Mies alkaa tapailla naisia. Hän tapaa niitä internetistä ja "oikeasta elämästä". Hän on kaksikymppinen. Miehellä on toivoa ja odotuksia. Mies toivoo, että löytäisi "sen oikean", jota voisi rakastaa ja pitää hyvänä. Toista kymmentä naista tavattuaan mies alkaa ihmetellä. Miksi mies on jätetty kerta toisensa jälkeen, ainoastaaan kaksi kertaa hän on jättänyt. Miehelle on sanottu hänen olevan söpö ja/tai komea. Naiset ja jopa hänen ystävänsä ovat kehuneet häntä. Miestä on myös sanottu mukavaksi ja hauskaksi, ennen kaikkea kunnolliseksi. Mies on myös koulutettu ja melko kunnianhimoinen ja hyvin toimeentuleva. Miehellä on myös kohtuullisen hyvä itsetunto. Myös hänen äitinsä on häntä kehunut, mutta mies epäilee häntä jääviksi äidinrakkauden tähden, vaikka hän sanookin omistavansa silmää komeudelle. Mies silti tietää, että vuosikausien harjoittelu urheilukentillä ja kuntosalilla on muokannut hänen vartalonsa solakan urheillulliseksi. Mies toki myös tietää, että hänen kasvonsa ovat kohtuullisen komeat.
Nyt mies alkaa vihdoin ymmärtää. Hän oli nähnyt entisiänsä erittäin komeassa herraseurassa. Miestä komeammassa. Mies myös kuulee entisiltään ajatusta tukevia lauseita. Mies on kuitenkin tapaillut ainoastaan oman tasoisia kohtuullisen kauniita tyttöjä, sellaisia jotka ovat sopivasti miellyttäneet miehen silmää. Mies ei ole kurkottanut kuuseen, vaan sopivan mittaiseen koivuun.
Mies ymmärtää totuuden. Ihminen on nisäkäs, jota ohjaa kivikautiset geenit ja luonnonvalinta. Naiset tyytyvät harvoin mihinkään. Jos naisille avautuu mahdollisuus saada miestä komeampi mies, nainen jättää miehen pikimmiten. Kuitenkin mies on kuullut, että hänen entisten suhteet ovat epäonnistuneeet miestä komeampienkien kanssa, hyvinkin alkuunsa.
Mies alkaa tapailla naisia mentaliteetilla "kaikki kelpaa" , jotta ei jäisi ainakaan yksin, ja saisi hieman tyhjähköön elämäänsä suunnan ja sisällön. Ja mies haluaisi vain rakastaa. Mies tapaa naisen, jonka ulkonäkö ei häntä miellytä kovinkaan paljon. Ei häiritse, mutta ei miellytäkkään. Sen sijaan mies tulee naisen kanssa erinomaisesti juttuun ja menee naimisiin. Neljäkymmentävuotiaana mies käsittää, että hän ei tarvitse ystävää, jota nainen hänelle ulkonäöllisesti jo alunperinkään kiinnostamattoma edustaa. Miehellä on ystäviä jopa liikaa. Mies tarvitsee naisen, jota himoita. Myös pinnallisesti.
Mies eroaa.
Mies käsittää, että on ollut naiivi elämässään. Mies olisi vain halunnut rakastaa, mutta se onkin vain ulkonäöltään huippuyksilöiden yksinoikeus. Koska näillä ihmisillä tarjonta ja kanditaattien määrä on suurempi, ja koska näitten ihmisten ulkonäöllä on mahdollista saavuttaa heitä itseään myös ulkonäöllisesti miellyttävä kumppani. Miehelle ei täysin tätä etuutta suotu. Mies vain sai luonnolta kortit, jotka tekivät hänestä, ei ruman, mutta mielenkiinnottoman naisten silmissä.
