Naiset näyttävät kuvittelevan, että he omistavat miehen. Mies ei saisi esimerkiksi kaivata exiään. En ymmärrä. Kuinka mies voisi olla kaipaamatta tai jopa rakastamatta exiään?
Miehellä ON mennyt elämä
Mipo
954132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 95
Vanhimmat
mutta viisainta on pysyä existä erossa, muuten ei hyvää seuraa ...
"mutta viisainta on pysyä existä erossa"
Miksi? Ensin ihmissuhdetta rakennetaan vuosia, siihen neuvotellaan luottamusta, siinä jaetaan kipeimpiä ja vaikeimpia asioita ja tuetaan toista. Sitten kun yhteiselo ei onnistu ja yrittää uuden kumppanin kanssa, niin kaikki tämäkö pitäisi unohtaa?
En pysty ajattelemaan negatiivisesti yhdestäkään exästäni. He kaikki ovat olleet hienoja ihmisiä ja tukeneet minua eteenpäin. Olen heille kiitollisuuden velassa, vaikka yhteiselo heidän kanssaan ei toiminutkaan.
Luuletteko naiset, että pystytte korvaamaan miehen exät? Ette pysty. Te olette vain yksi osa miehen elämää, ette koko elämä.
"Luuletteko naiset, että pystytte korvaamaan miehen exät? Ette pysty. Te olette vain yksi osa miehen elämää, ette koko elämä."
Entäs naisen exät, suhtaudutko samalla tavalla? Olet vain yksi osa naisen elämää, et koko elämä. Haluatko, että nainen puhuu ja märehtii sinulle exiään?
Vai ovatko naisen entiset suhteet vain jakorasian jakamista? ;P
*provosoitunut tämän palstan kestojargoniin*
"Entäs naisen exät, suhtaudutko samalla tavalla?"
Tietenkin. Miksi ihmeessä haluaisin kieltää kumppaniltani hänen elämänsä tärkeimpiä ihmissuhteita?
Voi olla, että ymmärsin alkuperäisen viestisi väärin.
Minusta exien kaipailu ja huokailu uudelle ihmiselle on aika KYPSYMÄTÖNTÄ ja JUNTTIMAISTA. Tämä kokemuksesta, minulle on tehty joskus niin.
Exien aikuinen tapaaminen on minustakin ok, suotavissa puolin ja toisin.
Kun puhuit kaipaamisesta ja rakastamisesta, rinnastin sen lapselliseen huokailuun ja toisen tahalliseen ärsyttämiseen. Kenties tarkoititkin kypsempää kanssakäymistä elämääsi kuuluneiden ihmisten kanssa.
"Kun puhuit kaipaamisesta ja rakastamisesta, rinnastin sen lapselliseen huokailuun ja toisen tahalliseen ärsyttämiseen. Kenties tarkoititkin kypsempää kanssakäymistä elämääsi kuuluneiden ihmisten kanssa."
Tarkoitan siis sitä, että kun otatte miehen, hänelle on mennyt elämä. Hän on kokonainen persoona ristiriitaisuuksineen ja monine tunteineen. Hän saattaa haluta vieraita naisia seksuaalisesti, kaivata exäänsä romanttisesti tai suhtautua teihin välillä välineellisesti.
Tällainen vajavaisuus ei kuitenkaan näytä olevan naisten mielestä miehelle sallittua, vaan naiset olettavat, että miehen pitäisi olla kaikki.
Noh, joka ei hyväksy ihmisten ja tunteiden ristiriitaisuutta, ei hyväksy tätä maailmaa sellaisena kuin se on.
Itse pyrin kuitenkin hienotunteisuuteen kumppaneitani kohtaan silloin, JOS olen päättänyt johonkin ihmiseen sitoutua. Jos olen päättänyt sitoutua ja olla uskollinen, miksi kertoisin hänelle joistakin ristiriitaisista tunteistani, kun en kuitenkaan aio rynnätä valloittamaan tunteitteni kohdetta?
Voipa olla, että olen liian nuori ja mustavalkoinen ja kokemusta vailla. Mutta miettisin kahdesti, miten voisin olla pahoittamatta toisen mieltä, jollei kukaan entinen todellisuudessa, oikeasti uhkaisi suhdettani.
luopua niistä muistoista ja elämänopeista, mitkä olet kohdannut exän kanssa. Mutta exästä itsestään on luovuttava.
Mielilauseeni: jokainen haluaa OMAN kullan itselleen. Siinä ei exillä eikä muilla ole sijaa. Ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta voi tietysti olla.
Korvaamaan miehen exät? No on sullakin ajattelutapa... Kuka nyt haluais olla jonkun korvaaja. Mutta totta tuo, että kukaan ihminen ei voi olla toisen ihmisen koko elämä. Ei keneltäkään yksittäiseltä ihmiseltä voi saada kaikkea, mitä tarvitsee.
puhuit on hänen OMA vajaavaisuutensa; hänen tulee ottaa siitä VASTUU itse, se ei ole naisen tehtävä.
"luopua niistä muistoista ja elämänopeista, mitkä olet kohdannut exän kanssa. Mutta exästä itsestään on luovuttava."
Siis miehen on luovuttava tärkeimmistä ystävistään. Sekö on naisen rakkautta?
ystäväsi ovat juuri exiäsi. Eikö sinulla ole muita tärkeitä ihmisiä elämässäsi?
"ystäväsi ovat juuri exiäsi. Eikö sinulla ole muita tärkeitä ihmisiä elämässäsi?"
On muita tärkeitä ihmisiä, mutta ei yhtä tärkeitä. Aika harvojen ihmisten kanssa tulee yritettyä yhteiselämää viisi tai kymmenen vuotta. Minulle ovat tärkeitä syvät ihmissuhteet, ei mikään pintajutustelu tai baaritutut. Minusta ystävyyden kehittyminen vaatii monta vuotta tiivistä yhdessäoloa ja yhteisiä tavoitteita. Ystävyys on elinikäistä, ei mitään ihmisten hyötykäyttöä, sosiaalista peliä.
rakastaa niin miksi haluaa olla tämän uuden kanssa? Siinä vain satuttaa toista kun ei osaa päästää irti.
Mun naisen logiikka ei ymmärrä, miks mun pitäis kaivata mun exää saati rakastaa. Mä en koskis tikullakaan koko ukkoon.
"Mun naisen logiikka ei ymmärrä, miks mun pitäis kaivata mun exää saati rakastaa. Mä en koskis tikullakaan koko ukkoon."
Tosiasia onkin, että ihmisestä voi päätellä hyvin paljon sen perusteella, miten hän suhteensa lopettaa. En koskisi tikullakaan naisiin, jotka lopettavat suhteensa riitaisasti. He ovat todennäköisesti myös itsekkäitä, mustasukkaisia ja epäkypsiä.
mitä? Me ei lopetettu suhdetta (avioliittoa) riitaisasti. Emme riitele nykyäänkään. Me olemme päivittäin yhteydessä lapsia koskevissa asioissa. Exäni kävi viime viikolla työpaikallani tapaamassa minua lasteni äitipuolen kanssa. Joimme yhdessä kahvit. Luuletko että olimme toistemme tukassa kiinni koko ajan? Silti en todellakaan edes tikulla koskisi exääni. Hän on mennyttä elämää ja molemmat olemme eläneet sen suhteen niin loppuun kuin voi. Minä ihmettelen, miksi aloitetaan uusia suhteita, jos kaivataan entisiä. Se on kypsymätöntä. Uusi suhde ei voi onnistua jos kaivataan entisiä. Ja miksi luulit minun eronneen riitaisasti?
