Vuosi sitten mies ilm. muuttavansa tyttöyst.luokse.Tämä tuli täytenä yllätyksenä. Ei ollut riitoja ei alko ongelmaa ym.Mies ei koskaan ole ollut mikään puhuja tyyppi joten ehkä se oli ongelma.Tylsää kuulema oli eikä jaksa arkea. No aikaa meni ja palasi takaisin,jo eka viikolla huokaili että on tehnyt väärän valinnan.Tyttöyst. on kuulema niin ihana ihminen.No kk jaksoi ja pakkas taas osan kamoistaan ja lähti muualle miettimään.Kävi kuitenkin tyn:luona ja myös meillä.Loppukeväästä muutti sit kokonaan tyn:luokse koska se liitty uusiin työkuvioihin(niistä kyllä tiedän,jopa autoin työas.)Kävi täällä ja halusi "pikkuhiljaa"sanojensa mukaan lisätä tunteitaan minua kohtaan koska rakkaus ei kuulema ole kuitenkaan kokonaan kuollut(vaikka vuosi sitten ei enää kuulem.rakastanu)Lupasi keväällä palata,vaan eipä ole tullut.Oli välillä yökylässa jolloin muutaman kerran myös rakastelimme. Nyt on taas vierailu vkolla ja v-lopun yökyläilyt jäänyt. Täällä käydään sillon kun t.yst.on töissä ja sitten lähdetään sitä "ihanaa" ihmistä hakemaan töistä.(heillä tämä alunperin työpaik.romanssi,nyt eri työpaik.)Nyt tulee viestii ettei halua eroa, ei ole hylkäämässä mua, vannoo palaavansa jne.. Ilmoitin että paperit voi tulla luokseni allekirj.heti kun haluaa(olen netistä ne ottanut),mut haluaa vielä yrittää jos en hylkää häntä.Sanoin etten kauaa enää odota. hän ilm. ettei aio myöhästyä(antamani aikaraja).Miten ihm. mies voi kirkkain silmin katsoa minua ja lapsia ja lupailla palaavansa kun ei kuitenkaan tee mitään asian eteen.MIKSI pitää yleensä lupailla,pitäs turpansa kiinni.Vai tekeekö siellä päässä samaa "surutyötä"mitä teki täällä ennen lähtöään ja sit vaan katoaa. En ymmärrä logiikkaa. Miks helvetissä miehet ei puhu asioista vaan niitä mielessä kärvistellään ja paukautetaan sit päin naamaa.Lapset kyselee,en tiedä mitä sanoa. Mieheltä ei saa kysyä, kun heti ahdistaa ja hälle tulee huono olo. En voi mitään,että rakastan häntä edelleen(jo yli 25 v rakastanu). En voi edes ajatella että joku toinen koskis mua. Miten kauan tää helvetti oikein kestää ja kumman pää tässä oikein on sekaisin(varmaan molempien.)Pillerin avulla tässä tarvon päivän kerrallaan, välillä paremmin välillä menee kuppi totaalisesti nurin.Ei taida tähän risukasaan pvä paistaa. Hyvää kesää kaikille saman kokeneille. Koittakaa jaksaa, itse en taida.
Kumman pää sekaisin??
naimisissa mut yh
81445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kun annat pitää itseäsi, salapanona.
Hae yksinäsi sitä eroa, kyllä sieltä käräjäoikeudesta miehelle tulee ilmoitus että olet hakenut eroa.
Huonon kuvan annat lapsillesi sillä kuinka annat kohdella itseäsi, haluatko että poikasi kohtelee vaimoaan samoin kuin isänsä sinua, tai haluatko että tytärtäsi kohdellaan samoin kuin sinua.
Ensin täytyy rakastaa itseään, että voi rakastaa toisia ja tuo sinun homma ei kuulosta siltä että rakastaisit ja kunnioittaisit itseäsi!
ettei aina voimat tahdo riittää siihen lopulliseen.... Toisille se on helppoo hypätä muualle ja jatkaa matkaa tosta vaan ja jättää kaikki toisen hoidettavaks. Lapsille olen rehellisesti koittanut sanoa ettei iskä ehkä tulekaan ettei turhaan odota. Olen jopa ehdottanut että jos äiti ilmoittais isälle ettei tartte tartte tulla enää, niin siitähän poru nousi. Lapset haluu oman isän. Ehdotin jopa et jos "löytys"vaikka uusi iskä... niin eivät halua uutta. Täs tuntee olevansa puun ja kuoren välissä. Kiitos vaan "kannustuksesta".