Kunnes mies katkeroituneena ja yksinäisenä tekee itsestään merkinnän hukkumistilastoon juhannusyönä. Hän miettii huvittuneena vanhaa sanontaa jo kahdenkymmenen kerran. Jos ei heilaa helluntaina, jono juhannuksena. Mies miettii tarkoitettiinko sillä kenties suklaajonoa ja nauraa. Hän myös miettii kuinka hänen komeat miespuoliset ystävät ovat onnellisissa naimisissa. Ja kateellisena kuinka heillä on ollutkaan elämässään naisia. Hän kuuntelee mielikappalettaan ja on pitkästä aikaa juovuksissa. Hän kuitenkin lavastaa sen onnettomuudeksi, jotta hänen vanhan äitinsä ei tarvitsi kärsiä enempää. Ja jotta miehen ystävät eivät pettyisi häneen.
Mies olisi vain halunnut rakastaa ja välttää yksinäisyyden.
Mutta mies ymmärsi vasta liian myöhään sen mitä pelkäsikin jo nuorena. Sitä oikeaa ei tule, ja ennenkaikkea:
Elämä ei ole sellaista.
Nyt mies alkaa vihdoin ymmärtää. Hän oli nähnyt entisiänsä erittäin komeassa herraseurassa. Miestä komeammassa. Mies myös kuulee entisiltään ajatusta tukevia lauseita. Mies on kuitenkin tapaillut ainoastaan oman tasoisia kohtuullisen kauniita tyttöjä, sellaisia jotka ovat sopivasti miellyttäneet miehen silmää. Mies ei ole kurkottanut kuuseen, vaan sopivan mittaiseen koivuun.
Mies ymmärtää totuuden. Ihminen on nisäkäs, jota ohjaa kivikautiset geenit ja luonnonvalinta. Naiset tyytyvät harvoin mihinkään. Jos naisille avautuu mahdollisuus saada miestä komeampi mies, nainen jättää miehen pikimmiten. Kuitenkin mies on kuullut, että hänen entisten suhteet ovat epäonnistuneeet miestä komeampienkien kanssa, hyvinkin alkuunsa.
Mies alkaa tapailla naisia mentaliteetilla "kaikki kelpaa" , jotta ei jäisi ainakaan yksin, ja saisi hieman tyhjähköön elämäänsä suunnan ja sisällön. Ja mies haluaisi vain rakastaa. Mies tapaa naisen, jonka ulkonäkö ei häntä miellytä kovinkaan paljon. Ei häiritse, mutta ei miellytäkkään. Sen sijaan mies tulee naisen kanssa erinomaisesti juttuun ja menee naimisiin. Neljäkymmentävuotiaana mies käsittää, että hän ei tarvitse ystävää, jota nainen hänelle ulkonäöllisesti jo alunperinkään kiinnostamattoma edustaa. Miehellä on ystäviä jopa liikaa. Mies tarvitsee naisen, jota himoita. Myös pinnallisesti.
Mies eroaa.
Mies käsittää, että on ollut naiivi elämässään. Mies olisi vain halunnut rakastaa, mutta se onkin vain ulkonäöltään huippuyksilöiden yksinoikeus. Koska näillä ihmisillä tarjonta ja kanditaattien määrä on suurempi, ja koska näitten ihmisten ulkonäöllä on mahdollista saavuttaa heitä itseään myös ulkonäöllisesti miellyttävä kumppani. Miehelle ei täysin tätä etuutta suotu. Mies vain sai luonnolta kortit, jotka tekivät hänestä, ei ruman, mutta mielenkiinnottoman naisten silmissä.
Kunnes mies katkeroituneena ja yksinäisenä tekee itsestään merkinnän hukkumistilastoon juhannusyönä. Hän miettii huvittuneena vanhaa sanontaa jo kahdenkymmenen kerran. Jos ei heilaa helluntaina, jono juhannuksena. Mies miettii tarkoitettiinko sillä kenties suklaajonoa ja nauraa. Hän myös miettii kuinka hänen komeat miespuoliset ystävät ovat onnellisissa naimisissa. Ja kateellisena kuinka heillä on ollutkaan elämässään naisia. Hän kuuntelee mielikappalettaan ja on pitkästä aikaa juovuksissa. Hän kuitenkin lavastaa sen onnettomuudeksi, jotta hänen vanhan äitinsä ei tarvitsi kärsiä enempää. Ja jotta miehen ystävät eivät pettyisi häneen.
