Olin yhdessä puolisen vuotta itseäni 14 vuotta vanhemman eronneen, perheellisen miehen kanssa. Hän päätti kaikin puolin hyvän suhteemme. Ennen minua hän oli hypännyt kukasta kukkaan, eikä aikaakaan kun hänellä oli jo uusi seksikumppani suhteemme päättämisen jälkeen. Toki jo elämää nähneenä (44v.) ymmärrän, että parempi unohtaa mies. Hän ei muutu, jos vielä tuossa iässä käyttää naisia ja pakenee itseään. Oli pettänyt vaimoaan avioliitossaan myös.
Hän on muutoin hyvä mies ja senkaltainen ihminen, että todella pidin hänestä ja olisin halunnut olla yhdessä. Toki huomasin aika pian, että hänellä on pinnallinen tunne-elämä. Tämä tuli esille seksipuolella. Itse ajattelisin, että se johtuu siitä, että aina kun ihminen antautuu omille syvimmille tunteilleen, niin hän joutuu kohtaamaan itsessään olevia vanhoja haavoja. Eli rakastaminen voi alkuvaiheessa olla hyvin tuskallinen kokemus. Tämä mies haluaa vain pinnallisia suhteita, ja aina kun suhde syvenee, hän keksii kummallisia syitä jättää naisen, ja hakee välittömästi uuden naisen.
Olen nyt mennyt eteenpäin, enkä välttämättä haluaisi hänen kanssaan edes olla, koska ei vaikuta siltä, että hän haluaisi muuttua= kohdata vanhoja haavojaan. Kuitenkin, osa minua on lojaali rakkaudessa ja ajattelen, että jos hän jostain syystä haluaisi yhteyteeni, niin suostuisin siihen, mutta vain ystävänä. Toisin sanoen näin pääsisimme tutustumaan toisiimme, ja hän "joutuisi" ajan kanssa kohtaamaan haavojaan. Rakastan häntä ja ihan oikeasti haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan. Mutta näin ainoastaan, jos hän itse haluaa tulla yhteyteeni, ottaa minuun yhteyttä. Itse en enää aio olla yhteydessä, en ystävänä vanhoilla ehdoilla. Luuletteko miehet, että tämä on humpuukia, nämä etäiset toiveeni siitä, että jos hän palaa voisimme löytää tien rakkauteen ystävyyden ja hitaan tutustumisen kautta? Ei enää seksisuhdetta toistaiseksi ainakaan minun kanssani. No, tuskin hän koskaan enää ottaa yhteyttä. Ajattelin vain, että kuitenkin kohtaaminen kanssani oli jollakin tapaa syvempi kuin hänellä muissa suhteissaan. Ajattelin, että suhteemme olisi jättänyt häneenkin edes etäisen kaipauksen eheydestä, kyvystä jakaa itseään syvemmältä.
Hän on muutoin hyvä mies ja senkaltainen ihminen, että todella pidin hänestä ja olisin halunnut olla yhdessä. Toki huomasin aika pian, että hänellä on pinnallinen tunne-elämä. Tämä tuli esille seksipuolella. Itse ajattelisin, että se johtuu siitä, että aina kun ihminen antautuu omille syvimmille tunteilleen, niin hän joutuu kohtaamaan itsessään olevia vanhoja haavoja. Eli rakastaminen voi alkuvaiheessa olla hyvin tuskallinen kokemus. Tämä mies haluaa vain pinnallisia suhteita, ja aina kun suhde syvenee, hän keksii kummallisia syitä jättää naisen, ja hakee välittömästi uuden naisen.
Olen nyt mennyt eteenpäin, enkä välttämättä haluaisi hänen kanssaan edes olla, koska ei vaikuta siltä, että hän haluaisi muuttua= kohdata vanhoja haavojaan. Kuitenkin, osa minua on lojaali rakkaudessa ja ajattelen, että jos hän jostain syystä haluaisi yhteyteeni, niin suostuisin siihen, mutta vain ystävänä. Toisin sanoen näin pääsisimme tutustumaan toisiimme, ja hän "joutuisi" ajan kanssa kohtaamaan haavojaan. Rakastan häntä ja ihan oikeasti haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan. Mutta näin ainoastaan, jos hän itse haluaa tulla yhteyteeni, ottaa minuun yhteyttä. Itse en enää aio olla yhteydessä, en ystävänä vanhoilla ehdoilla. Luuletteko miehet, että tämä on humpuukia, nämä etäiset toiveeni siitä, että jos hän palaa voisimme löytää tien rakkauteen ystävyyden ja hitaan tutustumisen kautta? Ei enää seksisuhdetta toistaiseksi ainakaan minun kanssani. No, tuskin hän koskaan enää ottaa yhteyttä. Ajattelin vain, että kuitenkin kohtaaminen kanssani oli jollakin tapaa syvempi kuin hänellä muissa suhteissaan. Ajattelin, että suhteemme olisi jättänyt häneenkin edes etäisen kaipauksen eheydestä, kyvystä jakaa itseään syvemmältä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole vanhempi mies, vaan keski-ikäinen nainen. Menneisyyden videofilmi pyöri edessäni, kun luin kirjoitustasi.
