Miniät varmasti pyytävät neuvoja lasten kasvatuksessa, jos niitä kaipaavat. Ei ole mitään syytä tulla neuvoja tyrkyttämään. Tosiasiassa useatkaan anopit eivät tiedä, millaista arkielämää pojan perheessä eletään, joten ei silloin kannata neuvoja pyytämättä jaella. Sen sijaan, että neuvotte koko ajan miniöitä, neuvoisitte poikianne, miten vaippa vaihdetaan ja vauvan kanssa pärjätään ilta, kun vaimo on harrastuksissaan. Tälläkin palstalla monet anopit ovat sitä mieltä, että he eivät aikuisia poikiaan halua enää kouluttaa. Miksi sitten aikuisia poikiensa vaimoja?
hyvät anopit
miniä...............
161694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vanahaan aikaan oli semmonen hyvä ja tosi tarpeellinen oppi olemassa, että sitä vanahemmat naiset antovat ohjausta ja neuvoja nuoremmilleen jotta nuore äitit selevisivät niistä lapsenpeästöhommista ja hoitaminenni olisi jeäny lapsipuolenasemaan jossei ne vanahat tekkiet olisi ollu ookaamassa.
Siitä tuo johtunnoo tämähi anoppiin ja äitiin puuttuminen nuihen nykynuoriin tallouvenpittoon ja lapsenhoitoon. Eikä se tottavie ihan tarpeetonta ookkaa kun kahteloo nuita nykynaisia, onnettomie ovat vähäsimmässäi assiessa mitä tulloo elämässä seleviemisseen.
Niin, että ottakoahan vain kiitollisena vastaan sehi tieto mitä soatta niin opitta jottai.
on oikein onnellinen perhe ja hyvin on selvitty ilman anopin neuvojakin. Asia ihan erikseen, jos neuvoja pyydetään siksi, että niitä tarvitaan...
siihen poikienne opettamiseen. Miniät pärjäävät paremmin ilman teidän neuvojanne... Huolehtikaa omien lastenne kasvatuksesta ennen kuin tulette toisten lapsia kasvattamaan...
Kuten itsekin totesit, se oli ennen. Nyt on nyt. Ajat ovat muuttuneet ja hyvä niin. Miniät ovat päässeet anoppien ikeen alta. Hyväksykää se anopit!
lapsenvahtina sitten kun norkoillaan, että pitäis päästä vähän tuulettumaan, hoitaisitko ?
EN HOIDA enkä sekaannu silloinkaan kun ei muutenkan kelpaa !!!!!!!!!!!
Mistä tuli edes mieleesi, että anopin PITÄISI olla lapsenvahtina? Ei tieteskään tartte.
Nykyään on niin paljon mahdollisuuksia hankkia lapselle väliaikainen tai pysyvä hoitopaikka tai hoitaja, että lapsia ei isovanhemmille kukaan selväjärkinen laita hoitoon muuta kuin säästääkseen hoitomaksut.
Hyvä neuvo anopeille: ottakaa maksu lastenhoidosta niin kyllähän vähenee hoitovaatimukset. Eikä tarvitse kenenkään sitten kantaa huonoa omaatuntoa, kun on selvällä rahalla maksettu palveluksesta.
Tuulettumaan ehtii sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa. Ellei sitten aika mene siihen, että pitää opettaa miniää. (naurua)
Lapsenhoitotavat muuttuvat menneestä, että olen nyt täysi pöljäke lastenhoidossa verrattuna miniään.
Ei tulisi mieleenkään neuvoa häntä.
Tunnen monta arkaa anoppia, jotka hädin tuskin suutaan avaisivat saati neuvomaan.
Ennen käytettiin sideharsovaippoja. Niistäkö lähtisin miniälle oppitunteja pitämään?
Ennen oli vastikkeena lehmänmaitoa, jota laimennettiin. Hölmöiltiin lapsenhoidossa muutenkin, joten pidän suuni kiinni.
Kykenen ottamaan miniältä neuvoja. Hän on fiksumpi ja lukeneempi ihminen kuin minä vanha ämmä.
Olen syntynyt lantasaappaat jalassa ja sen mukaan elänyt suurimman osan elämääni.
