Jouluun on vielä aikaa, mutta ideoita kaivataan, miten ja missä 30-vee voi vie sinkkujoulun kun sukujuhlat ei kiinnosta.
Sinkkujoulu
Joulupukki
201107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
paljon suklaata ja punaviiniä, lämmin flanellipyjama, kynttilöitä ja pari havua tuoksua tuomassa sekä hervoton pino kirjoja. Kytkeä puhelin ja ovikello irti ja piilottaa ulkoiluvaatteet. Syödä kun nälättää, juoda kun juopotuttaa, nukkua kun unettaa :)
No, koiran vuoksi ulkoiluvaatteita ei ihan saa hukata :)
Ei ihan hassumpi tuo sinun joulumallisi :)
Jätkän joulu:
Suklaata kuluu vähintäänkin runsaasti, viiniä ei yhtään - viskiä sitten sopivasti, perinteiset jouluruuat, kuusi (siis_kuusi_eikä_rihkamaripustelma), kynttilöitä, kirjoja, ulkoilua hevosen kanssa sekä tietysti tapaninajelu. Tapanin iltasella tansseihin. Ja ehdottomasti; Syödä kun nälättää, juoda kun juopotuttaa, nukkua kun unettaa...
Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen... :)
hip, hevosen vuoksi voisin jopa vetää hynttyyt ylleni! Ja kun olisi vielä luminen metsä (missä tontut vilistävät puiden lomassa) löntysteltäväksi. No, ei tuo kirkkopuistokaan huono ole - kun vain saisimme lunta tänne eteläänkin...
Et muuten ole ainoa, johon hevonen saa vipinää töppösiin. Tuo minun maanmainio maatiainen suomenjuntti ei nyt ehkä ihan vedä vertoja valkealle arabille noin niinkuin statuseläimenä - sehän se on tänäpänä niin tärkeää :( - mutta sopii meikäläiselle.
Toivotaatoivotaa hanget korkeat nietokset sinne eteläänkin. Meillä täällä susirajan takana on nyt justaansa sopivat rekikelit.
hevosina mitattuna on kyllä valkoinen mutta sillä on siivet ;) Taidan olla vähän lapsellinen - varoitus, älkää antako pienten tyttärienne lukea runotyttöjä!
Senhän saa myös pullotettuna... *nam* :)
Miksi ei? Lukevat muksut ovat niin uhanalainen laji, että minä en ainakaan mene vastahangoittelemaan, jos tyttäreni lukee ylipäätään jotain. No, "K-18" -materiaali nyt saa odottaa vielä muutaman vuoden, mutta muuten olen sitä mieltä, että kaikki tekstiviestiä pidemmät kirjalliset tuotokset ovat tavalla tai toisella hyväksi.
Mitä sinä aiot lukea jouluna?
Itse ajattelin paikata ammottavan aukon muutenkin riekaleisessa sivistyksessäni lukemalla tarun sormusten herrasta. Voisi myös bongailla muutaman fengshui-oppaan silmäiltäväksi ja piirrellä bagua karttoja; jotenkin on semmoinen olotila, että nämä jakkarat eivät vieläkään ole oikeassa järjestyksessä. Paikallisen kirjaston matkakertomukset ja eränovellit olen jo lukenut, joten niille pitää keksiä jotain korviketta "kevyttä ajankulua"-osastolta.
Löytyisikö heittää hyviä vinkkejä?
Sormusten herra kuului viime joulun ohjelmaan. Olen toki lukenut sen joskus muinoin, mutta oli kiva verestää muistoja. Se on kirja, jonka voi ottaa uusintana useamminkin :) Ja tänä jouluna minulal on valtavasti lukemattomia (kirjastossa on lukemattomia kirjoja, heh) opuksia, mutta - älä nyt nauruusi nikahdu - olen kerännyt kaikki Harry Potterit pinoon odottamaan suklaa-viini-kirja -sessiota.
Fengshui-oppaan olen saanut jostain kirjakerhon bonuksena, ehkä pitäisi raottaa sitä ja katsoa onko jutussa ideaa. En oikein voi uskoa, että roskiksen sijoituspaikka määräisi talouteni uhon tai tuhon.
Vai Harry Pottereita meinaat sokerihumalassa viinin kirkastamin ajatuksin lueskella?
Tylypahka kutsuu... Eikä elokuvakaan hassumpi. Se on siitä hyvä, kun on tuota nuorisoa, niin voi tukkijätkäkin harrastaa kaikkea kivaa. Kukaan ei huomaa mitään - luulevat, että isäpappa se siinä on lasten seuraksi laitettu :)
En usko minäkään roskiksen paikan kaikenkattavaan/kaikenkaatavaan valtaan, mutta on aina mielenkiintoista tarkastella asioita erilaisista näkökulmista. Ei millään vielä jaksa kalkkeutua kammioonsa ja urautua toistamaan arkirutiineja kuin mikäkin zombi.
