Olen aloittanut suhteen naisen kanssa, jota on pahoinpidelty julmasti henkisesti ja fyysisesti vuosien ajan aiemmassa suhteessa.
Neuvoja arvostaisin. Rakastan häntä syvästi. Olen hieman päälle 40 enkä koskaan ole ollut naista kohtaan väkivaltainen, joten varmaankaan en täysin pysty nyt ymmärtämään kaikkea.
Neuvoja arvostaisin. Rakastan häntä syvästi. Olen hieman päälle 40 enkä koskaan ole ollut naista kohtaan väkivaltainen, joten varmaankaan en täysin pysty nyt ymmärtämään kaikkea.
Vastaukset 18
Vanhimmat
On vaikea sanoa, mitä kaikkea teillä vielä tulee eteen. Itse huomasin itsessäni muutamia seikkoja aloittaessani uutta suhdetta väkivaltaisen ja mustasukkaisen (henk. fyys.) liiton jälkeen.
Kun tulin kotiin, olin aina kovin ahdistunut, koska vanha kokemukseni oli, että kotona odotti raivon vallassa kiehuva mies. Uusi mies ei tätä ymmärtänyt, enkä minäkään aluksi. Ihmettelimme vain molemmat, miksi aina meni muutama tunti, ennen kuin tilanne taas normalisoitui ja pystyin hengittämään vapaasti.
Olin myös jatkuvasti selittelykannalla. Kerroin monisanaisesti tekemisistäni ja menoistani. Uusi mieheni taas lähes tukehtui saamaansa informaation määrään.
Mutta ehkä kaikkein pahinta oli kuitenkin se jatkuva epäilys uuden mieheni tunteista. Sillä en voinut mitenkään uskoa, että minua voisi kukaan rakastaa (olinhan vuosia saannut kuulla, kuinka huono ja kammottava ihminen olin). Niinpä odotin koko ajan vain pahinta - eli sitä, että uusi mieheni lähtisi ja jättäisi minut. Tämä tietysti sai minut tuntemaan mustasukkaisuutta ja siitä seurasi taas masennus, koska olinhan itse ollut mustasukkaisen ihmisen kanssa ja tiesin, ettei se ole herkkua kenellekään.
Suo oli loputon. Mutta päivä kerrallaan ja vahvaitsetuntoisen ja rakastavan miehen kanssa haavani rupesivat arpeutumaan. Eivät koskaan tyystin, mutta niin, että niiden kanssa opittiin jo elämään.
Toivon teille rakkautta, pitkämielisyyttä ja ymmärrystä. Uskon ja tiedän jo pelkästään siitä, että kyselet neuvoa täältä, että olet naisellesi taivaan lahja.
..voit odottaa vielä sellaistakin, että kun olette olleet jo jonkin aikaa yhdessä ja naisesi tuntee olevansa turvassa, hän alkaa kokeilla sinua.
Voi tulla koviakin riitoja mistä syystä tahansa, joita varmasti ihmettelet.
Mutta kysymys on siis siitä, että hän kokeilee sinua, hänen on pakko.
Silloin tiedät, että hän tuntee olevansa turvassa kanssasi niin kummalliselta kuin se tuntuukin.
Tässä vaiheessa sinulta kysytään pitkää mieltä ja paljon paljon todistelua ja hyvänäpitoa.
Se on vaan testi joka naisen on pakko tehdä, sen kun läpäiset teillä ei ole huolen häivää.
Naisesi on vapautunut entisestä taakasta lopullisesti ja saat kiittää siitä itseäsi.
Mutta muista, että ne arvet eivät koskaan häviä, mutta haalistuvat.
Hyvää jatkoa!
Oma tyttöystäväni kavahti aluksi nopeita liikkeitä, esim. kädenheilautuksia vaikka ne eivät edes menneet häntä kohti. Niitä opinkin sitten välttämään.
Hän pelkää edelleen (parin vuoden seurustelun jälkeen) jollain tasolla sitä, että osoittaudun samanlaiseksi kuin hänen eksänsä. Ei siis vieläkään täysin luota rakkauteeni ja siihen, että minä olen minä, oma itseni, enkä ex. Pitkäjänteisyyttä siis tarvitaan, mutta älä anna periksi! Luottamus on kaiken perusta.
"MiesEikäPskiainen" nostat esiin tärkeän asian. Kaikki edellä kokemuksistaan kertoneet ovat aivan oikeassa. Juuri tuollainen on aivan luultavaa kumppanisikin kohdalla. Haluan vain sanoa tämän asian myös vähän toisella tavalla painottaen.