Yhtälailla: Kuinka nainen voisi olla kaipaamatta tai jopa rakastamatta exiään? Niin.
Jos pitää "kaivata" tai "jopa rakastaa" exiään, ei ole päässyt vielä erosta ylitse. MIKSEI ole sitten sen exän kanssa? Oliko erolle kenties jokin syy kuitenkin?
MIKSI, OI MIKSI on sen uuden kanssa, jos rakastaa jotakuta toista? Monella ihmisellä on sellainen harhakuva, että parisuhteen tulisi perustua keskinäiselle kiintymykselle tai rakkaudelle. Aika ällöttävää mennä parisuhteeseen kaipaamaan tai terapoimaan jotakin edellistä romanssiaan.
Olkaa niiden exienne kanssa tai miettikää asianne valmiiksi ennen kuin sitoudutte seuraavaan. Minusta tahallinen exien märehtiminen toiselle on joko äärimmäistä tyhmyyttä & ajattelemattomuutta tai toisen tahallista kiusaamista, pelaamista toisen tunteilla. Jotkut tekevät jälkimmäistäkin selvästi tahallaan. Joskus ehkä näiden kaikkien yhdistelmä.
Ja kyllä, minäkin kaipaan erästä miestä. Siksi en mene toistaiseksi suhteeseen seuraavien kanssa. Hitusen arvokkuutta, kanssaeläjät. :-P
"Jos pitää "kaivata" tai "jopa rakastaa" exiään, ei ole päässyt vielä erosta ylitse."
Eiköhän asia ole kuitenkin niin, että suhteesta on päässyt yli vasta sitten, kun siihen on pystynyt luomaan uudenlaisen näkökulman, esimerkiksi ystävyyden.
Ihmiset näyttävät luulevan, että ylipääseminen on unohtamista ja kieltämistä. Niin ei kuitenkaan ole. Minä en pystyisi luottamaan kumppaniin, jolla ei ole luontevaa suhdetta exiinsä.
Hyvä, ymmärsin alkuperäisen viestisi väärin.
Olen samaa mieltä, ei tarvitse kieltää eikä unohtaa. Ystävyys on mahdollista, kyllä.
Minusta kuitenkin... ystävyys on mahdollista vain silloin, kun kummallakaan ei ole valtavia toiveita takaisinpääsystä. Jos tällaiset värittävät "ystävyyttä", ystävyys on yrittämistä ja vonkaamista eikä uuden suhteen solmiminen ole reilua sen uuden kannalta.
"Minä en pystyisi luottamaan kumppaniin, jolla ei ole luontevaa suhdetta exiinsä."
Entäs jos mies olisi pettänyt naista eikä nainen voisi luoda luontevaa suhdetta? Ja minkäslaisen luontevan suhteen itse rakentaisit pettäneen naisen kanssa?
Kuitenkin toivoisin itse suhteessa, ettei mies ihan räytyisi entisen perään. Se osoittaisi, ettei mies ole elänyt edellistä suhdetta loppuun ja siis siirtynyt seuraavaan liian nopeasti.
Ymmärrän kyllä, että exät toisinaan pysyvät ystävinä. Yhteinen menneisyys jne. Sillä periaatteella kuitenkin, että niitä romanttisia tunteita ei ole enää jäljellä. Toisinaan tietty voi tuntua, että jotkut jutut oli niiiiin paljon helpompia sen exän kanssa, mutta turha sitä on ihan samantien tunnustaa nykyiselle kumppanille. Ja toivon mukaan pysyy sitten mielessä sekin, että on olemassa joku syy, miksi se on nimenomaan entinen..
"Sillä periaatteella kuitenkin, että niitä romanttisia tunteita ei ole enää jäljellä."
Tämä on juuri sitä naisen logiikkaa. Edelleenkään ette näytä ymmärtävän, että olette vain pienen pieni osa kumppaninne elämää, ette koko elämä.
Jos romanttisia tunteita on vielä kehissä niin vaarannat suhteesi nykyisen kanssa.
Mutta kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee ...
"Jos romanttisia tunteita on vielä kehissä niin vaarannat suhteesi nykyisen kanssa."
Miksi noin luulet? Kypsässä suhteessa molemmat tietävät ja tunnustavat, etteivät pysty täyttämään kaikkia toisen tarpeita ja että suhde perustuu suurelta osin myös välineellisyyteen.
Ongelmat alkavat juuri silloin, kun haaveet tai odotukset ylittävät realismin.
Ystävää voi rakastaa, mutta kyllä se romanttinen rakkaus pitäis jättää kumppanille. Olen hyvissä väleissä entisiin kumppaneihini, mutta olisi se outoa rakastaa häntä samalla tavoin kuin jos olisin tällä hetkellä varattu ja rakastaisin miesystävääni.
Enkä ole missään välissä väittänyt, että olisin jonkun miehen koko elämä. Sellainen olisi jokseenkin liioittelua. Riittää että olisin rakas ja tärkeä. Vähän samalla logiikalla itseasiassa, kun jotkut naiset vaikuttavat haluavan, että mies pitää heitä maailman kauneimpana. Sekin on monissa tapauksissa liioittelua, ainakin jos painotetaan ulkoista kauneutta, kuten niin monesti tehdään.
Onko sinulla romanttisia tunteita kahta (tai useampaa) ihmistä kohtaan?
Vai romanttisia tunteita lähinnä yhtä kohtaan, välineellisempiä muita kohtaan?
"Ystävää voi rakastaa, mutta kyllä se romanttinen rakkaus pitäis jättää kumppanille."
Ei rakkautta valita, se on. Tekojaan voi jossain määrin hallita, mutta sallikaa nyt hyvät naiset miehienne olla kokonaisia ihmisiä.
Ensiksi esitätte toiveen, että olisimme rehellisiä, mutta sen jälkeen korjaatte, ettei meidän tulekaan olla rehellisiä vaan ainoastaan tukea teitä. Mitä haluatte? Hullukaan saa teistä tolkkua.
"Onko sinulla romanttisia tunteita kahta (tai useampaa) ihmistä kohtaan?"
On useampia kohtaan. Koen niin, että minussa on potentiaali romanttisille tunteille ja sitten tunteet kohdistuvat niin kuin kohdistuvat.
Vaikuttaa siltä, että jotkut pystyvät esimerkiksi kehittämään hyvin kiihkeän ja nopean lomaromanssin ja sen jälkeen jatkamaan eloa puolisonsa kanssa tavalliseen tapaan.
Meillä on vain halua narusistisesti kuvitella, että juuri minä olen se, joka synnyttää puolisossa tunteet, vaikka todellisuudessa puolisossa tunteet ovat minusta riippumatta.
kovettaa itsensä ja lopettaa muut suhteet muuten ei ole reilua nykyistä kohtaan. Et varmaan ymmärrä sitä nyt mutta ymmärrät varmasti joskus ...
"kovettaa itsensä ja lopettaa muut suhteet muuten ei ole reilua nykyistä kohtaan."