Olethan huomannut uuden kirjan, johon itse en ole vielä tutustunut mutta voisi olla mielenkiintoinen; Loru sorbusten herrasta!
Lapset ovat todella erinomainen alibi, pysyi ajantasalla eikä Aku Ankan kestotilaus ollut mitenkään omituista. Don Rosan albumit varsinkin, kaveri on nero, ehdottomasti. Luulin kuolevani :D Siis nauruun. Roope-sedän nuoruuden seikkailut...
Huh, menihän taso jo alle vakavan keski-iän, mitä pidät Kafkasta *vakavoituu*
...mikä se on?
Hmmm. En pidä Kafkasta; liian monimutkaista yksinkertaiselle tukkijätkälle. Tarkempi tutustuminen saattaisi muuttaa mielipidettä. Voisihan se tietysti hiukan olla vuodet muutenkin tehneet tehtäviään. Lukiolaisena ainakin Kafka meni ihan yli hilseen.
Paasilinnasta tykkään - on kai jotenkin samaan suuntaan kieroon kasvanut huumorintaju :)
totta. Mutta koska kafkalaisuus on käsite, on hyvä edes suurinpiirtein tietää, mistä on kysymys. Ja Oikeusjuttu, niin absurdilta kuin se tuntuikin lukiessa, joskus tuntuu, että todellinen elämä vie voiton kirkkaasti siitä.
Mikäli haluat ajanvietelukemista jouluksi, niin minun kestosuosikkejani ovat edelleen Mika Waltari, joka kuuluu näihin armoitettuihin, kymmenenkään lukukertaa ei haalista nautintoa. Toinen uudempi tapaus on John Irwing. Varsinkin Vesimetodimies on mielestäni varsin viihdyttävä, puoli pakkaa nenäliinoja kului ulvoessani naurusta.
Miten muuten määritellään "tasokas" kirjallisuus?? Dostojevski on tasokasta mutta aika puisevaa, Irwing on tasokasta (Tammen Keltainen on laadun merkki) mutta hervottoman hauskaa.
Paasilinna ei ole oikein kolahtanut, ehkä se on liian selkeästi miesten huumoria. Vaikka poikakirjoja ahmin pienenä siinä kuin tyttökirjojakin, Punavyö rules. Eikös Hurmaava joukkoitsemurha ole Paasilinnan? Näin tv-sarjan, se oli mukava.
Muistaakseni on - olen lukenut sen joskus vuonna kuokka ja kirves - enkä nähnyt tv-versiota. Joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta kun elokuvan keinot eivät riitä mihinkään sen jälkeen, kun on lukenut kirjan. Miksi kiusata itseään pettymyksillä? Paasilinnan huumori tosiaan kumpuaa "miesten maailmasta". Vaikka en juurikaan usko stereotypioihin, voin kuvitella, että naisen on suunnilleen yhtä kimuranttia ymmärtää Paasilinnaa kuin miehen samaistua Laila Hietamiehen hylätyille taloille ja autioille...
"Miten muuten määritellään "tasokas" kirjallisuus??"
Yhtä hyvin voisi kysyä, onko mitään mieltä tai edes keinoa määritellä kirjallisuutta jonkin "tasoiseksi". Lukeminen on niin subjektiivinen kokemus, että mielestäni on melko kyseenalaista luokitella tekstejä ja siten luoda kijaan tarttuvalle ennakko-odotuksia. Itse pidän teksteistä, joissa on tiettyä verbaaliakrobatiaa, kieroa huumoria tai älykästä mielikuvitusta maalata lukijan silmien eteen reaalinen tai kuvitteellinen maailma. Esimerkiksi sci-fi on usein yksioikoisesta tarinastaan huolimatta mehevä lukukokemus juuri mielikuvituksellisen viitekehysten kuvauksen ansiosta. Kuka voi olla ahmimatta Isaac Asimovia?
Farley Mowat: "Älä hukkaa hauku". Vielä vuosienkin jälkeen nykii suupieliä hiirenloukkuja viritellessä...
Laila Hietamies - oi mies, miks mua noin herjaat!! Taso pitää "naisten"kirjallisuudellakin olla!!! Hylätyt talot sentään oli lukukelpoinen, muut yrittämäni aivan toivottomia.
Kipaisenkin vielä tänään kirjastoon etsiskelemään Mowat'ia, aivan uusi tuttavuus minulle! Kuka vielä sanoo, ettei nettikeskustelu olisi sivistävää :) Hiirenloukuista olen onneksi päässyt eroon, kerrostalossa. Vielä kolme vuotta sitten etsiskelin hiirenkestävää leipälaatikkoa. Suhteeni vahinkoeläimen kuolemaan oli kaksijakoinen; ei hiiriä keittiööni kiitos ja voi nyyh, se on niin söpö...
...että ennemmin tai myöhemmin näin käy - useimmille huomattavasti ennemmin kuin sinulle.