Miniä seuraa aikaansa ja ulkomaanlehtiä sekä julkkiksia, minä luen vain paikallislehtiä ja tarjouksia.
En tiedä muodista mitään, miniä auttaa minua siinä.
Nyt on hameet muotia tänä kesänä ja saa olla naisellinen. Siinä minulla opettelemista.
Tietokoneen käytön joten kuten opin ja siinä oli nuorempi väki suureksi avuksi.
Tuskin sinä mikään pöljäke olet, mutta mielestäni tuo on hieno asenne, että voitte miniän kanssa oppia toinen toisiltanne. Sinun tavassasi elää ei ole mitään pahaa eikä miniän tavassakaan. Pitäkää kiinni tuosta niin saatte varmasti molemmat paljon...
sinun kanssasi, että hoitakoon itse, kun ei muutenkaan kelpaa..mutta siinä on toinenkin puoli, miten nämä pienokaiset kokee, kun aikaisemmin mamma oli aina auttamassa, tuli ja meni, ja lapset odotteli iloisesti tapaamista..mutta nyt, kun ovi suljettiin, niin kenen vastuu selittää lapsille..kysyn vaan?
äidiltä ...
Kiitos pitkästä aikaan positiivisesta kirjoituksesta.. On mumilla sana hallussa!
ikinä kysytty neuvoja lastenhoidossa, enkä ole niitä myöskään tyrkyttänyt. Ei olisi ollut minkäänlaista tarvetta.
Lapsenlapsiani olen hoitanut paljon ja olen siitä onnellinen, koska nyt he ovat niin isoja, että se aika on ohi.
Alussa jouduin opettelemaan itse paljon uudelleen. Jo nykyaikaisten vaippojen käyttö tuotti hankaluuksia. Olen kuitenkin aikoinani saanut lastenhoitoalan koulutuksen. Mutta asiat ovat muuttuneet.
Poikani kylläkin on osannut hoitaa lapsiaan, vaipanvaihdosta lähtien.
Tosiasiassa tiedän melko hyvin minkälaista elämää poikani perheessä eletään. Kiireistä.
Miniäni on mielestäni täydellinen äiti ja ehkä koulutuksesta ja kiinnostuksesta johtuen, myös ruoanlaittotaito on huippuluokkaa. Parasta on, että hän on opettanut sitä pojallenikin, niin että myös hän pystyy hoitamaan tarvittaessa ruokapuolen.
Olen joskus ajatellut, että minä olen erikoinen anoppi, kun en ole, ihan tosissani, vielä tähän päivään mennessä keksinyt asiaa, jonka voisin opettaa miniälleni.
Ainoa, minkä pystyn tekemään, on auttaa tarvittaessa ja pyydettäessä erilaisissa tilanteissa.
Tällä hetkellä kello on vähän yli 6 aamulla ja lähdemme kiireellä 10 km:n päähän pyydystämään toista kissaa, jota emme ole nähneet pariin päivään. Kaipa se makaa jossakin kuumimmalla ajalla.
Pojan perhe on nim. koiran kanssa kesälomamatkalla ja me huolehdimme talosta ja kahdesta kissasta.
Perheen tarpeet ovat moninaiset. On paljon muutakin kuin lastenhoito ja mielellämme autamme kaikessa, missä voimme.
Olen jo melko parkkiintunut näihin anoppikirjoituksiin, mutta kieltämättä ne joskus masentavat.
ihana anoppi.
Olisipa minullakin tuollainen!
Onneksi oma äitini on.
anoppini! Meillä ei kissaa, joten jollain muullakin on ihana anoppi :)
Usein ihmettelen missä näitä hirmuanoppeja oikein on kun en tunne yhtäkään tuttavapiirissäni.
Olemme anoppini kanssa hyvin erilaiset, mutta silti tulemme hyvin toimeen keskenämme.
Koskaan ei anoppi tule meille ilmoittamatta, ei tyrkytä neuvojaan, ei anna typeriä lahjoja vaan kysyy mitä tarvitsisimme tai sitten entaa rahaa. Soittelemme kuulumisia silloin tällöin ja vaihdamma suvun juorut :)
Meillä käydessään anoppi ei tee mitään kysymättä olisiko jotain hommaa. Joskus annan hänen imuroida tai tyhjentää astianpesukneen joskus ei ole mitään tehtävää ja silloin hän vain on ja juttelee.