Minulle ovat äärimmäisen tärkeitä hyvin läheiset ja rehelliset ihmissuhteet. Käytännössä niitä ei voi olla kuin exiin. Miksi ihmeessä lopettaisin nämä suhteet? Se tarkoittaisi elämänlaatuni romahtamista.
Jos kumppanini ei luota minuun tai en ole hänelle riittävästi tai tarjoa riittävästi hänen tarpeilleen, niin sitten hän saa mennä. En minä hylkää ihmisiä kumppanini periitsekkäiden tarpeiden vuoksi.
Tämä minua juuri naisissa ihmetyttää. He kuvittelevat, että mies pystyy tarjoamaan heille kaiken tai että he pystyvät muokkaamaan miehen juuri heidän omille itsekkäille tarpeilleen sopivaksi.
Lopettaisitte tuollaisen.
En ollenkaan ihmettele jos tunnet naisten rajoittavan sinua, kun et suostu ollenkaan ymmärtämään muiden kantoja. Exät ovat tietysti osa elämää, ei niitä tarvi pois sulkea. Rakastaakin voi, ymmärrettävää. Mutta jos se on tosissaan romanttista rakkautta, niin miksi suhde on menneisyyttä?
Nyt saat sanoa ihan mitä haluat. Mielestäni olen hyvinkin avarakatseisen kantani esittänyt, mutta teikäläinen ilmeiseti haluaa pitää tiukan kantansa naisista. Ja sinulla on siihen oikeutesi.
"Mutta jos se on tosissaan romanttista rakkautta, niin miksi suhde on menneisyyttä?"
Aika harvoin suhteet kai loppuvat rakkauden puutteeseen. Useammin ne loppuvat toimimattomaan arkeen, riitoihin, yhdessä asumisen ahdistukseen, kyvyttömyyteen joustaa, huonoon seksiin ja niin edespäin.
Varmasti ainakin yli puolessa suhteissa rakkaus jää, mutta käytäntö ei vain toimi.
vaan pelkästä reiluudesta
"vaan pelkästä reiluudesta"
Eli sinusta on reilua, jos mies joutuu katkaisemaan tärkeimmät ihmissuhteensa vain sinun vuoksesi?
ymmärrät varmaan sitten joskus (kun olet tarpeeksi lyönyt päätä seinään) tosin sinulla olisi jo nyt mahdollista ottaa neuvosta vaarin ...
Periaatteessa tässä ihmettelin kuitenki sitäkin, että vaikka itse esität välissä ihan paikkansa pitäviä kommentteja, niin tärkeämpää näyttää olevan toisen keskustelijan kommentin kumoaminen ja ivaaminen.
Suhteessahan rakkaus yleensä muuttuu rakastumisesta rakastamiseksi, ja välillä ihastuu ja ehkä jopa rakastuu muihin. Jos siis ihastuksen tai uuden rakkauden mukaan lähtee, niin puolusteletko tekoasi sillä että rakastat kyllä exää edelleen, siinä ei mennyt mitään vikaan? Eikö tällaisessa tilanteessa pitäisi tosissaan harkita, kumpi on tärkeämpi, rakkaus, jolla on menneisyys vai uusi rakkaus, jossa on kenties potentiaalia. Ja hoitaa asiat sitten mahdollisimman vähin särkynein sydämin.
Jos puoliso/ kumppani siirtyy uuteen suhteeseen ja itse edelleen rakastan, niin ei asiaa helpota milään lailla toisen rakastaminen. Sehän tekee vain iskusta ilkeämmän. Siis se, että rakastaa mutta silti jättää. Saa tietty rakastaa, mutta turha sitä on siinä tilanteessa käyttää puolustellessaan tekoaan. Hmm.. sekavaa, sori.
"ymmärrät varmaan sitten joskus (kun olet tarpeeksi lyönyt päätä seinään)"
Taasko pitäisi juosta naisen mustasukkaisuuden ehdoilla? Jos minä annan kumppanilleni luvan säilyttää omat läheiset ex-suhteensa, niin eikö ole vain reilua, että homma toimii toisinkinpäin?
"Eikö tällaisessa tilanteessa pitäisi tosissaan harkita, kumpi on tärkeämpi, rakkaus, jolla on menneisyys vai uusi rakkaus, jossa on kenties potentiaalia."
Valitsen tietenkin molemmat rakkaudet. Ne ovat erilaisia, mutta välttämättömiä omalle hyvinvoinnilleni. Suon myös mielelläni puolisolleni saman.
Puhut naisten mustasukkaisuudesta. Mutta voitaisi puhua myös luottamuksesta, joka ei tule ilmaiseksi vaan on ansaittava. Ehkä naisesi eivät pidä sinua luotettavana?
Ehkä sinä annat kumppanillesi luvan säilyttää läheiset ex-suhteensa, koska luotat häneen?
Oletko itse mielestäsi luotettava, tässä asiassa?
Olisit heti sanonu, ettet sä usko yksavioisuuteen, vaan kannatat tollasta monen haaran haaremia :) Eli sä haluat vapaasti rakastaa ja naida ketä vaan ja haet sille nyt jotain taustatukee täältä morkkaamalla naisia, jotka ei ymmärrä sun himojas. Ihan miten vaan, kunhan muistat kertoa tästä piirteestäsi, etkä siis salailulla loukkaa ketään.
Turha kuitenki arvostella niitä, jotka tahtoo, ettei mies makaa muitten kans. Se on kuitenki aika pieni vaatimus. Tai toive, miten vaan.
"Oletko itse mielestäsi luotettava, tässä asiassa?"
Petän kumppaniani henkisesti päivittäin ja hän tekee saman minulle. Viihdyn usein paremmin exieni seurassa kuin nykyisen kumppanini seurassa, jota näen koko ajan. Onko se pettämistä? Minusta se on vain luonnollista kyllästymistä. Fyysisesti en petä.
Eikös parisuhde ole yhdeltä kantilta katsoen keskinäisen petkuttamisen ja pettämisen yhteensovittamista? Rehellisyydellä ei parisuhteessa pitkälle pötkitä.
Pitäisikö minun kieltää kumppaniltani romanttiset elokuvat, romaanit tai muu viihdeteollisuuden parisuhdehömppä? Henkistä pettämistähän sekin on. Miksi minä en riitä? Miksi tarvitaan fantasioita?
"Olisit heti sanonu, ettet sä usko yksavioisuuteen, vaan kannatat tollasta monen haaran haaremia :) Eli sä haluat vapaasti rakastaa ja naida ketä vaan"
No, en ole seksin muodossa pettänyt koskaan ketään. Minulla ei ole ollut edes yhtään yhden yön suhdetta. Joten ei tässä naimisesta ole kysymys vaan rakkaudesta.
Rakasta miten lystäät. Jos naisilles passaa, ni mitä ihmettä täällä loppujen lopuks valitat. Jos ei passaa, ni voi kyynel.. Tää lähtee.
Tarkoitin fyysistä pettämistä, johon ihmisillä on enemmän tai vähemmän taipumusta. Olet siis ilmeisesti melko luotettava.
Ehkä kumppanisi eivät luota sinuun, jos sinusta huokuu ajattelumalli 'rehellisyydellä ei pitkälle pötkitä'. Ihmisiä kuitenkin hieman kiinnostaa, mitä siellä toisen korvien välissä liikkuu.
"Rakasta miten lystäät."
