Joko taas...:(

Isäni hakkasi minua, isäpuoleni hakkasi minua, naapurin isä käytti seksuaalisesti hyväkseen. Ensimmäinen aviomieheni käytti hyvin voimakasta henkistä väkivaltaa, kunnes sortui myös fyysiseen väkivaltaan. Erosimme ja sain kunnolla turpaani eron kunniaksi. Olen nykyisen mieheni kanssa ollut kohta 7 vuotta. Hän on mitä kiltein, mukavin ja ennenkaikkea minua kunnioittava mies. Ennenkuin eräänä kauniina iltana hän joi aivan liikaa, löi kaveriaan ja huitaisi ohimennen minuakin. Annoin anteeksi, koska hän oli siinä kunnossa, että ei edes älynnyt mitä oli tekemässä. Kunnes tuli toinen kaunis ilta, jolloin hän oli niin sekaisin, että ei taaskaan älynnyt mitä teki. Lähdin hakemaan häntä hänen pyynnöstään ravintolasta, mutta hän oli päättänyt ottaa taksin (ei muistanut, että olen tulossa). Pääsin kotiin ja mies oli raivoissaan; en tiedä miksi. Meillä ei siis ollut edes riitaa eikä sananharkkaa, mutta hän pyöri raivoissaan ympäri taloa. Olo oli kuin kauhuelokuvan keskellä. Mies oli niin humalassa, että oli täysin arvaamaton, enkä kyennyt arvailemaan hänen mielenliikkeitään ollenkaan. Tein kaikessa rauhassa omia hommiani kunnes hän tuli selkäni taakse. Tämä tunteen tietävät ihmiset, jotka ovat joskus pelänneet; tunne kun niskakarvat nousevat pystyyn, kaikki aistisi ovat valppaana, sillä kohta kolahtaa. Ei kolahtanut niin lujasti kuin pelkäsin, mutta lyönti kylkeen ja komento "painu nukkumaan". Kävelin tietenkin hänen komennossaan, jotta lapset eivät herää, eikä mitään pahempaa satu. Sain hänet hetkeksi istumaan ja yritin kehottaa, että mennäänkö nukkumaan. Yksin en uskaltanut hänta jättää, koska keittiöhän on luonnollisesti talon vaarallisin paikka. Vihdoin sain hänet sänkyyn, jonka jälkeen hän yritti pakottaa seksiin kanssaan. Ei sillä, mihinkään hän ei olisi edes kyennyt, mutta en voinut sanoa ei, jotta hän ei hermostuisi. Luojan kiitos, hän sammui aika pian. Mitä tein minä: valvoin koko helvetin yön peläten, että hän herää ja sama alkaa uudestaan...

Koskaan hän ei ole ollut minua kohtaan omistava, mustasukkainen eikä tippaakaan väkivaltainen, vaikka kuinka railakkaasti riitelisimme. Mitä helvettiä taas teen? Olemme syksyllä menossa naimisiin, mutta miten ihmeessä voin mennä naimisiin miehen kanssa, jota pelkään?? Joudunko aina seisomaan varpaillani odottamassa josko hän olisi juonut liikaa? Miten voimme asian selvittää?

Mies ei edes ymmärrä, että tämä on minulle vakava asia. Ei niinkään minun vuokseni, mutta lasteni. Lasteni ei tarvitse enää ikinä nähdä väkivaltaa; he näkivät kun exä pieksi minut aikoinaan. Jos paikalla olisikin ollut vain me kaksi, olisin todennäköisesti vedellyt häntä turpaan aika railakkaasti, mutta en voinut koska lapseni olivat paikalla. Ja toisekseen; ei se lyönti ollut paha, eihän se edes sattunut, mutta se kokonaisvaltainen pelko oli jotakin aivan hirveää. Se nosti pintaan tunteita, joita en muistanut minulla edes olevan...
2639
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Itsellä samankaltainen menneisyys.
Ratkaisuni on ollut : en käytä alkoholia.
Myöskin etsin puolison joka ei käytä alkoholia. Siis lainkaan.
Ajattelin: viina ja väkivalta on pilannut elämäni alkupuolen, loppuja ei pilaa!

Tee järjen ratkaisu. Itse muuten aikoinaan peruin häät koska tuleva sulhanen sai juovuksissa raivopääkohtauksen puoli vuotta ennen häitä. Meni maku. Lopullisesti.
Ja sen jälkeen en kännisiä sulhasia katsellut lainkaan.