Älä välitä nois "kannustuksista".. niitä antaa yleensä ihmiset ilman ihmissuhteita :)
Nämä ihmissuhdeasiat kun ei tosiaan ole niin yksinkertaisia ja helppoja ,,,
tsemppiä sinulle
..hei haloo, ketään kotona....? Meet muksuilles ehdottaan, jos ei isä enää tulis ollenkaa, ja jos hankittais uus isi... Huoh...
Ymmärrän, että jos olet masentunut, ja se vie voimat, mutta ei se masennus järkeä tapaa viedä... ETHÄN SÄ VOI LAPSILLES TOLLASTA PUHUA?!?
Enkä nyt moralisoi kuinka olla vanhempi, itekkin sen asian kanssa kamppaileva, mut ei ihan oikeesti voi suakaan korvata, et jos hankittaiski uus äiti? Tai veljelle uus sisko, ku ei tuu toimeen, ja toisin päin...? Opetat lapsilles että kukaan ei ole välittämisen arvonen, voi aina korvata uudella, niinku sun ja sun miehen tilanne jo itessään opettaa!
Uus miehen malli, se on asia erikseen, ja isäpuoli, jne.. Mut se ei kyllä ole lasten päätettävissä oleva asia, vaan sinun, joka olet perheen pää....
Isä jos ei nosta itteensä lokasta, ni nosta sinä ittes! Kummasti kerääntyy masentuneellekki poweria, ku alkaa puolustaan omaansa, itteensä ja lapsiaan! Kaiva se sielt syvält sisält, ja pistä 6-0, joko tai... Eikä mies palaa sun luo niin kauan ku saa aikaa ja aikaa miettiä ja miettiä...
Ja jos mun kokemukset asiasta yhtään toimis teidänki tilanteeseen, ni kun mies luulee olevansa unohdettu, ja säikähtää menettäneensä, ni alkaa tapahtua... Kakkoset lentää veks, ja mies ruikuttaa oven takana! Sillonkin sun pitää olla vahva, ja näyttää ettet anna sen kohdella sua noin huonosti, kenenkään ihmisen kohtalo ei ole olla lyötynä, ei henkisesti eikä fyysisesti... Fyysinen se kaikkein pahin... Muuten on mies taas hetken päästä uuden matkassa.. Mut tää pätee vaan tietyn tyyppisiin, ja voi käydä silleenki, et mies hokaa ettei menetäkkää mielestään mitää... :S Ei siis idioottivarmaa, en mä sillä ^^
Mä toivon sulle paljon voimia kamppailemaan asian kanssa, ja olemaan vahva, ihan jo itses takia! Ja lapsista puhumattakaan! Sulla on ne ihanaiset joita se mies ei saa sulta vietyä, ne kaks tulee rakastaan sua ehdoitta koko loppu elämän, kun vaan ruokit ja annat rakkautta ja turvaa! Älä anna miehen tuhota sitä sulta...
Voimia sinne, ja aurinkoista loppu kesää, muillekkin asian kanssa kamppaileville!
-Entinen kamppailija, nykyään onnellinen!! :)
Itselle nousi kiukku tuon miehen sikamaisesta käytöksestä... Ei se tarkoita etteikö ihmissuhteita ole;) Joskus elämässä on tehtävä vaikeita valintoja ja asioita, jotka eivät ole helppoja. Ikävää, mutta sellaista se on. Mutta jokainen on lopussa vastuussa itsestään, jos kirjoittaja haluaa noin elämää jatkaa niin siitä sitten vaan. Mutta mielummin tuossa tilanteessa valitsisin vaihtoehdon, jossa eroavat ja äiti jaksaa. Aina ero on hankalaa, mutta joillekin se on lopussa siunaus, huolimatta asian vaikeudesta.
sekaisin. Minulla on kokemusta yhdestä kroonisesta pettäjästä joka halusi pitää minua varalla sillä aikaa kun hän kokeilee tyttöystävänsä kanssa, en suostunut sellaiseen. Sanoin että mene, mutta takaisin et enään miehenäni tule, lasten isänä pysyt aina! Mutta takaisin sinua en enään huoli!
Myös tämä seuraava mieheni petti minua, 17-vuoden yhdessä olon jälkeen, piti salapanoa 7 kuukautta. Mieheni valitsi minut, päätti haluta vielä yrittää minun kanssani. Taistella ja yrittää, koska suhteemme on rakennettava uudestaan joten kyllä tiedän miltä tuntuu kun petetään.
Meillä ei ole lapsille puhuttu mitään uusista isistä/äideistä... Vaan on vain sanottu että meillä on nyt paha paikka jota selvitämme! Jokaiselle lapselle (14v-5v) oman tason mukaan.