Jos miehesi vastaa sinulle, mitä haluat kuulla, muista, että hän mitä todennäköisimmin valehtelee.
Minä yritin tuoda keskusteluun rehellisen näkökulman.
"Ehkä kumppanisi eivät luota sinuun, jos sinusta huokuu ajattelumalli 'rehellisyydellä ei pitkälle pötkitä'."
Minulle kyllä kelpaisi rehellinen ihmissuhde, mutta naiset eivät sellaista halua, se on tullut todettua moneen kertaan.
Naiset tahtovat hyvinvoivan ihmissuhteen, eivät rehellistä ihmissuhdetta. Rehellinen ihmissuhde on äärimmäisen stressaava ja usein epätoivoinen. Sellaiseen heittäytyminen vaatii valtavasti energiaa. Paljon mukavampi on useimmiten hymistellä.
että puolustelet vaan sitoutumiskyvyttömyyttäs
Mitä sinä haluat ihmissuhteeltasi?
Etkö sinä halua hyvinvoivaa ihmissuhdetta?
Tarkoittaako hienotunteisuus, lojaalisuus tai joustaminen sinulle 'epärehellisyyttä'? Onko epärehellistä kaikki, mikä ei ole inhorehellistä?
"Tarkoittaako hienotunteisuus, lojaalisuus tai joustaminen sinulle 'epärehellisyyttä'?"
Tarkoittaa. Olen asunut taiteilijan kanssa ja opin, mitä on rehellisyys. Huh. Korvat punottavat vieläkin. En kestänyt sitä suhdetta, vaikka luottamusta ja rehellisyyttä ei puuttunut - eikä läheisyyttä. Se oli vain psyykelle liikaa. Kukaan ei lopulta halua kuulla totuutta.
Haluan mieluummin hyvinvoivan eufemismisuhteen, kiertoilmaussuhteen, kuin rehellisen suhteen.
"että puolustelet vaan sitoutumiskyvyttömyyttäs"
Miksi oletat, että olen sitoutumiskyvytön? Olen äärimmäisen lojaali, en kai muuten pitäisi huolta eksistäni rahallisestikin. Kannan vastuuta suhteitteni jälkeenkin.
Haluatko sinäkin miehen, joka on olemassa vain sinun tarpeitasi varten? Sellaista ei ole, uskoisit jo.
Minä en halua mieheni olevan olemassa vain omia tarpeitani varten, mutta kyllä minun tarpeeni silti pitää exien tarpeiden ylitse mennä. Kukaan ihminen ei voi tyydyttää toisen kaikkia tarpeita, mutta niitä tarpeita voi tyydyttää muutenkin kuin romantisoimalla exiensä perään. Ystävyys ja romanttinen rakkaus ovat kaksi eri asiaa. Ja minun tavassani elää parisuhdetta se romanttinen rakkaus kuuluu vain ja ainoastaan parisuhteeseen.
Jos tämä on itsekkyyttä tai omistushalua, niin sitten minä olen itsekäs ja omistushaluinen. Mutta nämä ovat ne ehdot joilla minä kykenen parisuhteessa elämään. Onneksi tuntuu miehenikin olevgan samoilla linjoilla: tarpeita on moneen suuntaan, mutta kun on toiseen ihmiseen sitoutunut, se tarkoittaa sitäkin, ettei ihan jokaista tarvettaan voi tyydyttää, jos se loukkaisi kumppania.
"Minä en halua mieheni olevan olemassa vain omia tarpeitani varten, mutta kyllä minun tarpeeni silti pitää exien tarpeiden ylitse mennä."
Tuollaista ajattelua en juuri ymmärrä. Minä arvostan kumppanissani inhimillisyyttä sinänsä, jonka pitää näkyä myös suhteessa minuun, mutta yhtä lailla suhteessa muihin. En voisi elää toisista pahaa puhuvan kumppanin kanssa tai kumppanin kanssa, joka ei lahjoita suurta osaa ylimääräisistä tuloistaan köyhille.
Toisille parisuhde on ilmeiesti enemmän tarpeiden tyydyttämistä kuin inhimillisyyttä varten. Toisille se vertautuu jonkinlaisena omistussuhteena, kun toisille se on henkinen olotila.
naiset olettavat miehen pystyvän tarjoamaan heille kaiken. Ainakaan kukaan tervejärkinen nainen ei tuollaista kuvittele.
Mutta sitä en ymmärrä, että mikset halua antaa kaikkeasi naiselle? Yhdelle naiselle. Tuo on se asia, mikä sinulle aiheuttaa ongelmia naisten kanssa.
Sinun "kaikkesi antaminen" ei tietenkään riitä naiselle, vaan hän tarvitsee myös ystäviä ja läheisiä, jotta voisi elää täysin tyydytetysti.
lojaali naisellesi. Muuten, en usko, että rakastat niitä exiäsi oikeasti. Kuulostaa lähinnä sanahelinältä. Voipi olla, että kuvittelet rakastavasi heitä, mutta teksteistäsi huokuu pikemminkin katkeruus naisia kohtaan ja halu säilyttää näennäinen "vapaus" hinnalla millä hyvänsä. Jonkinsortin taistelu äidistä irtaantumisesta ei ole kohdallasi vieläkään oikein toteutunut ja saanut onnekasta päätöstään.
"Mutta sitä en ymmärrä, että mikset halua antaa kaikkeasi naiselle? Yhdelle naiselle."
Ei se, että rakastan exiäni, ole mitenkään pois minun nykyiseltäni. Hän on moneen kertaan sanonut, että olen hyvä ja luotettava mies. Otan kumppanini huomioon ja hellittelen häntä monin tavoin.
Naisille ei kuitenkaan näytä olevan tärkeää se, mitä he saavat, vaan se, että he saavat enemmän kuin muut. Jonkinlainen narsistinen projekti siis. Miksi kumppanin pitäisi saada tuntea, että hän on tärkeämpi kuin muut, kun käytännössä niin ei kuitenkaan koskaan ole?
eikös se ole juuri tuota tarpeiden tyydyttämistä, jota niin morkkaat? Henkinen olotila.... jee!
"Muuten, en usko, että rakastat niitä exiäsi oikeasti."
Oletko aivan varma? Voivatko vanhemmat rakastaa lapsiaan ja puolisoaan vai ainoastaan lapsiaan tai puolisoaan? Rakastan myös isovanhempiani. Onko sekin mahdotonta?
"mutta teksteistäsi huokuu pikemminkin katkeruus naisia kohtaan ja halu säilyttää näennäinen "vapaus""
Mikä ihmeen vapaus?
käytännössä sitä koskaan ole. Monille muille miehille ja naisille se oma rakas on nimenomaan se kaikkein tärkein ihminen maailmassa. Jos sinä et siihen kykene, niin älä siitä meitä naisia syytä.
"Monille muille miehille ja naisille se oma rakas on nimenomaan se kaikkein tärkein ihminen maailmassa."
Monille se oma kumppani on tärkein ihastumisen ja rakastumisen ajan. Sitten kun tunteet laantuvat, niin rakastetusta saattaa tulla vihattu tai unohdettu. Onko sellainen todellista rakkautta? Minusta ei.
Todellinen rakkaus kestää myös eron jälkeen. En ymmärrä ihmisiä, jotka hyppivät suhteesta toiseen aina yhtä varmana siitä, että uusi rakkaus on se suuri ja todellinen.
vapaus sinun pitää hinnalla millä hyvänsä säilyttää?