Mies olisi vain halunnut rakastaa ja välttää yksinäisyyden.
Mutta mies ymmärsi vasta liian myöhään sen mitä pelkäsikin jo nuorena. Sitä oikeaa ei tule, ja ennenkaikkea:
Elämä ei ole sellaista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
koskaan ei pidä antaa periksi-- (vai pitääkö??)
Hyvä kirjoitus tosiaan. Itsellä aikalailla samanlainen tilanne. Tosin olen vasta tuossa parinkympin tilanteessa. Mutta itselläkin alkaa pikkuhiljaa se pelko pesiytyä takaraivoon, että ehkä tässä yksin jäädäänkin. Mutta ei kirja ole vielä loppuunkirjoitettu. Katsellaan nyt vielä eteenpäin jos juoni muuttuukin ja kyllä sen sitten lopulta huomaa jos mitään ei tule. Ei yksinäisyys ole todellakaan mukava asia, mutta sen kanssa voi ja luulen, että pitääkin osata elää. Samoin yritettävä pitää vain siitä itsestään kiinni. Helppoa se ei ole, mutta sitten ainakin voi sanoa rukkasia naulaan lyödessään, että jotain sentään oli annettavaa. Jokainen ihminen juhannus-sekä itsemurhatilastoissa on liikaa. Vaikka tiedä sitten kauan oma rohkeus kestää. Sen ainakin haluan selvittää. ;) Tsemppiä!
..palstalla. Täällähän me kauniit, mutta kouluja käymättömät naiset viihdymme.. valmiina lankeamaan jalkojesi juureen älykkäiden sanojesi tähden.
Pinnallista, pinnallista...
En epäile hetkeäkään, ettekö yksinäisyys kalvaisi elämää pahemman kerran. Kirjoitus herätti kuitenkin muutamia ajatuksia.
Ensimmäisenä hyppäsi silmille ulkonäön korostaminen. Miten ei punttiksella käymisestä huolimatta saada naista tai ei ainakaan pystytä sitä pitämään. Minä en kertakaikkiaan usko, että naiset lähtisivät jokaisen paremman näköisen mukaan. Kyllä vika tällaisessa tapauksessa on jossain muualla.
Jos mies on komea, mukava, hauska, koulutettu, kunnollinen, kunnianhimoinen ja hyvin toimeentuleva, niin missä mahtaa olla vika? Ensimmäisenä tulee mieleen vääristynyt minäkuva. Ehkä edellämainittu lista ei aivan pidäkään paikkaansa. Koska jos noilla avuilla ei naista saa pidettyä, Suomi olisi täynnä sinkkuja, ellemme olisi jo sukupuuttoon kuolleet.
Kaikkein kornein oli tarinan lopetus. Ulkonäkökeskeinen ja muille miehille kateellinen mies ottaa ruman naisen vain huomatakseen olevansa niin pinnallinen, että himo ja naisten kauneus meneekin kaiken edelle.
Ihan oikeasti kysynkin muilta lukijoilta, pitäisikö tällaista miestä todellakin sääliä?
Ei elämä noin perseestä ole.
Paljon juttuja lähtee omien korvien välistä.
Vähän positiivisemmalla elämän asenteella pääsee jo pitkälle :)
Suomalaiset miehet johtavat itsemurhatilastoja tai ovat ainakin kärkipaikoilla...Syvä masennus,itsetuhoajatukset ja toteutus...Onnistuminen tai epäonnistuminen...Syvä hiljaisuus..
Noin se vaan on. Kirjotut just niinkuin itekin ajattelen. Ite ollut 25v paitsiossa eikä hyvältä näytä. En tiedä onko se rakkaus vai lisääntymishalu mikä siihen ajaa, mutta se on niin kova ettei pysty enää ajattelemaan mitään muuta.
Tuossa on vinhaa perää tosielämästä.Juostaan iana sen komeimman perässä.Mun mielestä rakastaminen on sitä paitsi kaksosaista,pitää rakastaa sekä pintaa että sisältöä.Muuten ei tuu mitn.