En enää tiedä edes tasoani, teini-iästä asti olen yrittänyt ensin sellaisia joihin ihastuin ja jotka olivat minun mieleeni, mutta yksikään ei osoittanut kiinostusta minua kohtaan vaan olin lähinnä se koulun "äklötyin" mimmi josta pojat puhivat keskenään, että kuka on koulun karmein/rumin/vastenmielisin tyttö ja se olin selkeästi minä, olinhan ruma ja vieläpä ujo sellainen.
No aikuisen parikymppisenä edelleen yritin niitä ihastus kohteita, mutta tuloksetta kukaan ei ollut kiinostunut, kuuluin juuri niihin joiden kaveriin ihastuttiin ei minuun.
No aloin laskemaan tasoa todella kovasti sillä siirryin miehiin jotka eivät mielestäni olleet ns. naisten unelma miehiä vaan lähinnä niitä "sakkajämää" joiden ei pitänyt olla naisten makuun alkuunkaan, mutta nämäpä laitostason avokit eivät huolineet kaikesta huolimatta.
Lopulta päädyin yrittämään epätoivoissani erään syndroman omaavaa lievästi kehistysvammaista miestä, mutta eipä näyttänyt kiinostus kestävän tälläkään kauaa kun jätti minut pian, silti hän oli kanssani viikon verran elämäni huippusaavutus ja ainoa ns. seurusteluvaihe.
No kerran työssäni tapasin 85 vuotiaan höppänän vanhan miehen joka olisi ollut kiinostunut minusta, kosi jopa minua, mutta jotenkin luonteeni ei antanut periksi, että olisin suostunut tämän vaimoksi.
Lopulta tulin siihen tulokseen, että on naisia jotka eivät ole yhdenkään miestä muistuttavankaan mieleen eivätkä voi kertakaikkiaan saada koskaan ei sitten minkääntason miestä maapallolta.
Nyt olen jo 40v ja yritykset haudattu tiedän, että olen inhokki miesten silmissä ja nainen joka ei voi koskaan saada miestä. Ja voin sanoa, että olen yrittänyt enemmän kuin kukaan.
No aikuisen parikymppisenä edelleen yritin niitä ihastus kohteita, mutta tuloksetta kukaan ei ollut kiinostunut, kuuluin juuri niihin joiden kaveriin ihastuttiin ei minuun.
No aloin laskemaan tasoa todella kovasti sillä siirryin miehiin jotka eivät mielestäni olleet ns. naisten unelma miehiä vaan lähinnä niitä "sakkajämää" joiden ei pitänyt olla naisten makuun alkuunkaan, mutta nämäpä laitostason avokit eivät huolineet kaikesta huolimatta.
Lopulta päädyin yrittämään epätoivoissani erään syndroman omaavaa lievästi kehistysvammaista miestä, mutta eipä näyttänyt kiinostus kestävän tälläkään kauaa kun jätti minut pian, silti hän oli kanssani viikon verran elämäni huippusaavutus ja ainoa ns. seurusteluvaihe.
No kerran työssäni tapasin 85 vuotiaan höppänän vanhan miehen joka olisi ollut kiinostunut minusta, kosi jopa minua, mutta jotenkin luonteeni ei antanut periksi, että olisin suostunut tämän vaimoksi.
Lopulta tulin siihen tulokseen, että on naisia jotka eivät ole yhdenkään miestä muistuttavankaan mieleen eivätkä voi kertakaikkiaan saada koskaan ei sitten minkääntason miestä maapallolta.
Nyt olen jo 40v ja yritykset haudattu tiedän, että olen inhokki miesten silmissä ja nainen joka ei voi koskaan saada miestä. Ja voin sanoa, että olen yrittänyt enemmän kuin kukaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Että kuinka olet kohdellut noita miehiä joita olet yrittänyt saada itsellesi mutta joita olet pitänyt vähemmän viehättävänä? Ainakaan tuo sinun ilmaus "pohjasakaa" ei nyt ole ihan mairitteleva ja luulen että mies kuin mies sen huomaa jos naisella on tuollainen asenne heitä kohtaan...
pyörii vain ulkonäkösi(jonka koet itse vastenmieliseksi) ja epäonnistumisiesi ympärillä..negatiivinen asenne itseään kohtaan ja itse itsellesi asettamat ankarat vaatimuksesi johtavat noidankehään..jotenkin kirjoituksestasi sai sen kuvan että koska et itse hyväksy itseäsi etsit pakonomaisesti muiden hyväksyntää ja rakkautta, vaikka sitten täysin tuhoon tuomituista suhteista,loppupeleissä sinä itse päätät kuinka haluat muiden kohtelevan sinua itseäsi.
Joskus voisi olla paikallaan jutella vaikkapa ulkopuoliselle ihmiselle ja miettiä mistä vuosia jatkunut alemmuuskompleksisi ja halusi nähdä ja kokea muiden inhoavan sinua johtuu?Tekosyitä, kuten kukaan ei ole koskaan ollut minusta kiinnostunut nyt löytyy aina, todelliset syyt aidon ja lähsen ihmisuhteen torjumiseen öytyvät aivan muualta. Tsemppiä! Tulevaisuutesi suunnan voit itse valita.
samanlaisia miehiäkin on
ns. luonnonvalintaa
eipähän tulevaisuudessa ole rumia muksuja, jos yhtään lohduttaa
eikä seurustelu ole elämän tarkoitus tai paras saavutus
Mahdat olla sitten TODELLA pahannäköinen! Meinaan jos edes ne pahannköiset ja vammaiset miehetkään sua huoli.
Jotenkin minusta tuntuu, että tuossa on yksi hyvinkin todennäköinen tulevaisuus meikäläiselle...
Mä olen samanlainen, paitsi mies tai siis poika. Mulla ei ole minkäänlaista seurustelukokemusta ja ikää on kohta 40. Mä en ole "yrittänyt" naisia, koska en ole tavannut naisia. Kaupoissa, kirjastoissa, jne. julkisilla paikoilla ei yksikään nainen ole osoittanut kiinnostusta.
Mun mielestä yksi elämän tarkoituksista on lasten saaminen. Kai tämä on luonnonvalintaa, etten saanut lapsia. Yksin on silti ikävä vanheta.
"Kaupoissa, kirjastoissa, jne. julkisilla paikoilla ei yksikään nainen ole osoittanut kiinnostusta."
Kauppaan mennään ostamaan maitoa, kirjastoon lainaamaan kirja jne. Tuli vain mieleen, että millaistahan kiinnostuksenosoitusta odotat saavasi kauppareissulla? Useimmat naiset kun luultavasti keskittyvät kaupassa muistamaan sen, mitä tulivat sieltä ostamaan ja kirjastossa taas riittää kelle hyvänsä sukupuoleen katsomatta paljon enemmän mielenkiintoista katseltavaa kuin joku satunnainen ohikulkija, että mahdollisuudet käyvät vähiin sielläkin.
Eli, kannattaakohan tuosta vielä vetää kummoista johtopäätöstä. Varsinkaan kun naista lopulta vain harvoin hurmataan ulkokuorella. Kuvittelepa mielessäsi komea mutta tavattoman synkkä herra naista iskemään, niin ymmärrät mitä tarkoitan.
Hymyä ja ystävällisyyttä kehiin, siitä lähdetään.
Mukavaa kesää sinulle ja uskalletaan hymyillä kun kohdataan! :)