Ei se, että rakastaa eniten maailmassa puolisoaan ja lapsiaan merkitse sitä, etteikö voisi rakastaa isovanhempiaan.
vaatii vaivannäköä. Kyllä todellinen rakkauskin kuolee, jos sitä ei hoivaa. Tämä pätee myös exien suhteen.
"Ei se, että rakastaa eniten maailmassa puolisoaan ja lapsiaan merkitse sitä, etteikö voisi rakastaa isovanhempiaan."
Ja jos rakastan nykyistäni, niin ei se tarkoita, ettenkö voisi rakastaa exiäni. Miten ihmeessä rakkaus siihen eroon katoaisi?
"vaatii vaivannäköä. Kyllä todellinen rakkauskin kuolee, jos sitä ei hoivaa. Tämä pätee myös exien suhteen."
Miksi ihmeessä haluaisin antaa rakkauden exiini kuolla? Rakkaus ei vähene ammentamalla. Sitä riittää kaikille.
hyvin poikkeuksellinen tapaus. Useimmilla ihmisillä rakkautta ei todellisuudessa riitä kovinkaan monelle. En nyt tarkoita yleistä ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta vaan todellista rakkautta.
Sellainen rakastakaamme kaikki toinen toisiamme! -rakkaus on sellaista hippien huumehöpinää, ikävä kyllä. Ihminen ei ole ainakaan vielä tässä maailmassa kovinkaan korkeatasoinen olento. :)
"Minä arvostan kumppanissani inhimillisyyttä sinänsä, jonka pitää näkyä myös suhteessa minuun, mutta yhtä lailla suhteessa muihin."
Ja onko sitten mielestäsi epäinhimillistä pyytää, että kumppani rakastaisi minua enemmän kuin niitä ex-naisiaan ja asettaisi puolisonsa tarpeet exien edelle? Jos minun miehelleni hänen exiensä tarpeet ja toiveet merkitsisivät minua enemmän, miten hän silloin osoittaisi inhimillisyyttä minua kohtaan?
Jokaisen meistä pitää asettaa asioita tärkeysjärjestykseen elämässään. Ei kukaan voi syleillä tasapuolisesti kaikkia ja koko maailmaa. Minun logiikallani, kun ihminen sitoutuu toiseen ihmiseen, hän myös asettaa tämän ihmisen tärkeysjärjestystensä kärkipäähän. Sinne kärkeen saa ja pitääkin toki kuulua muitakin asioita, mutta romanttisten tunteiden virittely ex kumppaneihin ei mielestäni kuulu enää sinne. Se ei edellytä ystävyyden hylkäämistä, pahan puhumista tai toisen omistusvallan alla olemista. Yksinkertaisesti se merkitsee sitoutumista yhteen romanttiseen rakkaussuhteeseen kerrallaan. Ja se on nimenomaan henkinen olotila.
"Useimmilla ihmisillä rakkautta ei todellisuudessa riitä kovinkaan monelle."
Miten ne tunteet kuluisivat?
"Ja onko sitten mielestäsi epäinhimillistä pyytää, että kumppani rakastaisi minua enemmän kuin niitä ex-naisiaan ja asettaisi puolisonsa tarpeet exien edelle?"
On tietenkin. Minusta parisuhteen tulee olla turvapaikka, jossa puolisot voivat luottaa toisiinsa ja jakaa arkeaan ja huoliaan ja tukea toisiaan ja rakentaa elämäänsä kohti yhteistä pysyvää tulevaisuutta, mutta sen sijaan sen ei tule olla valta- tai tunnekeskittymä, jossa rakennetaan aitoja suhteen ulkopuolelle suuntautuvien tunteiden tielle.
Sitäpaitsi ex-kumppanit voivat osaltaan tukea avioliiton kestävyyttä, koska liiton kriisihetkinä korostuvat läheiset ja syvät ihmissuhteet, joissa voi jakaa omia huoliaan silloin, kun puoliso ei siihen kykene.
ja jokaisella meistä on sitä vain rajallinen määrä. En tunne ihmistä, jolla olisi rajaton määrä energiaa.
Olet ehkä huomannut, että jos vain annat ja annat, etkä saa mitään takaisin, tunnet itsesi hyvin tyhjäksi. Useimmilla ihmisillä on elämässään joku ihminen, joka on hänelle se kaikista tärkein. Sitten on niitä, jotka ovat melkein yhtä tärkeitä ja niitä, jotka eivät ole aivan niin tärkeitä. Sille tärkeimmälle ihmiselle menee suurin osa rakkausenergiasta ja ne muut saavat sitten loput.
Itsekin saa energiaa (toivottavasti) eli vastarakkautta rakastamiltaan ihmisiltä. Ellet ole exillesi se maailman tärkein ihminen (mitä luultavasti et ole), niin saat heiltä jonkin verran energiaa, muttet yhtälailla kuin sellaiselta, joka rakastaa sinua paljon ja jota itsekin rakastat paljon.
Uskoisin, että syvästi uskonnolliset ihmiset saavat energiaa runsain mitoin Jumalalta, joten heillä on siten myös enemmän rakkautta jaettavana verrattuna muihin ihmisiin.
sinun piinaava halusi rakastaa niitä exiäsi, ja että kaikki naiset sen hyväksyisivät luonnollisena ja oikeutettuna asiana.
Mitens nämä exat sitten käyttäytyvät? Miten he tuntevat ja miten ymmärtävät sinun tunteesi? Naisiahan hekin ovat....
"Miten he tuntevat ja miten ymmärtävät sinun tunteesi?"
Naisellisen ristiriitaisesti. He tarvitsevat omaa tilaa, mutta haluavat kuitenkin sitoa miehen välittömään hallintaansa. ;)
Ihan vain sellainen pieni huomautus, että monet miehet ovat hyvin mustasukkaisia naisen entisestä elämästä. Kyse on ihmisen persoonallisuudesta ja arvoista. Itse en vielä ole tavannut miestä, joka ei olisi jossakin vaiheessa osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä.
Minusta siinä sahaa omaa oksaansa, jos lähtee kieltämään tällaisia negatiivisia tunteita kuten mustasukkaisuutta. Mieluummin olen rehellisesti mustasukkainen, kun kiristelen hampaitani toiselta piilossa.
Alkuperäisellä kirjoittajalla on ilmeisesti vahva näkemys siitä, miten ihmisten pitäisi olla parisuhteissaan. Valitettavasti harva pystyy elämään ilman mustasukkaisuuden tunteita. Ja jokaisella on kai oikeus määritellä, haluaako itse tai haluaako toisen pitävän suhteita yllä entisiin kumppaneihin. Jos nämä tarpeet ovat kumppaneilla kovin ristiriitaisia, ei suhde ehkäpä toimi.
Itse kannatan lähestymistapaa, jossa entisiin kumppaneihin ei pidetä yhteyttä. En ymmärrä, miksi olisi oleellisesti parempi pitää yhteyttä kuin olla pitämättä? En ole koskaan kokenut tapaamisia miellyttävinä, vaan mieluummin säilytän suhteet muistoissani ja jatkan eteenpäin. Toisaalta tilanne voi muuttua, mikäli suhde on ollut erittäin pitkä ja on yhteistä jälkikasvua.
