pyytäisin lukijoilta vinkkejä työssä jaksamiseen !
Työskentelen bussikuskina Helsingissä, luonteeltani olen avoin, iloinen, kohtelias, jne.
Työssäni tapaan satoja ellei tuhansia ihmisiä päivittäin. Luonteeni mukaisesti hymyilen ja nyökkään jokaiselle etuovesta sisään astuvalle matkustajalle. Heistä 40% tervehtii takaisin, 30% katsoo päin, mutta ei tervehdi tai ilmaise huomanneensa minun tervehdystäni, loput 30% eivät edes katso päin.
Ovatko nuo 60% sellaisia ihmisiä jotka eivät tervehdi kaupan kassaakaan tai esim. työtovereitaan ?
Vai onko bussikuskin työnkuva oikeasti ihan erilainen kuin itse luulen ? Kuuluuko minun vain siirtää autoa pysäkiltä toiselle ja pyrkiä olemaan häiritsemättä siihen nousevia ihmisiä ?
Tästä on todellakin tulossa minulle ongelma kun en oikein tiedä kuinka minun pitäisi olla !
Tämän rinnalla tuntuu huvittavalta kuunnella työkavereiden valituksia kuumista työolosuhteista, liikenneruuhkista, pitkistä työvuoroista ym. Kuitenkin tuntuu, että heillä ei taas olisi tällaista ongelmaa kuin minulla.
Siksi laitoinkin nimimerkikseni "pallo hukassa"
Työskentelen bussikuskina Helsingissä, luonteeltani olen avoin, iloinen, kohtelias, jne.
Työssäni tapaan satoja ellei tuhansia ihmisiä päivittäin. Luonteeni mukaisesti hymyilen ja nyökkään jokaiselle etuovesta sisään astuvalle matkustajalle. Heistä 40% tervehtii takaisin, 30% katsoo päin, mutta ei tervehdi tai ilmaise huomanneensa minun tervehdystäni, loput 30% eivät edes katso päin.
Ovatko nuo 60% sellaisia ihmisiä jotka eivät tervehdi kaupan kassaakaan tai esim. työtovereitaan ?
Vai onko bussikuskin työnkuva oikeasti ihan erilainen kuin itse luulen ? Kuuluuko minun vain siirtää autoa pysäkiltä toiselle ja pyrkiä olemaan häiritsemättä siihen nousevia ihmisiä ?
Tästä on todellakin tulossa minulle ongelma kun en oikein tiedä kuinka minun pitäisi olla !
Tämän rinnalla tuntuu huvittavalta kuunnella työkavereiden valituksia kuumista työolosuhteista, liikenneruuhkista, pitkistä työvuoroista ym. Kuitenkin tuntuu, että heillä ei taas olisi tällaista ongelmaa kuin minulla.
Siksi laitoinkin nimimerkikseni "pallo hukassa"
Vastaukset 8
Vanhimmat
"konstaapeli Reinikainen" sanoi aikanaan, että kun hän nousi onnikkaan ja sanoi tervehdyksen niin kaikki autossa olevat katsoivat, että hullu tuli autoon kun alkoi heti puhumaan.
Sama ilmiö on myös monessa kerrostalossakin, naapurin tuntee vain ruoankärystä rappukäytävässä.
Tämä menee pikkuisen ongelman sivuraiteille, mutta kiinnostus heräsi
Jos asia on todellakin noin, että suurin osa ihmisistä ei janoa ihmiskontakteja ja saa niistä nautintoa, niin mistä he sitten saavat sisältöä elämäänsä ?
- perheestä ja lisääntymisestä ?
vai
- asettamalla itselle tavoitteita ja sitten yksinäisyydessään hekumoida niiden saavuttamisesta ?
Itse keskustelen mielelläni ihmisten kanssa eri tilanteissa.
Hyvin usein, huolimatta hymyilystä ja neutraalista asiasta, törmää 'sivuunkatsomisilmiöön'.
Ei ole minun häpeäni!
Löytyy kyllä ihmisiä joiden kassa syntyy viihtyisä rupattelutuokio.
