteläksi kun näen sen ja sydän hakkaa, ja pelkään että mokaan, niin tyrmäävä sen vaikutus muhun on, että yritän pitää itteni aina kasassa kun jossain kävelen sen ohi.
Tähän mennessä ajattelin ja pelkäsin että mä oon vaan kiinnostunut/ihastunut, mutta nyt ollaan ruvettu vaihtamaan katseita vähän enemmän, tuntuu että se olis rohkaistunut jotenkin kanssa sen keväisen katseenvaihdon jälkeen, ja sattui yks hassu juttu vähän aikaa sitten, jonka ansiosta se hymyili mulle ja vilkutti ja mä hymyilin sille takas. Mut oltiin aika kaukana toisistamme joten juttelu sillä hetkellä ei tullut kyseeseen. Mutta nyt taas on ollut vähän hiljasempaa, ei olla paljon nähty. Paitsi eilen, nähtiin taas aika läheltä, mutta se oli vakava katse, ja mietteliäs.
Mitä mieltä olette? Miksei se tule juttelemaan? Samasta syystä kun mäkään en mene, eli koska olen hirveän ujo tollasissa jutuissa? Hassua kyllä en muuten yleensä ole, olen aika ulospäinsuuntautunut ja tuun hyvin ihmisten kanssa juttuun, mutta sille miehelle en uskalla sanoa mitään. Pitäisikö mun tehdä aloite vai odotella rauhassa tilanteen kehittymistä? Tuntuu vaan etten kestä enää.
tarpeetonta kai sanoa, että sen jälkeen olen viettänyt unettomia öitä, ja odottanut entistä enemmän että näen sen. Mun polvet menee ihan veteläksi kun näen sen ja sydän hakkaa, ja pelkään että mokaan, niin tyrmäävä sen vaikutus muhun on, että yritän pitää itteni aina kasassa kun jossain kävelen sen ohi.
Tähän mennessä ajattelin ja pelkäsin että mä oon vaan kiinnostunut/ihastunut, mutta nyt ollaan ruvettu vaihtamaan katseita vähän enemmän, tuntuu että se olis rohkaistunut jotenkin kanssa sen keväisen katseenvaihdon jälkeen, ja sattui yks hassu juttu vähän aikaa sitten, jonka ansiosta se hymyili mulle ja vilkutti ja mä hymyilin sille takas. Mut oltiin aika kaukana toisistamme joten juttelu sillä hetkellä ei tullut kyseeseen. Mutta nyt taas on ollut vähän hiljasempaa, ei olla paljon nähty. Paitsi eilen, nähtiin taas aika läheltä, mutta se oli vakava katse, ja mietteliäs.
Mitä mieltä olette? Miksei se tule juttelemaan? Samasta syystä kun mäkään en mene, eli koska olen hirveän ujo tollasissa jutuissa? Hassua kyllä en muuten yleensä ole, olen aika ulospäinsuuntautunut ja tuun hyvin ihmisten kanssa juttuun, mutta sille miehelle en uskalla sanoa mitään. Pitäisikö mun tehdä aloite vai odotella rauhassa tilanteen kehittymistä? Tuntuu vaan etten kestä enää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
" Miksei se tule juttelemaan? Samasta syystä kun mäkään en mene, eli koska olen hirveän ujo tollasissa jutuissa?"
Erittäin mahdollista.
" Pitäisikö mun tehdä aloite vai odotella rauhassa tilanteen kehittymistä?"
Pitäis tehä. Jos kerta olette naapureita, niin ehkä tiedät jotain sen harrastuksista. Näistä on usein hyvä alottaa keskustelu.
nii saat tietää vastauksen t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Sano sille naapurinpojalle nyt edes moi, kun seuraavan kerran tapaatte. Kyllä sen verran aina pystyy sanomaan, vaikka ujostuttaakin. :)
Ei sinun tarvitse välttämättä tehdä aloitetta, jos se tarkoittaa esimerkiksi kahville pyytämistä, mutta sinun täytyy saada se naapuri tekemään aloite. Eikä naapuri tee aloitetta, vaikka pitäisikin sinusta, jos sinusta ei näy yhtään, että pidät hänestä. Sinun täytyy osoittaa miehelle, että sinäkin todella pidät hänestä. Paras keino olisi tietysti alkaa vaan jutella jostain, mutta... se on varmaan liian pelottavaa, jos ujostuttaa...
Tuota olen kanssa miettinyt, että pitäis olla jotenkin avoimemman ja vastaanottavaisemman näköinen että se uskaltautuisi tulla juttelemaan. Sen verran olen kuitenkin vanhanaikainen että haluan että mies tekee aloitteen. Mutta tosiaan joku arkipäiväinen keskusteluhan ei varsinaisesti ole vielä aloitteen tekemistä kummankaan osalta, mutta sitten olisi tietysti toivottavaa että niitä lisäkysymyksiä (kahville yms.) tulisi. Siitähän sen sit näkis että tuleeko niitä kutsuja vai ei, eli onko kiinnostusta, ja jos ei tule niin kummallekaan ei silti jää mitään huonoa fiilistä kun ollaan vaan lyhyesti juteltu.
Mutta kiitoksia asiallisista neuvoista.
Ujostuttaa, mutta panetuttaa myös, kiima voittaa ujouden.
aina hyvälle haise.
Ei, jos sitä dipataan sillimehussas.
Olisitpa mun naapurista tyttönen...;)
pikkuhousut puhelinnumeron kera postiluukusta sisään ja saat olla varma että jos miehessä on miestä niin pillusi on taivaallisen naitu ja monta kertaa..
Toivottavasti pääsette tutustuun! Ps. Kauheeta juttua noi jotku jätkät heittäny tänne, huomaa kuinka pojat on aina poikia. Varsinkin jos joku muu jätkä on saamassa jotain mitä itte ei :D
Puheet kuin suurellakin panomiehellä,taitavat mennä kotiin katsoon kun äiti riisuu.