"Alkuperäisellä kirjoittajalla on ilmeisesti vahva näkemys siitä, miten ihmisten pitäisi olla parisuhteissaan."
No, ei oikeastaan. Sen sijaan toivon, että ihmiset pohtisivat, millainen parisuhde on ja mitä kumppaniltaan voi odottaa. Jos vaatii, että hän katkaisee tärkeimmät ihmissuhteet exiinsä, niin siinä samalla tulee ottaneeksi mielettömän vastuun. Mitä sitten eron hetkellä? Jostain pitäisi löytää kumppanille uudet syvät ihmissuhteet ennen eroa. Muuten eroaminen on täysin moraalitonta.
ennen kuin tunnet olevasi turvassa liialliselta sitoutumiselta yhteen ihmiseen?
Vaikuttaa siltä, että sinulla on henkilökohtainen ongelma, joka yleensä on huomattavasti yleisempi naisilla (kaveripiirissäni on lähinnä miehiä, eikä yhdelläkään ole tuollaista näkökulmaa exiin). Ja samoin kuin moni nainenkin, yrität monin hyvin omituisin tavoin perustella omaa tapaasi. Toivottavasti joku päivä tajuat, että kyseessä on todellakin _ongelma_, koska se estää kunnollisen parisuhteen syntymisen nykyisessä suhteessa. Kannattaa rakastaa toista ihmistä silloin, kun se on siinä vierellä, eikä vasta silloin, kun se on kullatut muistot, mihin verrata nykyistä.
"Toivottavasti joku päivä tajuat, että kyseessä on todellakin _ongelma_, koska se estää kunnollisen parisuhteen syntymisen nykyisessä suhteessa."
Millä tavalla se on sen estänyt? Puolisoni arvostaa humaaneja arvojani ja suhtautumistani ihmisiin, myös exiini.
"Kannattaa rakastaa toista ihmistä silloin kun se on siinä vierellä"
Niinhän minä olen tehnyt ja kiitosta siitä saanut. Enemmän ongelma näyttäisi olevan sen suuntainen, että nainen kokee rinnallani riittämättömyyttä, koska minä panostan niin paljon suhteeseen.
Estää tunteiden kehittymisen. Olen itse joutunut sen kokemaan naisen kanssa suhteessa, ja toisaalta nähnyt läheltä joidenkin toisten kohdalta, miten suhde tuhoutuu tai ei ikinä alakaan, koska nainen ei osaa päästää irti exästään. Kaikkein hulluinta on se, että joskus jopa sellaisesta exästä, jonka on itse jättänyt.
exiäsi vastaan ja hän on sinuun hyvin tyytyväinen, niin mikä ongelma sinulla sitten oikein on? Miksi kirjoitat tästä asiasta tänne naisten logiikkaan, jos sinulla ei ole asiassa ongelmaa?
tarkoittaa suomeksi sanoen sitä, ettei hän koe saavansa sinulta sitä, mitä haluaa.
tässä kyseistä viestiketjua, tosin kaikkea en jaksanut käydä läpi kun vastauksia on tullut niin pirtusti. Mutta jotkut asiat jäivät ihmetyttämään.
Ensinnäkin, miksi ihmisen tärkeimpien läheisten pitäisi olla juuri exiä? Jos se sinulle on näin, niin ei se tarkoita että kaikkien tärkeimmät ja rakkaimmat ystävät ovat nimenomaan entisiä seurustelukumppaneita. Minulla on ainakin yli vuosikymmenen kestäneitä ystävyyssuhteita, joita pidän elämäni tärkeimpinä, samoin suhteeni sisaruksiini ovat aina olleet todella läheiset. En minäkään haluaisi että joku käskisi minua katkaisemaan suhteeni heihin.
Sen sijaan ajattelutapani eksiä kohtaan on hieman realistisempi myös toisia ihmisiä kohtaan kuin sinun. Eksät ovat minulle eksiä. Kaikkia eksiäni en tahdo tavata enää, ainakaan tällä hetkellä, erinäisistä syistä. Eräs eksäni sanoo jokakerta tavatessamme haluavansa jatkaa kanssani. Yritä siinä sitten ystävyyssuhdetta.
Mieheni ei halua kuulla pahemmin eksistäni. Miksi pitäisikään? Tottakai he ovat olleet osaa elämääni joskus, ja hänen eksänsä osa hänen elämäänsä. He ovat auttaneet eteenpäin ja tehneet meistä niitä ihmisiä joita olemme. Heidän kauttaan olemme oppineet rakastamaan. Näin minä ajattelen. Ystäviä saa tottakai olla. Mutta sitä en ymmärrä miksi pitäisi olla romanttisia ajatuksia heitä kohtaan.
Tietenkään yksi ihminen ei ikinä vastaa kaikkia tarpeita. Mielestäni sosiaaliset tarpeet ovat näistä suurin, ja koska kukaan eksistäni ei aktiivisesti kuulu nykyiseen elämääni, miksi minun pitäisi harjoittaa sitä juuri heidän kanssaan? Oma tilanteesi on aika poikkeuksellinen, jos sinulla ei ole muita rakkaimpia kuin eksäsi.
Romanttiset tarpeetkin joskus sen mitä oma kumppani voi antaa. Siksi parisuhteessa ollessa ihastutaan toisiin, varsinkin pitkissä suhteissa. Sehän on vain realiteettiä. Mutta miksi ihmeessä sitä pitäisi jollain tapaa ilmaista toiselle? En min halua tietää, jos mieheni tuntee romanttisia tunteita muita kohtaan jos siitä ei uhkaa ole suhteellemme. Miksi pitäisikään?
Ei kai kukaan voi todellisuudessa olla niin typerä, että ajattelee tuollaisten realiteettien laukomisen toiselle olevan ok?
"Ensinnäkin, miksi ihmisen tärkeimpien läheisten pitäisi olla juuri exiä?"
Ei kai heidän pidä olla, mutta minulla tilanne on sellainen, että kärsin mielenterveydellisistä ongelmista, minkä vuoksi pysyvien ihmissuhteiden muodostaminen on minulle poikkeuksellisen vaikeaa niin kuin se on kyllä vaikeaa useimmille täyspäisillekin. Suomeksi sanottuna ihmiset siis syrjivät minua. Tässä tilanteessa exät ovat luonteva vaihtoehto. He tuntevat minut ja heihin uskallan luottaa.
sinua yhtään, niinkuin tein tähän viimeiseen viestiisi asti.
sinulla on mielenterveysongelmia, en yhtään ihmettele, en yhtään.
toivottavasti tajuat että justiin tuon sairaan ja toisista piittaamattoman itsekkyyden (pakko saada rakastaa ja kaivata entisiä ja uuden on se hyväksyttävä) takia sinun on vaikea muodostaa pysyviä ihmissuhteita. kukaan normaali nainen ei kestä tuollaista EIKÄ TARVITSE KESTÄÄ.
jos jättäisit taaksesi nämä hyväksikäyttäjä-exät ja alkaisit kunnioittaa ja kohdella uutta kumppaniasi, olisi siinä rakentumassa sinulle pysyvä ihmissuhde naisen kanssa johon uskaltaisit luottaa.
sanon hyväksikäyttäjä-exät siksi koska mainitsit että myös rahallisesti autat heitä. kukaan itseäänkunnioittava nainen ei ota rahaa vastaan entisiltään paitsi jos se on niin tyhmä että sitä voi lypsää mennen tullen.
ja veikkaampa vielä, että nämä tyttöystävät jotka "hyväksyvät" kaipuusi ja rakkautesi entisiä kohtaan, ovat sellaisia hiirulaisia jotka pelkäävät etteivät saa ketään ja nyt "hyväksymällä" sairaan käytöksesi varmistavat sen, että kun ovat jonkun saaneet niin se myös pysyy. he kärsivät.