Eivät lapset päätä pysyykö vanhemmat yhdessä vaiko ei, se on liian suuri vastuu annettavaksi lapselle, vaan aikuisen kuuluu pysyä aikuisena vaikka kuin on masentunut ja uupunut.
Ja tuolla tavalla kun puhut että uusi iskä, niin kai nyt lapset luulee että se vanha iskä sitten katoaa johonkin taivaan tuuliin, hups vain!!
Älä sotke lapsia enään yhtään enempää, vaan anna heidän olla lapsia ja tee sinä päätökset, koska kuulostaa että miehesi ei osaa päätää, etkä sinä osaa päätää, niin älkää nyt hyvät ihmiset lapsia laittako päätöksen tekoon.
Jos oikeasti haluat miehesi takaisin, niin sanot päivämäärän ja kellon ajan milloin hän on ovellasi ja sanot myös että pariterapiaan on pakko lähteä. Jos ei miehelle ehdot kelpaa niin sitten ero vetämään.
Mene myös itse jollekin terapeutille puhumaan koska kuulostaa siltä että olet pahasti sekaisin.
ja kokemuksista. Taisin valita sanani huonosti, en ole kovin hyvä kirjot., mut en ihan noilla sanoilla lapsilta kysynyt, josko otettais uusi isä. Koitin hyvin hienovaraisesti kysellä heidän tuntojaan mahdollisesti tilanteessa jossa isä ei enää täällä olisi.Täällä ei ihan joka sanaa pysty kirjot. mitä olen missäkin puhunut.Totisesti en kyllä ihan hevin uutta ukkoo nurkkiin edes ottas. Lapset menee kyllä nyt kaiken muun edelle. Itse asiassa olen kyllä 4 kert terapiassa käynytkin ja läksiäisiksi sain jos jonkinlaista pilleriä. Luojan kiitos en enää syö kuin puolikkaan yhtä lääk. yötä vasten. Syksyn alun annoin takarajaksi ja hän ilmoitti ettei aio "myöhöstyä"mitä sitten mahtaa tarkoittaa.Tänään annoin eropaperin nenän eteen ja annoin vielä valinnan mahd., repi sen ja sanoi ettei halua erota. Itse haluaisin yrittää koska pitkä liitto takana, mutta haluan myös että vaikeistakin asioista pitää voide puhua. Tässä on niin paljon monia asioita etten niitä tässä voi kaikkia ruveta selvittämään, mutta ehkä joku jotain tajuaa tästä. Ja ei , ei todella ole aina niin helppoa repästä itseä irti. Neuvominen yleensä on paljon helpompaa, varsinkin toisten. Kiitos vielä kommenteista. Ps. päässä ei "hirveen"isoo vikaa pitäs olla, mutta kun ....haluan että asiat puhutaan halki ja siinä en periks anna. No en tiedä kumpi meistä se henkisesti vahvempi loppupeleissä on, vai onko sillä edes merkitystä????
ukko lähti niin ihanaisen typykkänsä luo aivan yllättäen. Sanoi tyttärelleen että nyt tulet onnelliseksi minulla on uusi nainen. Kaiketi piti sanoa minulle? Pojalleen ei sanonut mitään. No sitten alkoi tämä soutaminen ja huopaaminen. Käytiin lapsia katsomassa verukkeella tarkkailtiin minua. Tultiin milloin putkasta milloin mistäkin. Välillä taas haluttiin takasin välistä tyttöystävä oli niin ihana. Seksiä ei välillämme ollut. Tänään olen ylpeä itsestäni. Laitoin eropaperit - niissä kun ei molempien allekirjoitusta tarvitse olla. Virallisen eron tultua tämä tyttöystävä soitti ja sanoi ettei olisi uskonut että haen eroa ja kuinka ex:ni ryyppää ja parkuu. Meni monta vuotta eikä ex:ää paljoa lapsensa kiinnostanut. Minä elin elämääni eteenpäin - välillä tuli kiviä niskaan. Löysin uuden aviomiehenkin jonka kanssa kaikki rullaa hyvin. Vasta pari vuotta sitten ystävystyin ex:äni kanssa uudelleen. Alkoi jo omat lapsetkin sitä kiinnostamaan. Valitettavasti aika loppuikin kesken ja ex kuoli. Tyttöystävästään tuli ero heti kun tämä sai lapsen. Toinenkin typykkä oli - vähän vanhempi. Ei onnistunut sekään. No rauha hänen muistolleen.