Näillä kokemuksilla varustettuna neuvoisin unohtamaan ajatukset lojaalisuudesta, toiveesta, että hän "ymmärtäisi" itseään ja tärkeyttäsi. Ei tule tapahtumaan. Jätä taaksesi koko mies, koko episodi, ja jatka elämääsi edes tällä lailla ehjänä. Jos annat itsestäsi hänelle yhtään lisää, olet kohta sirpaleina. Jos hän ei ymmärtänyt suhteenne ainutlaatuisuutta ja arvoa yhdessäolonne aikana, älä jää odottamaan, että hän valaistuisi. Etenkin, kun on toistanut samoja malleja aikaisemmissakin suhteissaan. Hän porskuttaa elämänsä läpi samalla tavalla - Sinun rakkautesi (niin kuin ei minunkaan) ei ole ihmeitä tekevä ja "pelastava". Suuntaa eteenpäin, unohda auttamishalu ja toive, että hän ymmärtäisi, mitä menetti. Hän ei ole Sinun arvoisesi.
His loss, not yours.
ihmetelly myös vanhempien miesten tunnekylmyyttä miten heiltä seksi onnistuu kun ei mitään muuta läheisyyttä?
Eivät halua sitä itse eivät anna naiselle.
Jotain outoa kyllä on tunteissa sillä ei neiset ole esineitä.
Olen kokenut samaa ja turhaan muutosta odotin joten jätin viimeinkin pitkän kärsimyksen jälkeen.
Kiitos, vaikuttavan aito vastaus. Olen nyt itsekin tullut jo siihen tulokseen, että unohdan hänet sen minkä kykenen. Tai siis, että en elä siinä uskossa (toivoa kyllä on), että hän tulee vielä elämääni. Ihminenhän kuitenkin ajattelee ja toimii henkiselläkin tasolla omasta itsestään käsin, eikä esimerkiksi samoista lähtökohdista kuin tämä mies. Tiedostan tilanteen siten, että on hyvin mahdollista ja todennäköistä, että tämä mies empaattisuudestaan huolimatta jo porskuttelee vain uuden naisensa kanssa (löysi itselleen välittömästi uuden sänkykumppanin) eikä varmasti minua ajattele liiemmin, saatikka sitten tuumailisi paluuta. Kuitenkin muistan kaiken sen hyvän yhdessäolemisen. Minä itse olin kykenevä jäämään hänen luoksensa, enkä miettinyt että olisiko jossain parempaa... Itseään pahempaa ei voi löytää.. tai parempaakaan...
Mutta vastauksesi oli hyvä, koska olet ilmeisesti ollut samassa kokemuksessa. Olemme molemmat keski-ikäisiä. Niin, nyt aion pysähtyä itseni, rakastaa itseäni ja voin kyllä elää yksin, jos ei hyvää miestä ilmaannu. En halua näitä rikkinäisiä suhteita. Olen tajunnut, että ensi kerralla, jos sellainen tulee, en aio mennä sänkyyn miehen kanssa kuin vasta muutaman kuukauden jälkeen, ehkä jopa puoli vuotta odotan. PArasta kesää sinulle!
Kiitos vastauksestasi! Juuri viime aikoina olen oivaltanut suhteestamme sellaista, jolle olin kummallisella tavalla sokea. Nimittäin juuri sen, että tuo mies lopetti suhteemme, koska seksi ei ollut sitä mitä se olisi voinut olla; läheisyyden rakentamista ja sisältä koskettamista ja rakastamista. Olen miettinyt, että oliko vika minussa, hänessä vai molemmissa. Molemmissa ainakin siinä suhteessa, että sänkyyn meno tapahtui liian nopeasti, olisi pitänyt antaa odottaa ja näin emotionaaliset lukot olisivat tulleet esiin ajan kanssa (jos suhde olisi kestänyt ja kantanut) ja niitä olisi voinut kohdata ja parantaa. Liian nopeasti liian lähelle intiimiin läheisyyteen meneminen ei auta juuri ihmisiä todelliseen läheisyyteen. Mutta - aikaisempi kokemukseni on, että olen itse hellä ja päästän toisen aika lähelle ja annan/kaipaan hellyyttä, kosketusta, sisältä kosketttamista sydämestä käsin. Rakastin tätä miestä (yhä rakastan) mutta seksimme oli kummaa. Siinä ei ollut sitä hellää ilmapiiriä ja kiihottumista. Olisimme yhtä hyvin voineet parsia sukkia, se oli minusta pelin henki. Pim, pom, pim ja pum pum. Suoraan asiaan, ei tunnetta, koskettelua, hellyyttä, ruumiini sivelyä ja sen ilmaisemista, että olin hänestä kaunis ja haluttava. Hän on mies, joka on lukenut paljon rakastelusta ja tekniikoista, hän tietää paljon naisesta, mutta nyt tajuan, että koska hän sen minulle kertoi ja itsekin totesin, että hän kyllä tietää, on fiksu mies. Mutta nyt tajuan, että tieto oli teoreettista, ei siinä käytännössä kyllä tullut tieto esille. Hän oli kärsivällinen ja rauhallinen ja se auttoi minua paljon rakastelussamme, mutta kuten mainitsin, tunteen ja hellyyden puuttuminen kertoivat kyvyttömyydestä antaa ja avata sisimpäänsä. Tämän olen tajunnut vasta nyt lopetettuani vikojen ja syiden etsimisen itsestäni. Ilmeisin tuli esille. Salamanomaisesti tietoisuuteeni tuli esille tieto, että tällä miehellä on tunnevamma, eihän se tapa olla läheisyydessä, rakastella ole mitään taitoa. Tämä on ilmeisesti myös syy siihen, että miksi hän vaihtaa naisia. Hänellä oli jo avioliitossaan ulkopuolisia suhteita. Eli hän on hakenut todisteita miehisyydelleen. Erottuaan hän oli seurustellu jo muutaman naisen kanssa ja jättänyt molemmat. Ja uusi nainen on ollut sängyssä ennen kuin toisen tuoksu on miehen iholta hävinnyt. Kuinka selvä kuvio tämä onkaan. Mies jättää ennen kuin tulee itse jätetyksi. Mutta ilmeisesti tämä on todella hänellä tiedostamaton kuvio. Hän tajuaa, että jotain vikaa on, mutta luulee, että vika on naisissa. - Näin hän minulle edellisestäänkin sanoi. - En silloin ihan oivaltanut, vaikka pitänyt olisi. Saattaa olla, että hän ei koskaan kykene kohtaamaan sitä tosiasiaa, ettei olekaan suuri rakastaja. Hän nimittäin elää siinä uskomuksessa. Tämän tiedän hänen puheistansa. Itsekin uskoin, ja sitten aloin tajuta. Jokaisesta voi tulla suuri rakastaja, mutta sitä ennen pitää kyllä antautua läheisyyteen YHDEN kumppanin kanssa ja avautua omille tunnelukoilleen.
Nämä oivallukseni ovat vapauttaneet minua, koska en ikinä tajunnut, että miksi hän päätti suhteemme. Toki minä tiesin, että rakastelumme oli esineellistämisen tasolla, mutta luonnollisesti itse odotin, että pääsemme suhteen edistymisen ja kehittymisen myötä työstämään rakkaussuhdettamme ja näin rakastelummekin kehittyisi. Ei minua haitannut se, että suhteessamme oli puutteita. Toki tajuan nyt, että minun olisi pitänyt aika pian sanoa, että nyt jätetään seksi sikseen ja opetellaan vain olemaan yhdessä, läheisyyteen ja tutustutaan toisiimme. Minä en enää suostu sellaiseen mikä on valheellista ja toisen ihmisen käyttämistä, vaikka ei tiedostettua sellaista.
Nyt ok fiilis, rakastan itseäni, eikä ole mitään kiirettä löytää ketään. Rakastan yhä tätä miestä, mutta en enää elä siinä uskossa, että hän palaa luokseni. Luonnollista kuitenkin on, että toivon tietysti sitä. Itsehän en mennyt suhteeseen ilman sitoutumista. Mutta - kaikki ok!