Täytyy kyllä sanoa että jo sveduilla, välimerellisistä asukeista puhumattakaan, on toinen menttaliteetti.
Ei esimerkiksi espanjalaisessa bussissa tarvitse istua tuppisuuna jos ei halua.
Aiheitten suhteen pitää olla hieman varovainen.
Onkos se Zapatero nyt hyvä vai huono sopii vielä aiheeksi, jos on perusteita mielipiteelleen.
Huom. Espanjan taitoni on luokkaa 'minä tarzan, sinä jane!
Kuljettajan selän takana on kyltti: "Keskustelu kuljettajan kanssa kielletty!".
Mitähän siitä tulisi, jos jokaiselta matkustajalta tentattaisiin kuulumiset ja huomenet - 30 kanssamatkustajaa istuu samaan aikaan odottamassa matkan jatkumista ja vuoro myöhästyy tunnilla.
Mitä järkeä on tervehtiä, kun ei ole muuta asiaa, eikä ennestään tuttu -täytyy olla todella naiivi?
Käy
niin huomaat kuinka apaattisina ja hiljaisina ihmiset käyvät sivulleen katsomatta eteenpäin kuunnellen apaattista kuuluttajaa hokemassa samaa - ja samaa mainosta.
Siihen ollaan tässä tehokkuusyhteiskunnassa menossa.
Jos et tykkää, niin muuta Kuopioon - siellä immeiset ovat vielä kiireettömiä ja lupsakoita.
se on tietysti kuljettajan vastuulla yrittää pysyä aikataulusa, en minäkään pidä siitä jos joku pysähtyy juttelemaan tyhjänpäiväisiä kun pitäisi mennä jo !
Mutta edes pieni pään nyökkäys kuuluu mielestäni käytöstapoihin ja siihen ei kulu aikaa vaan sen voi tehdä ihan kävellessä.
Mutta siitäkin voi tinkiä jos aamukahdeksalta Hakaniemestä on nousemassa 20 matkustajaa kyytiin joista moni vielä ostaa lipun, ei siinä paljon ehdi katsetta lippukoneesta nostaa.
Mutta sitä, että ei tervehditä, ei voi laittaa kiireen piikkiin. Niin monta kertaa olen ollut lähtölaiturissa 5 minuuttia ennen lähtöaikaa, bussin moottori sammutettuna, pari ihmistä kyydissä, kun sisään kävelee matkustaja, näyttää matkakorttinsa kortinlukijalle ja kävelee peremmälle vilkaisemattakaan minuun.
Olen itsekin matkustajana huomannut saman ja ihmetellyt, miten kuljettaja asian kokee. Olen ajatellut että kuskeilla täytyy olla varikolla todella hyvä meininki ja työilmapiiri että tätä asiakkaiden välinpitämättömyyttä jaksaa vuodesta toiseen.
Tällaista käytöstä en osaa kuvitellakaan minnekkään muualle kuin tänne hiljattain metsästä tulleiden maaahan. Ensimmäinen ajatus suomalaisen päässä on edelleen sama kuin 10 000 vuotta sitten: pahus, täällähän on jo muitakin ihmisiä.
Jos jonkin positiivisen motiivin moiselle käytökselle pitäisi keksiä, se voisi olla suomalaisen vaatimattomuus. "Mitä syytä kuljettajalla on minua tervehtiä, enhän minä mitenkään erotu muista matkustajista".
Kassatyössä olen saanut aivan samanlaisia kokemuksia. Monesti tulee mietittyä, että kuinka vaikeaa se tervehtiminen asiakkaalle oikeasti on?! Hänen kun tarvitsee tehdä se mahdollisesti 2 kertaa viikossa, kun meidän odotetaan olevan koko 8-tunnin työpäivän ajan hymyssä suin ja tervehtivän jokaista asiakasta, myös niitä ei niin mukavia. Niin että tästä eteenpäin kun asioitte jossain, oli se sitten bussi, kelan toimisto tai kaupan kassa, tervehtikää! Pieni ele ja molemmat voi olla tyytyväisiä!