olen ollut "mieheni" kanssa yhdessä tämän vuoden tammikuusta. sitä ennen tunsimme vuoden ajan. koska asuimme eri paikkakunnilla ja ikäeroa on mies ei uskaltanut sitoutua. 1.4. muutin mieheni luokse.
asumme vuokralla. olemme molemmat halukkaita yhteiseen tulevaisuuteen ja lapsistakin on jo puhuttu. niitä hankimme kun valmistun johonkin ammattiin..kiirettä ei ole.
mieheni on ennen minua ollut kihloissa. nyt minua ärsyttääkin siis se ettei me mennä varmaan vielä vuosiin kihloihin. eilenkin saimme tietää erään ystäväpariskunnan menneen kihloihin. olisi ihanaa kantaa sormusta ja näyttää kaikille olevani onnellisesti varattu. kyllä sillä olisi muutakin henkistä merkitystä. joka päivä haaveilen miten ja missä mies voisi kosia, mutta se ei vaan tapahdu:(
miten saan miehen kosimaan, ettei mene vuosia odotellessa???
asumme vuokralla. olemme molemmat halukkaita yhteiseen tulevaisuuteen ja lapsistakin on jo puhuttu. niitä hankimme kun valmistun johonkin ammattiin..kiirettä ei ole.
mieheni on ennen minua ollut kihloissa. nyt minua ärsyttääkin siis se ettei me mennä varmaan vielä vuosiin kihloihin. eilenkin saimme tietää erään ystäväpariskunnan menneen kihloihin. olisi ihanaa kantaa sormusta ja näyttää kaikille olevani onnellisesti varattu. kyllä sillä olisi muutakin henkistä merkitystä. joka päivä haaveilen miten ja missä mies voisi kosia, mutta se ei vaan tapahdu:(
miten saan miehen kosimaan, ettei mene vuosia odotellessa???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei,
Kyllä voi ihan sanoa toiveistasi miehellesi, varmasti ihan mukava ja ymmärtäväinen mies sinulla, oli jaksanut sinuakin odottaa vaikka eri paikkakunnilla asuitte.
Siis kerro kullallesi kauniisti hartaasta toiveestasi. Hän katsos ei voi tietää ajatuksiasi.
Ja ikää sinulla oli?
Olet ollut miehesi kanssa vasta puoli vuotta, joten miksi ihmeessä haluat mennä kihloihin näin nopeasti? Kaiken lisäksi, jos miehesi on ollut kihloissa jo aikaisemminkin, miten voit haluta kihlautua tällaisen miehen kanssa, kun hän ei ilmiselvästi ymmärrä kihlauksen merkitystä? Jos menee jonkun kanssa kihloihin, on silloin oltava niin tosissaan, että tietää varmasti haluavansa mennä juuri sen ihmisen kanssa naimisiin ja on oltava varma, että haluaa elää koko loppuelämänsä hänen kanssaan. Miksi hosua? Ei se sormus sormessa tee tätä elämää yhtään sen autuaammaksi. Jos sinulla on miehesi kanssa hyvä ja vakaa suhde, ei kihloihin meno tai menemättömyys muuta sitä asiaa mihinkään suuntaan.
Mitä väliä on sillä, kuinka kauan on seurustellut tai sillä, onko toinen ollut aiemmin kihloissa vai ei? Jos rakastaa ja tahtoo mennä naimisiin kyseisen ihmisen kanssa, ei noilla ole mitään merkitystä.
Minulla on häät alle kahden viikon päästä. Kihloihin mentiin kun puoli vuotta oltiin seurusteltu. Siitä on nyt vajaa puoli vuotta. Olin exäni kanssa kihloissa, tosin se ei kyllä ollut kovin vakavaa silti, lähinnä näyttämisen halua, ymmärrän sen nyt jälkeenpäin.
Niin, mitä väliä tollaisilla pikkuseikoilla?
Hei oikeesti...Ei tähän voi muuta sanoa...Ikää taitaa tosiaan olla se 16? Mikä ihme siinä on, että on niin pirun hoppu kihloihin. Idealla "hei kattokaa, mä oon nyt ihan oikeesti varattu, vähänx ihquuuu!". Kyllä sen onnellisen suhteen tekee ihan muut asiat, se kultainen rengas ei muuta asioita mihinkään suuntaan. Itse olen tuota kultaista rengasta tuossa vasemmassa nimettömässä kantanut nyt kohta kaksi vuotta, ja hääsuunnitelmat vauhdissa. Yhdessä oli oltu sitä ennen vuosi ja tunnettu paljon sitä ennen. Ja sekin tuntui jo nopealta etenemiseltä! Ja voin kyllä ihan sanoa, että se rengas siinä nimettömässä ei muuta yhtikäs mitään. Kotona on ihan yhtä sotkuista, töihin ei ole yhtään sen kivempi mennä, riidat miehen kanssa alkavat aivan samoista asioista ja niitä on yhtä paljon kuin ennenkin. Se on kuitenkin VAIN esine. Kaunis symboli, kyllä, mutta vain esine. Kyllä se suhde rakennetaan ihan muulla kuin kultamötikällä.
Mites tuon kiireenkin nyt sitten ottaa, ex-naiseni päätti viime vuonna vähän leikkiä netissä sinkkua, tuloksena suhde toiseen mieheen, heidän juttunsa alkoi elo-syyskuun vaihteessa ja olivat jo jouluna kihloissa. Naimisissakin rouva sattuu jo tänä päivänä olemaan, ei siis likikään vuotta kulunut. Eikä tosiaan ole mikään teini tämä tapaus, voin kertoa.
Elämä on