Äänestä

No se sun miehes raivostui siksi, koska se luuli, että olit käynyt pettämässä sitä sillä aikaa kun se oli itse baarissa.

Sähän sanoit, että se sun miehesi tuli EKANA kotiin ja sitten vasta sinä.

No anyway - näitpähän nyt minkälainen se on kun se on mustasukkainen, eli ei hyvä homma...

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Jennali kirjoitti:

Isäni hakkasi minua, isäpuoleni hakkasi minua, naapurin isä käytti seksuaalisesti hyväkseen. Ensimmäinen aviomieheni käytti hyvin voimakasta henkistä väkivaltaa, kunnes sortui myös fyysiseen väkivaltaan. Erosimme ja sain kunnolla turpaani eron kunniaksi. Olen nykyisen mieheni kanssa ollut kohta 7 vuotta. Hän on mitä kiltein, mukavin ja ennenkaikkea minua kunnioittava mies. Ennenkuin eräänä kauniina iltana hän joi aivan liikaa, löi kaveriaan ja huitaisi ohimennen minuakin. Annoin anteeksi, koska hän oli siinä kunnossa, että ei edes älynnyt mitä oli tekemässä. Kunnes tuli toinen kaunis ilta, jolloin hän oli niin sekaisin, että ei taaskaan älynnyt mitä teki. Lähdin hakemaan häntä hänen pyynnöstään ravintolasta, mutta hän oli päättänyt ottaa taksin (ei muistanut, että olen tulossa). Pääsin kotiin ja mies oli raivoissaan; en tiedä miksi. Meillä ei siis ollut edes riitaa eikä sananharkkaa, mutta hän pyöri raivoissaan ympäri taloa. Olo oli kuin kauhuelokuvan keskellä. Mies oli niin humalassa, että oli täysin arvaamaton, enkä kyennyt arvailemaan hänen mielenliikkeitään ollenkaan. Tein kaikessa rauhassa omia hommiani kunnes hän tuli selkäni taakse. Tämä tunteen tietävät ihmiset, jotka ovat joskus pelänneet; tunne kun niskakarvat nousevat pystyyn, kaikki aistisi ovat valppaana, sillä kohta kolahtaa. Ei kolahtanut niin lujasti kuin pelkäsin, mutta lyönti kylkeen ja komento "painu nukkumaan". Kävelin tietenkin hänen komennossaan, jotta lapset eivät herää, eikä mitään pahempaa satu. Sain hänet hetkeksi istumaan ja yritin kehottaa, että mennäänkö nukkumaan. Yksin en uskaltanut hänta jättää, koska keittiöhän on luonnollisesti talon vaarallisin paikka. Vihdoin sain hänet sänkyyn, jonka jälkeen hän yritti pakottaa seksiin kanssaan. Ei sillä, mihinkään hän ei olisi edes kyennyt, mutta en voinut sanoa ei, jotta hän ei hermostuisi. Luojan kiitos, hän sammui aika pian. Mitä tein minä: valvoin koko helvetin yön peläten, että hän herää ja sama alkaa uudestaan...

Koskaan hän ei ole ollut minua kohtaan omistava, mustasukkainen eikä tippaakaan väkivaltainen, vaikka kuinka railakkaasti riitelisimme. Mitä helvettiä taas teen? Olemme syksyllä menossa naimisiin, mutta miten ihmeessä voin mennä naimisiin miehen kanssa, jota pelkään?? Joudunko aina seisomaan varpaillani odottamassa josko hän olisi juonut liikaa? Miten voimme asian selvittää?

Mies ei edes ymmärrä, että tämä on minulle vakava asia. Ei niinkään minun vuokseni, mutta lasteni. Lasteni ei tarvitse enää ikinä nähdä väkivaltaa; he näkivät kun exä pieksi minut aikoinaan. Jos paikalla olisikin ollut vain me kaksi, olisin todennäköisesti vedellyt häntä turpaan aika railakkaasti, mutta en voinut koska lapseni olivat paikalla. Ja toisekseen; ei se lyönti ollut paha, eihän se edes sattunut, mutta se kokonaisvaltainen pelko oli jotakin aivan hirveää. Se nosti pintaan tunteita, joita en muistanut minulla edes olevan...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu