se että entiset sinkkuystävättäreni, nykyisin parisuhteessa olevat, ovat näköjään unohtaneet miltä sinkkuna oleminen tuntuu. Jos pyydän heitä lähtemään ulos baariin pitämään hauskaa (ja samalla etsimään minulle miestä)niin vastaus kuuluu useinmiten: Voi kun nyt en millään voi lähteä kun ME on suunniteltu että ME tehdään sitä ja tätä poikakaverin kanssa. Tai sitten on käynyt niinkin että soitetaan pari tuntia ennen uloslähtöä että voi kun en pääse kun on niin vatsa kipeä! GRRRRRR.....
Mutta jos rakkauteen sitten tuleekin jostain ryppy niin kyllä sitä sitten sinkun seura kelpaa, että saa sille valittaa mitä kauheata se poikaystävä nyt on tehnyt.
Että tällaisia "ystäviä" mulla.
Olenkin ajatellut että jos joskus vielä tulee aika että osat vaihtuu toisin päin niin sitten minä kyllä annan samalla mitalla (ja sanoilla) takaisin..
Niin paljon mua pännii...
Mutta jos rakkauteen sitten tuleekin jostain ryppy niin kyllä sitä sitten sinkun seura kelpaa, että saa sille valittaa mitä kauheata se poikaystävä nyt on tehnyt.
Että tällaisia "ystäviä" mulla.
Olenkin ajatellut että jos joskus vielä tulee aika että osat vaihtuu toisin päin niin sitten minä kyllä annan samalla mitalla (ja sanoilla) takaisin..
Niin paljon mua pännii...
Vastaukset 7
Vanhimmat
No ihmiset on nyt vaan tollaisia egoistisia sikoja ja niin olisit itsekkin jos sulla olis poikaystävä ja sun kaverillas taas ei. Ihmiset tekee mitä parhaakseen näkee ja sun jeesaaminen on prioriteettilistan häntäpäissä. Jeesaatko muuten itse afrikan orpoja lapsia tai teetkö mitään hyväntekeväisyyttä muiden hyväksi? Näin arvelinkin. Muutamalla centillä voisi parantaa jonkun afrikkalaisen malarian johon se nyt kuolee, mutta ketäs se kiinnostaa. Sun kaveris ei ole syypäitä siihen että olet luuseri kuten et itse ole syypää siihen että joku kuolee malariaan. Opettele itse uimaan jos haluat selviytyä elämästä hengissä!
julma kohtalo jäädä kaveripiirin viimeiseksi sinkuksi. Meikäläinen kun eisaa edes yhteyttä kavereihin viikonloppuisin. Tai sitte puhelin on varattu. Tai siitte tyypil ei oo koskaan varaa lähtee minnekkään.
Elä valita kohtaloas, katso sitä rohkeesti silmiin ja naura sille. Eikö ole parempi että joku kova tyyppi kuten sinä jää yksin eikä joku heikompi. Sun vastoinkäymiset vaan karasoo sua paremmaksi ihmiseksi. Muutaman vuoden päästä muistelet ahdistustas nostalgisesti, kun toisaalla sun pullamössö kaveris sai kaiken nopeesti ja helposti eikä koskaan oppinu sietään vastoinkäymisiä. Yksinäisyys on vastoinkäymisistä varmaan se vaarattomin verrattuna vaikka joihinkin sairauksiin tai onnettomuuksiin mistä jää pysyviä vahinkoja.
menemään yksinäsi joka paikkaan. Baariin, kaupungille, elokuviin, festareille, ravintolaan, kävelylle, harrastuksiin...
Niin täytyy tehdä, jos haluaa sinkkunakin elämästä selviytyä. Pysyä sosiaalisena. Pidä kaikesta huolimatta yhteyttä ystäviisi.
Johan sinäkin olet itsekäs, vaadit ystäviäsi baariin vain siksi, että sinulle etsittäisiin mies. Seurustelevia ei vain kiinnosta enää roikkua lihamarkkinoilla, koska se ei ole enää ajankohtaista. Haehan miehesi aivan itse, ei se ole muiden vastuulla.
Kaveripiiri kummasti pienenee kun ne kaverit löytävät sen toisen puoliskon! Ne kuuluisat koti-illat ja muut ! Itse olin samanlaisessa tilanteessa mutta teinpä kyllä kaverille saman tempun kun hän jäi sinkuksi...
kyllä ensin ollaan ystävää ja vannotaan että ystäviä en jätä vaikka on mies. Ja sitten onkin enää aikaa vain, jos miehellä on jotain muuta tekemistä. Heti ollaan soittamassa, mitä tehdään, entäs huomenna. Ja kun itse soittelet kuulumisia kyselläksesi, eukko vaan kihertää ukkonsa tekemisille, tooosi mukava kuunnella kun tahtois jutskata jotain.
Ja kun kamulle tuli ero, mikä toki on valitettavaa, mulla oli jo omat kuviot, ja eikös mimmi soitellu jatkuvasti ja vaatinut että mun pitäis peruuttaa sovittuja menoja kun hän haluaa JUST NYT nähdä. Ja oli kovasti huolissaan kun ei olla enää kovin paljon tekemisissä. Oli olo kuin tiskirätillä, otetaan esiin vain kun itse tarvitaan. Kun mulla oli paha mieli eron takia, eukko vaan hymyili että kyllä hänen miehensä on sitten ihana. Juu, löi vielä lyötyä.
Ja kemuihin on turha odottaa kutsua, parit kutsuvat vain pareja, koska ilmeisesti sinkkunainen on vaarallinen ja häntä on jatkuvasti epäiltävä, josko vie miehet muilta. Et edes saa tutustua kamujen miehiin, kun jo heti ollaan nokkaa koputtamassa. Käsittämätöntä ja erittäin loukkaavaa.
Ja on se kumma kuinka osa naisista menettää täysin itsemääräämiskyvyn pariutumisen myötä, yhtäkkiä heillä ei ole omia mielipiteitä ollenkaan, kaikkea täytyy kysyä ukolta. Jos pyydät leffaan, "emmä tiijä, täytyy kysyä Taunolta". Jos kahville kun ei olla tavattu aikoihin, "emmä voi kun Tauno tulee kohta kotiin". Jeejee...
Aivan samanlainen tilanne.. Kaks parasta ystävää on viimeisen vuoden aikana alkanu molemmat seurusteleen ja mähän kun en ole viel löytänyt ketään.. Viime kesänä sitä kyllä mentiin niin ettei perässä pysyny.. Mut nyt se menee niin, et kun mä olisin innostunu lähteen, niin kukaan muu ei sit oo.. Ja sehän johtuu niistä poikaystävistä.. Ei yhtään kiva tilanne.. :/