TAI jos näin ei ole niin siinä tapauksessa he ovat samalta avo-osastolta kuin sinäkin.
"toivottavasti tajuat että justiin tuon sairaan ja toisista piittaamattoman itsekkyyden"
Sinusta siis on itsekkyyttä, että käyn hoitamassa kuolemaa lähestyviä isovanhempiani (rakkautta, halu auttaa), exieni lapsia (rakkautta, halu auttaa ja tarjota vanhemmille omaa aikaa) tai menen pyynnöstä exieni perheeseen joulupukiksi (omaa huviakin). Miten ihmeessä se on nykyiseltäni pois, että minulla on läheiset suhteet exiini ja heidän perheisiinsä? Ihan hyvin näytti viikonloppunakin nykyinen viihtyvän exän grillibileissä.
"sanon hyväksikäyttäjä-exät siksi koska mainitsit että myös rahallisesti autat heitä. kukaan itseäänkunnioittava nainen ei ota rahaa vastaan entisiltään"
En tiedä, miten elämä on sinua kohdellut, mutta minä itse olen saanut tiukassa paikassa rahaa exiltäni ja myös antanut sitä heille. Ei se lapsiperheen arki aina niin herkkua ole taloudellisestikaan. Minusta ihmisen tulee huolehtia lähimmäisistään ja exät perheineen ovat varmasti lähimmäisiä.
"TAI jos näin ei ole niin siinä tapauksessa he ovat samalta avo-osastolta kuin sinäkin."
Sinustahan oikein huokuu lähimmäisen rakkaus. Mukavaa päivää!
Oikeastaan tuo ei minulle hirveästi vastauksia kysymyksiini tarjonnut, siis mielenterveysogelmasi. Paitsi nyt ehkä tuon kohdan...
Ehkä ymmärsin väärin, kuulostit vain niin kovin mustavalkoiselta ja ehdottomalta, tyyliin "rakkaimpien ihmisten on pakko olla nimenomaan eksiä". Aihe on mielenkiintoinen jokatapauksessa, yleistät vain liikaa.
Olen minäkin oman osani muuten mielenterveysongelmista kärsinyt, ja kärsin edelleen. On minulla silti rakkaita ihmisiä eksien lisäksi (tai oikeastaan he ovat joskus olleet minule rakkaita ja siinä mielessä ovat aina, mutta en heitä kohtaan muuten mitään kummempaa tunne juuri..). Sanot että naiset kuvittelevat rakkauden ja yhden miehen pystyvä tyydyttämään kaikki tarpeet. Ehkä se oletkin sinä, joka kuvittelet parisuhteen tyydyttävän ne?
"Ehkä se oletkin sinä, joka kuvittelet parisuhteen tyydyttävän ne?"
En tajua. Siis minun pointtini on se, etten näe mitään syytä katkaista syvää ystävyyttä exiin. Toinen pointtini on se, että miehen ja naisen välisissä suhteissa (oli sitten exä tai ei) esiintyy riittävän pitkällä aikavälillä tarkasteltuna melkein aina romanttisia tunteita, jotka on vain hyväksyttävä osaksi elämää. Naiset eivät kuitenkaan näytä niitä hyväksyvän, vaan he haluavat miehen palvonnan kokonaan itselleen.
Nämä mainitsemasi esimerkit exien lasten rakastamisesta ja heille joulupukkeilemisesta kuuluvatkin siihen lähimmäisen rakkauteen. Tässä viestiketjussa puhut kuitenkin oikeudestasi romanttisiin rakkauden tunteisiin exiäsi enemmän kuin nykyistäsi kohtaan. Tämä ei ole enää pelkkää ystävyyttä tai lähimmäisen rakkautta. Ja tähän minä teen rajani.
Sanoit, että sinusta parisuhteen pitäisi olla sellainen, jossa puolisot voivat kokea turvallisuutta rakentaa yhteistä arkea. Kuitenkin mielestäsi oli epäinhimillistä pyytää, että tuntisit romanttisia rakkaudentunteita eniten juuri siihen ihmiseen, jonka kanssa yhteistä elämää haluat rakentaa. Tätä en ymmärrä. Minä en voisi tuntea turvallisuutta, tai rakentaa arkea, sellaisen miehen kanssa, joka rakastaisi enemmän exäänsä kuin minua, joka asettaisi exänsä toiveet ka tarpeet omieni edelle.
Silloinhan minä olisin hänelle vain toiseksi paras, ikäänkuin varalla, kun se todellinen rakkaus onkin exä. Miltä sinusta tuntuisi, jos oma naisesi romantisoisi exästään ja pitäisi sinua ns. paremman puutteessa? Kyse on nyt rakkaudesta, ja on olemassa niin monta tapaa rakastaa. Sinun kirjoitustesi perusteella haluat oikeuden rakastaa exiäsi tavalla jolla rakastat nykyistäsikin, paitsi että haluat rakastaa exiäsi enemmän. Herää kysymys; miksi ylipäätään suhteesi exiisi on loppunut? Miksi haluat uutta parisuhdetta, jos et ole kykenevä päästämään irti romanttisista rakkauden tunteista exiisi? Oletko todella mielestäsi reilu nykyistä naistasi kohtaan?
"Silloinhan minä olisin hänelle vain toiseksi paras, ikäänkuin varalla"
Voiko sinusta ihmisiä asettaa tuolla tavoin tärkeysjärjestykseen? Minusta ei. Välillä ovat toiset tärkeämpiä, välillä toiset. Välillä kaiken huomion saavat työkaverin suuret rinnat, välillä vaimon loputon empaattisuus.
Parisuhteissa etenkin miehet on opetettu puhumaan sitä, mitä naiset haluavat kuulla. Totuutta he eivät kerro. Tästä kai syntyy naisille harhoja suhteen kiinteydestä, koska he kuvittelevat, että mies puhuu totta.
Käytöstä voi jossain määrin hallita, tunteita ei. Kielletyt tunteet taas ovat epärehellisyyttä itseäkin kohtaan.
Kyllä minusta ainakin asioita, jos ei nyt kaikkia ihmisiä, voi asettaa tärkeysjärjestykseen. Tottakai työ voi mennä väliaikaisesti parisuhteen edelle, muttei kuitenkaan pysyvästi. Mikäli siis haluaa parisuhteensa pysyvän hyvissä voimissa.
Mutta, tässä on nyt kyse siitä romanttisesta rakkaudesta. Sitä sinä tuskin työnantajallesi tuhlaat, vaikka vaimollesi kylläkin. Mutta exiäsi sinä omien sanojesi mukaan haluat rakastaa enemmän kuin rakastat SAMALLA TAVOIN nykyistäsi. Tällaisissa asioissa kyllä, mielestäni parisuhde edellyttää tiettyä tärkeysjärjestystä paitsi rakkauden myöskin ihmisten suhteen.
