Miten se on aikuisena suhteellisen vaikeata löytää oikeata ystävää...
kuvittele tilanne: Olet muuttanut toiselta paikkakunnalta et tunne vielä juuri ketään.
Mutta missä ihmeessä tutustut uusiin tyyppeihin kun et voi vaan mennä kadulla huutelemaan "hei oisko ystävää vailla kukaan"
Olis se kiva käydä sufeella jossain, extemporee vaikka, mutta ei.
Kun istut yksin, ei se kahvi maistu yhtä hyvältä kun juorujen kanssa.
Mutta se et oot samalla aaltopituudella, se on tosi tärkeää. Se yhteinen sävel pitää vaan löytyä. Eihän siitä muuten mitään tuu.
Kirjoittelu on ihan fine, mut saako siitä irti yhtä paljon? mun mielestä ei..
Et voi laittaa ilmeitä ym. tekstin sekaan, kun et juuri toista tunne, vielä.
Pitkässä ystävyydessä osaat jo kuvitella äänensävytkin.
kuvittele tilanne: Olet muuttanut toiselta paikkakunnalta et tunne vielä juuri ketään.
Mutta missä ihmeessä tutustut uusiin tyyppeihin kun et voi vaan mennä kadulla huutelemaan "hei oisko ystävää vailla kukaan"
Olis se kiva käydä sufeella jossain, extemporee vaikka, mutta ei.
Kun istut yksin, ei se kahvi maistu yhtä hyvältä kun juorujen kanssa.
Mutta se et oot samalla aaltopituudella, se on tosi tärkeää. Se yhteinen sävel pitää vaan löytyä. Eihän siitä muuten mitään tuu.
Kirjoittelu on ihan fine, mut saako siitä irti yhtä paljon? mun mielestä ei..
Et voi laittaa ilmeitä ym. tekstin sekaan, kun et juuri toista tunne, vielä.
Pitkässä ystävyydessä osaat jo kuvitella äänensävytkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä ystävän löytäminen on tosi hankalaa aikuisena jollei sitten harrastuksen tai koulutuksen kautta satu löytymään nastaa tyyppiä. Itse olen kaverini hukannut matkan varrelle ja nyt tuntuu etten ole koskaan ollut yksinäisempi..
Syksyllä aloitan jonkin uuden harrastuksen jospa sieltä jotain löytyisi, päähän tässä hajoaa kun ajatuksiaan keskenään pohtii. On vaan uskallettava luottaa vielä ihmiseen.
...joo ymmärrän hyvin sun fiilikset, mäkin oon just tasan tällä hetkellä lähdössä yksin ulos, ilmeisesti kahville ja lukemaan päivän iltalehden, sivusta seuraamaan kun muut on yhdessä. mahtaisko sitä edes enää osata olla kenenkään ystävä? Kyllähän mä osaan arvostaa omaa aikaa ja hiljaisuutta, mut tää alkaa olla jo kroonista. Onnettomien sattumusten seurausta. Meitä on täällä pariton luku... Mut kaikkeen tottuu,meikä on kova luu, saapi tulla sanomaan moi jos osut samaan kuppilaan.
Missä kuppiloissa pyörit?