ootteko huomannu?
kaikki pettää, jollain tavalla ,mutta samalla kaikki myös tuomitsee pettämisen?!
mun mielestä aika sekavaa...
ihmisen mieli on ihmeellinen, ketä sen on määritellyt mitä on pettäminen, joku mustasukkanen mamma/pappa yön hiljaisina tunteina?
mulle ainakin tulee ensimmäisenä tunteena mustasukkasuus jos ajattelen mun miehen jonkun toisen kanssa.
mitä väärää siinä on jos sulla itellä on hauskaa ja on hyvä olla kun oot jonkun toisen kanssa kuin sun elämän kumppanin?
eikä sitä tarvi kenelläkään mainostaa et oon suhteessa ja nyt pidän hauskaa! sen voi pitää omana tietonakin vaan?
nää oli mun ajatuksia (aika sekavia) jos saan vastauksia yritän paremmin sit selvittää mitä tarkotan..
kaikki pettää, jollain tavalla ,mutta samalla kaikki myös tuomitsee pettämisen?!
mun mielestä aika sekavaa...
ihmisen mieli on ihmeellinen, ketä sen on määritellyt mitä on pettäminen, joku mustasukkanen mamma/pappa yön hiljaisina tunteina?
mulle ainakin tulee ensimmäisenä tunteena mustasukkasuus jos ajattelen mun miehen jonkun toisen kanssa.
mitä väärää siinä on jos sulla itellä on hauskaa ja on hyvä olla kun oot jonkun toisen kanssa kuin sun elämän kumppanin?
eikä sitä tarvi kenelläkään mainostaa et oon suhteessa ja nyt pidän hauskaa! sen voi pitää omana tietonakin vaan?
nää oli mun ajatuksia (aika sekavia) jos saan vastauksia yritän paremmin sit selvittää mitä tarkotan..
Vastaukset 11
Vanhimmat
teoilleen, kehittämällä itse oman ideologiansa niitä varten ...
totta ku vesi!
ehkä yritän vaan perustella miks musta tuntuu tältä ku tuntuu...
mut täytyy myöntää ku lukee noit juttui ni toiset on puolesta ja toiset vastaan...
ja aikaste monta kertaa oon vaan huomannu ettei ihminen tyydy vaan yhteen vaik olis parisuhteessa??
Jos et kykene parisuhteeseen, älä alota sellasta, yksinkertaista! Tai järjestä ittelles sellanen avoinsuhde, ei tartte salailla mitää!
Miks pitää toista loukata, toinen olettaa elävänsä parisuhteessa ja toinen jakaa sen ku kerkee? Ei se homma sillai toimi! Pelisäännöt selviksi heti alusta, niin homma toimii, eikä tuu puheita perästäpäin!
Mutta mistä tiedät mitä tapahtuu parisuhteessa vaikka 20v päästä? Ei kukaan tiedä suhdetta alottaessaan vaikka kuinka olis säännöt sovittu miten elämänkokemukset meitä muuttavat matkan varrella.
Kysymys on aina valinnoista ja joskus vain tekee väärän valinnan. Joku erehtyy pettämään joku tekee jotain muuta väärää elämässään. Täydellistä ihmistä ei olekkaan.
Näitä kirjoituksia lukiessaan saa kuvan että, suhde=seksi ja anteeksiantoa ei tunneta. Pettämisen voi antaa anteeksi ja siitä voi ottaa opikseen.
Ei se sitä tarkoita, että jos nyt jotain sovitaan, ettei niitä kannata "tarkistella" aika-ajoin, ja "päivittää" molemmille tyydyttäviksi!
Tarkoitti, että molemmilla on samat "selvät sävelet" missä mennään ja mikä sallitaan!
Aivan, valinnoista! Ja jos joku tekee väärän valinnan (kuten kaikki jossain elämänsä vaiheessa tekee), siitä kantaa myös sitten vastuunsa! Täydelliset ihmiset olisivat tylsiä, ennalta arvattavissa olevia, kiitos ei sellaiset kiinnosta!
Tuossa samaa mieltä. Suhde voi olla seksi (ei aina) ja anteeksi kannattaa antaa, jos pystyy. Ja jos anteeksi antaa, pitää yrittää opetella luottamaan uudesta (joo joo, v**un vaikeeta se on! Mieleen tulee ja kaikkee kuvittelee)! Ja siitä jos mistä kannattaa ottaa opiksi (siis miten EI kannata tehdä yms)..kova koulu!
Ja oikeastaan noiden sääntöjen sopiminen ei auta yhtikäs mitään. Asia on nimittäin sillä tavalla, että ne aina "sovitaan", siis näennäisesti. Hyvin vaikea niitä oikeasti sopia, koska elämä kulkee kulkuaan. Lähinnä vain oman kokemuksen pohjalta voi alkaa ymmärtää asioita aivan uudelta näkökantilta. Näin on myös uskottomuuden kanssa. Tiedän tämän tarkasti, koska ennen olin varsinainen tiukkapipo, moralisti niuhottaja. Kaikenlisäksi huippumustasukkainen miehestäni. Ja omistamisenhaluinen... Näistä "hyveistä" seuraa juuri tuo sääntöjen hinku ja kontrolli. Nyt, kun olen viisaampi :), viis veisaan mistään säännöistä, vaikkei mieheni niihin oikein "alistunutkaan"; vaan eli haluamallaan tavalla. Mikä ei ollut näin jälkikäteen ajateltuna yhtään huono tapa; vain omista itsekkäistä lähtökohdistani se oli... Hyvä juttu, sillä kaikki on kääntynyt myös omaksi parhaakseni.
Enpä tiedä... Elämässä on hyvin harvoin kyse siitä mitä "sallitaan". Kökköjä asioita on ja tulee eteen parisuhteessakin, vaikka mitä "sovittaisiin" (ks ed. viestini; noista lainausmerkeistä). Tuli vain mieleen, että eikö pettämistä ole juuri se(kin), että sanoo rakastavansa, muttei silti salli kumppaniltaan sitä sun tätä ja yhtä jos toistakin? ERITTÄIN itsekästä vähintään.
On tietysti parempi mitä selvemmät sävelet on, mutta mielestäni riitasoinnut, väärät sävelet kuuluvat parisuhteeseen jokatapauksessa, halusi tai ei. Ja siinä se juttu onkin, että pitäisi vain osata tulkita kumppanin "soitannasta" mitkä väärät soinnut kannattaa jättää huomiotta (suhteesta tulee helvetti, jos molemmat vain tarkkailevat toisensa oikeinsoitantaa..) ja mihin taas kannattaa puuttua ja ennenkaikkea MITEN.
"Tuli vain mieleen, että eikö pettämistä ole juuri se(kin), että sanoo rakastavansa, muttei silti salli kumppaniltaan sitä sun tätä ja yhtä jos toistakin?"
Salli mun nauraa... Ettei silti salli kumppaniltaan sitä sun tätä... Voi Luoja. Että jos siis rakastaa niin toisella pitäisi olla lupa elää kuin sika pellossa. Just joo. Äly hoi, älä jätä.
"Tuli vaan mieleen, että eikö pettämistä ole juuri se(kin), että sanoo rakastavansa, muttei silti salli kumppaniltaan sitä sun tätä"
Minusta tämä riippuu niistä sopimuksista, mitä parisuhteessa on tehty. Jos on luvannut sallia kumppanilleen sen sun tän, niin kyllähän silloin tuokin tietysti voisi petoksen rajoihin ainakin löyhästi sopia.
Mielestäni pettämisen määritelmässä avainasemassa on sana petos, ja sen merkitys. Sehän merkitsee sopimusten rikkomista, ja ylipäätään sitä, jos tietää toimivansa tavalla, mitä toinen ei hyväksyisi. Jos haluaa oikeuden touhuta sitä sun tätä rakkauden vastineeksi tai todisteeksi, niin sellaisesta pitää sopia puolisonsa kanssa, jollei halua pettää toisen luottamusta.
Uskottomuutta on jo jos epäilee, että toinen on uskoton..
Tosi uskoton on jo, jos joutuu tutkimaan toisen kännykkää tai tietokonetta.. Jos kumppani ei luota yhtään, niin silloin on syytä mennäkkin vieraisiin, ettei kummpani epäile ja ole uskoton turhaan
Jokainen määrittelee omat pettämisen rajansa itse. Ja parisuhteessa pitää sopia molemmille sopivista rajoista. Jos sinusta ei ole väärin pitää hauskaa seksuaalisesti muidenkin kuin elämänkumppanisi kanssa, sinun täytyy etsiä sellainen elämänkumppani, joka ajattelee samoin kuin sinä. Silloinhat voit vapaasti virkistäytyä vieraissa olematta silti uskoton.
Pettäminen on aina nimenomaan yhteisten sopimusten pettämistä, toisen luottamuksen pettämistä. Ne rajat, mitkä pettämiselle asetetaan ovat parisuhdekohtaisia, eivätkä siltikään mitään absoluuttisia ja muuttumattomia. Lakejakin päivitetään aina välillä, samalla tavoin näistäkin asioista pitäisi oman kumppanin kanssa keskustella uudestaan aina aika ajoin.
Ja kyllä, jokainen tekee virheitä, ja anteeksiantokin on mahdollista. Yleensä sitä anteeksiantoa edellyttää tosin se, että pettäjä ylipäätään kokee itsekin tehneensä väärin. Sen sijaan jos omaa vieraissa käyntiään miettii siten, että mitä väärää siinä nyt oli, niin silloin on jo paljon pahempi ongelma parisuhteessa kuin pelkkä uskottomuus. Silloin ovat puolisoiden arvot ja periaatteet jo melkoisessa ristiriidassa, että lienee olisi todella vakavan välikysymyksen paikka.