Puhut kovasti siitä, että miehet yleisesti ajattelisivat kuten sinä. Kuitenkin kerrot itsestäsi, että juuri sinulla on poikkeuksellisen paljon vaikeuksia rakkaussuhteissasi. Entäpä jos kyse ei olekaan siitä, että naiset odottavat liikaa, tai edes siitä, että yleisesti miehet ajattelisivat parisuhderakkaudesta kuten sinä? Entä jos kyse onkin siitä, että sinbä et kykene rakastamaan juuri sen hetkistä kumppaniasi riittävästi? Entä jos sinä vaadit toiselta liikaa?
"Kyllä minusta ainakin asioita, jos ei nyt kaikkia ihmisiä, voi asettaa tärkeysjärjestykseen."
Minä en pysty niin tekemään. Ei seurustelukumppanini ole muita tärkeämpi vain siksi, että hän on seurustelukumppanini.
"Mutta exiäsi sinä omien sanojesi mukaan haluat rakastaa enemmän"
En muista, olenko käyttänyt sanaa haluan, mutta se on totta, että ajoittain rakastan exiäni enemmän kuin nykyistäni. Tämäkin on minusta täysin luonnollista ja hyvin yleistä. Saman katon alla asuessa kyllästyy, työlääntyy, ärsyyntyy ja alkaa kaivata tilaa. Tällöin exät ja exien kanssa vietetyt hyvät hetket palaavat helposti mieleen ja romanttinen rakkaus suuntautuu heihin.
"Tällaisissa asioissa kyllä, mielestäni parisuhde edellyttää tiettyä tärkeysjärjestystä"
Minä en sangen tunteellisena ihmisenä pysty tunteitani hallitsemaan. Voin kieltää ne, mutta rehellisesti itseäni tutkiessani löydän aivan varmasti tunteita, joita ei yleisesti parisuhteessa hyväksytä.
Käytökseni sen sijaan voin jossain määrin kontrolloida. Vaikka minulla olisi romanttisia tunteita exiin, niin ei siitä tarvitse seurata (eikä minun tapauksessani ole seurannut) pettämistä tai muuta sellaista omaa suhdetta tuhoavaa. Ihastuminen pitkässä suhteessa joko exään tai johonkuhun muuhun on enemmän sääntö kuin poikkeus ja minusta parin olisi hyvä keskustella asiasta jo etukäteen. Ei se tilanne kieltämällä tai vannomalla miksikään muutu. Ihmisen mieli menee omia teitään.
"Kuitenkin kerrot itsestäsi, että juuri sinulla on poikkeuksellisen paljon vaikeuksia rakkaussuhteissasi."
Laskeskelin juuri, että minulla ei ole yhtään alle viiden vuoden suhdetta. Kai se kertoo siitä, etten sentään aivan toivoton kumppani ole. Ja kun välit exiin ovat lämpimät ja läheiset, niin siitäkin voi päätellä yhtä ja toista. Erot ovat olleet sopuisia ja inhimillisiä. Sen sijaan ystävyyssuhteiden rakentaminen minulle on vaikeaa.
"Entä jos kyse onkin siitä, että sinbä et kykene rakastamaan juuri sen hetkistä kumppaniasi riittävästi?"
Kuten jo totesin, suurempi ongelma näyttää olevan se, että naiset kokevat rinnallani riittämättömyyttä ja se riittämättömyys selittyy sillä, että minä olen (omasta ja muidenkin mielestä) aika hyvä parisuhdeihminen. Olen hyvin kärsivällinen, kyvykäs joustamaan, ottamaan huomioon, antamaan hellyyttä ja niin edespäin. Olen saanut näistä ominaisuuksista paljon kiitosta ja minun on vaikea uskoa, että kysymys olisi rakkauden puutteesta. Pikemminkin siitä, että sitä on liikaa. Minä olen ihminen, joka antaa kaiken ja vaatii kaiken. Minä kuulemma luen ihmisiä kuin avointa kirjaa eikä mikään ole minulta piilossa. Siksi vien kuulemma ihmisiltä yksityisyyden. Siksi myös asuminen kanssani saman katon alla voi olla vaikeaa.
vaikeaa, niin et voi olla hyvä parisuhdeihminen.
että parisuhteet eivät ole koko maailma eikä ihmiselämän ainoita suhteita.
Omasta mielestänikään parisuhde ei ikinä voi täyttää kenenkään kaikkia tarpeita. Muttei se myöskään mielestäni tarkoita että niitä eksiä pitäisi palvoa, tai että saadakseen ne muut tarpeet tyydytettyä pitäisi romantisoida muita ihmisiä. En ole samaa mieltä kanssasi siitä, että naisten ja miesten välillä olisi aina jonkinlaisia romanttisia tunteita. Ehkä se on vain oma kokemuksesi? Itselläni on ainakin ystäviä, jotka ovat miehiä, enkä todellakaan ole koskaan kuvitellutkaan mitään romantiikkaa välillemme. Entäs veljet ja miesserkut? Onko heilläkin sukulaistyttöjensä kanssa jotakin romantiikkaa välillä, jos suhde on hyvä?
Tottakai ihastuksia muihin tapahtuu pitkissä parisuhteissa, ja se on ihan luonnollista. Mutta itselleni ainakin ne muut tarpeet ovat täysin parisuhteen ulkopuolella olevia; ystävät, muu perhe, omat kiinnostukset ja harrastukset.
Hulluksihan sitä tulee jos vain elää elämäänsä pelkkää parisuhdetta ja romantiikkaa varten.
Sinun tapauksesi on jossain määrin poikkeuksellinen. Parhaat ystäväsi ovat eksiäsi, ja lisäksi sinusta on ihan hyväksyttävää kertoa uudelle kumppanillesi että sinulla on heitä kohtaan romanttisia tunteita (näin ainakin ymmärsin). Ehkä siksi kokemuksesi naisista ja suhteista on tuollainen.
tarkemmin kuin ajattelee niin puhut ihan asiaa. tätähän tietenkin tapahtuu puolin ja toisin, mutta onhan se idioottimaista, et uusi tyttö/poikaystävä alkaa vaatimaan tärkeiden siteiden katkaisemista vain sen takia, että oma pää ei kestä. en ymmärrä millä oikeudella sellaista voi vaatia. tietenkin pitäisi käyttäytyä myös järkvästi nykyistää kohtaan.
oli hienoa kuulla mielipiteitäsi. en ole kanssasi samaa mieltä kaikesta mitä sanoit, mutta oli tämä avartavaa. kiitoksia siitä. *peukku*
menneisyyttä,tai siitä ei saa ainakaan puhua.Miehen pitää kyllä jaksaa kuunnella vaimon tilitystä hänen menneisyydestään,eli juttuja inhottavasta exästä/existä.Miehen pitää jaksaa tehdä paljon töitä=paljon rahaa,mutta silti miehen pitäisi olla enemmän kotona.Kotona taas mies on tiellä ja jos mies lähtee kotoa vaikka kaverita moikkaamaan,siitä seuraa kuulustelu,että missä olit koko illan. Jne.
Miehellä ei saa olla mitään omaa,miehen pitää jaksaa kantaa vain painavia kauppakasseja ja kuunnella nalkutusta.
vanhapoika se siellä tilittää muka naisten ja miesten välisistä suhteista?