*ojentaa vesilasia ja paperinenäliinoja*
Pahoittelen. Se nyt vaan on vaikeaa elää tukkijätkänä sivistyneiden ihmisten joukossa, vaikka kuinka parhaansa yrittää. :(
Kirjaston suuntaan tässä olisi kohta tarkoitus suunnistaa. Ensin piilotan hiukan hirven ulkofilettä ja perunoita tuulensuojaan. Pitkälle taipaleelle ei arvaa nälkäisenä lähteä.
Ei kai kukaan voi olla sitä mieltä, etteikö nettikeskustelu sivistäisi? Useissa tapauksissa noustaan sellaisiin sfääreihin, että huimaa aivan.
Mitä hiirenpitävään leipälaatikkoon tulee Tupperware on osoittautunut käyttökelpoiseksi. Saako jostain vielä niitä pellistä tehtyjä kippaavalla etuseinällä varustettuja leipälaatikoita? Sellainen olisi hauska. Minulla on tuo hiirenpitävien säilytysastioiden historia käänteinen; paluumuuttaja maalle ja kissa ryökälekin meni kuolemaan kesken kaiken.
oli puinen, jossa kansi liukui ylös. Mutta hiirenpirulainen likistäytyi siitä kannen raosta sisään. Ostin puisen, jonka kansi nousi ylos.
Oli meillä kissakin, tyttären hemmoteltu hienohelma. Yritimme antaa sille hienovaraisia vihjeitä velvollisuuksien hoidosta, mutta jokin tökki vastaanottopuolella. Joulukuusen uudelleenmuokkauksessa oli kisu ylittämätön. Hänellä on taiteellista silmää ja varma maku :)
Voi aikoja, nyt kanniskelen hiiriä (minttutäytteisiä) vapaaehtoisesti kotiin, ja iltapäiväni vietänkin rattoisasti niitä kaappien alta sohiessani pettyneen kissan odotellessa vieressä...
Kissat ovat sisustuksen ylivoimaisia asiantuntijoita. Ne tietävät täsmälleen, mitkä huonekasvit ovat sopivia, miten esineiden kuuluu sijaita ja miten herkkiä sisustusmateriaaleja kuuluu käsitellä. Mieltymykseni vähän koristeltuun joulukuuseen on varmaankin Karvisen perintöä :)
Paikallinen kirjasto yllätti: kahdesta valikoimaan kuuluvasta fengshuita käsittelevästä kirjasta toinen oli hyllyssä, Irvingin Vesimies löytyi ja sormusten herrakin oli juuri palautettu. Tarkoitukseni oli mennä tekemään varaukset ja kaukolainat, mutta nyt opukset ovatkin tuossa pöydällä. Ei taida ehtiä joulu ajoissa, mutta piankos minä mopolla hurautan jouluksi uutta luettavaa. Ennen itse asiaan syventymistä Hammond Innesin "Pohjantähti".
Laitanpa takkaan tulet ja asettaudun keinustooliin katsomaan, mitä Pohjanmeren myrskyisät aallot ja niiden keskellä kamppailevat kalastajat ja öljynporarit saavat aikaan...
Palailkaamme. Ei ehkä enää "sinkkujoulun" merkeissä, mutta topikit vaihtuvat, nimimerkit elävät ja tontut tuovat uusia jutunjuuria.
Hyvää joulunodotusta :)
jo joulunvietosta tämä. Mowatista sen verran, Hukkaa ei löytynyt joten lainasin Kunnottoman kuunarin. Aihepiiri oli suoraan sanoen hieman outo, kirjan ensimmäinen puolisko kuvasi rommin juontia erilaisissa kokoonpanoissa mädäntyneiden turskansisälmysten keskellä, mikä oli hämmentävää. Mutta jaksoin teurasjätteetkin, sillä kieli oli todella erinomaista ja nautittavaa. Toivottavasti viihdyt yhtä hyvin Vesimiehen kera.
Kissoilla on varma maku. Minäkin revitytin tapetit pois ja maalasin kaiken - vaikka itse pidän enemmän tapeteista...
Rattoisaa itsenäisyyttä, Se Suuri Pakollinen tullee televisiosta taas huomenna, Tuntematon sotilas :)
"Hukka" on huomattavasti raikkaampaan ymäristöön sijoittuva tarina. Susitutkijan kommellukset Mowatin kertomana nappasivat paitsi kielellisen lahjakkuuden myös itselleni läheisen aiheen ansiosta.
Se Suuri Pakollinen tulee yöllä ja tällä kertaa Ainoana Oikeana versiona :)
voisi sujua rattoisasti vaikkapa mökillä tai etelän auringossa sinkkuystävien kera.
Jouluna olisi mukavampi olla ihmisten ilmoilla. Kuka tietää, ovatko esimerkiksi Helsingin ravintolat auki jouluaattona illalla?