Lapsia hän on aina hoitanut tarvittaessa samoin ollut kotimiehenä/lapsenvahtina kun olemme matkoilla mieheni kanssa. Lasten kasvatukseen ei ole koskaan puuttunut vaikka joskus kertookin millaisia neuvoja neuvoloista sai siihen aikaan kun mieheni oli lapsi.
Olen myös kiinnostunut ruuanlaitosta ja leipomisesta, vähän kouluakin siihen käynyt. Anoppi arvostaa osaamistani ja olen häntä neuvonut monissa ruuanlaitto asioissa. Vastaavasti anoppini on antanut vanhoja reseptejä minulle joita ei enää mistään saa.
Usein hän hymyillen ihmettelee kuinka olen saanut miehenikin innostumaan ruuanlaitosta/kodinhoidosta. Eikä hän puutu suhteeseemme vaikka joskus näkeekin että on riita menossa. Kerran pyytelin anteeksi mieheni mökötystä, hän vain sanoit että se on normaalia suhteessa, itse olette sen aiheuttaneet, itse saatte sen selvittää.
Suhde omaan äitiini on läheisempi, luonnollisesti, mutta samalla lailla hän toimii kuin anoppikin. Ei tyrkytä eikä tuppaudu elämäämme. Tietää että osaamme hoitaa asiamme itsekkin. Aina on kuitenkin valmis auttamaan tarvittaessa.
Minäkin vähän kyllästynyt tähän anoppien mollaamiseen. Monet kirjoittajat ovat selvästikkin nuoria ja ajatus "minä-mulle-heti-kaikki-tässä-nyt-muista-välittämättä" tuntuu olevan ajan trendi. Toki varmasti ilkeitäkin anoppeja on, mutta moni miniä voisi katsoa sinne peiliin ja miettiä onko itse toiminut anoppiaan kohtaan hyvin.
alkuaikoina kyyläs meillä kaikenaikaa, mukama kattoon pieniä poikia ja niiden kehitystä. Oltiin aamusta iltaan, mutta kun kerroin että me asumme tätä taloa ja kasvatamme poikamme kun haluamme, niin vähän helpotti.
Nyttemmin on tullut kuvaan kaikki muu lahjonta tms., jolla koitetaan saada tenavat anoppilaan, jotta voisivat "kertoa totuuksia"
En edes tällä palstalla viitsi kirjoittaa, mitä vanhempi lapsemme on kertonut anopilassa olostaan, muuta kun sen, ettei sinne halua mennä.
Että se hyvistä anopeista. Pahoja on paljon
Tosiaan, meitä on moneksi. Itse en tule anoppini kanssa toimeen, muuta kuin pakosta. Eikä mieheni tykkää käydä minun kotonani, muuta kuin pakosta. Käymme molemmat pääasiassa itsekseksemme vierailemassa omalla ajallamme kodeissamme.
Tiedän, että minullakin on syytä katsoa peiliin, mutta "syytän" silti anoppia nahinoistamme. Mieheni veljen vaimolla sama tilanne. Olemme yrittäneet, mutta kun mikään ei kelpaa. En suostu muuttamaan itseäni sen takia. Miehemme tietävät millainen äiti heillä on. Puolustaa sitä, kumpi on ns. oikeassa.. Pyrin silti heidän kuullen olemaan puhumatta pahaa, koska se on heidän äiti. Rakastan omaani ja miehenikin rakastaa omaansa, tekisi anoppi sitten mitä tahansa. Humalassa varsinkin hänellä on taipumus puhua typeriä.
Tietenkin oma äiti on se ihana ja hellä.(ainakin yleensä). Olen oppinut hyväksymään tilanteen tällainesa kuin se nyt on ja tiedän, että se ei tule muuttumaan ainakaa kovin pian. Koitan selvitä parhain päin ja jos ei muu auta, niin on soitettava Tepalle ja juoruttava anopista, sillä me sen puramme. "naurua"