Kumppanisi traumaattisen taustan takia hän tulee olemaan sinua kohtaan äärimmäisen väkivaltainen. Luit oikein, siis väkivaltainen. Kaikki nuo traumataustaa omaavan ihmisen kokemisen muodot, mitä aiemmat kirjoittajat kuvasivat, ovat henkisen väkivallan harjoittamista sinua kohtaan. Sinun useat hyvät yrityksesi muuttuvat puolisosi kokemusmaailmassa paskaksi ja sinä saat sen takia arvostelua osaksesi. Tällaista oman "hyvän" muuttumista "pahaksi" toisen sen vääntäessä sellaiseksi, on useiden vaikea sietää ja tämä onkin usein lähtökohtana sille, että traumataustaa omaava joutuu taas uudestaan väkivallan tai muun ikävän kohtelun kohteeksi. Usein traumataustaa omaavat ihmiset käyttäytyvät myös itse fyysisesti väkivaltaisesti.
Tätä traumataustaa omaavan ihmisen (erityisesti silloin kun kyseessä on nainen) käytöksen törkeyttä harvoin tuodaan esille, mutta kaikille "psyykealan" ammattilaisille asia on enemmän kuin selvä.
Tällaisessa tilanteessa on hiukan vaikea toivottaa sinulle "voimia yhteiselle taipaleelle" tai "kyllä se siitä, kunhan vain jaksat ymmärtää", koska tuo voi tarkoittaa sinun oman elämäsi uhraamista. Ei välttämättä ole edes todennäköistä, että jossakin tulevaisuudessa siintää joku palkinto jaksamisestasi.
Olen itse kuullut yhdestä ainoasta naisesta joka alkoi väkivaltaiseksi uudelle kumppanilleen.
Olen eräässä vertaistukiryhmässä ollut vuosia ja tottakai kuullut vaikka mitä.
En silti kiellä, ettei tällaistakin voi tapahtua. Mutta annoit huonon ennusteen liian vähin perustein tälle parille.
JOS nainen alkaa kuitenkin väkivaltaiseksi, neuvoisin, että otat hänet tiukkaan syleilyyn ja rauhoittelet häntä.
Tämäkin on nimittäin sitä testaamista ja menee takuulla ohi luottamuksen myötä.
Mun ei ole kyllä tullut mieleenkään ikinä lyödä ketään. Se tuntuisi siltä, että alentaisin itseni samalle tasolle kuin pahoinpitelijäni, nyt kun sitä ajattelee.
Mutta mene ja tiedä, väkivallan uhrin psyyke on kärsinyt, mutta korjattavissa.
Puhuin tästä mieheni kanssa , eikä hän kuulemma tunne "uhranneensa" yhtään mitään, päinvastoin.
Miehesi osasi näköjään "vastata oikein", kun asiaa kysyit : )
Puhuin Säde* ensisijaisesti traumataustaa omaavan ihmisen (tahattomasti) harjoittamasta henkisestä väkivallasta omaa kumppaniaan kohtaan.
Näin se vain on ja ymmärrät asian varmaan itsekin, jos paneudut "sen toisen" saappaisiin. En halua näin sanoessani erityisemmin syyllistää ketään, mutta kyllä asioista on hyvä voida puhua eri näkökulmista.
että nämä sun kommentit koskee myös sua itseäsi.
Sunkaan on turha aloittaa uutta suhdetta. Et kykene siihen. Olethan elänyt väkivaltaisessa parisuhteessa ja nimenomaan kärsivänä osapuolena.
Mieti vähän näitä viisauksiasi!
On kyllä totta, että minuun on joissain seurustelusuhteissani kohdistunut kumppanieni taholta väkivaltaa (puhun nyt fyysisestä), mutta en ole sen seurauksena traumatisoitunut.
Siitä, että joku aiempi seurustelikumppanini on saanut skitsokohtauksia, ei ole seurannut oman luonnollisen herkkyyteni vähenemistä läheisissä ihmissuhteissa eikä paranoidissävytteisten kokemistapojen yleistymistä. Hyvä niin.
Tilanne minulla on varmasti hyvin samanlainen kuin useilla muillakin miehillä - miehet pystyvät tavallisesti suojelemaan itseään naisystäviensä taholta tulevilta väkivaltaisilta purkauksilta niin hyvin, että mitään varsinaista itseen kohdistuvan vaaran elementtiä ei edes ole läsnä. Pikemminkin pelottaa toisen osapuolen puolesta, että jos toinen todellakin on noin "hullu" (kuin mitä käytös osoittaa), niin mitä mahtaa tapahtua, jos kyseinen henkilö kohdistaakin kohta väkivaltansa itseensä. Tuo itseen kohdistuva väkivaltaisuus, oman itsen vahingoittaminen, on niin ikää minulle tuttua joidenkin aiempien seurustelukumppanieni tekemänä.
niin, että mies selviää ilman traumoja väkivaltaisesta suhteesta ja voi huoleti jatkaa terveenä eteen päin ja uusiin suhteisiin, mutta nainen aina traumatisoituu? Väkivallan kohteeksi joutuneen naisen kanssako ei kannata edes aloittaa mitään, koska sellainen nainen on auttamattomasti "pilalla".
Jotenkin näin minä ymmärrän nämä sinun tekstisi.
No minähän olenkin näitä väkivaltaisessa parisuhteessa traumatisoituneita naisia, joten suonet tyhmyyteni anteeksi.
Paitaan vaan teksti: En ansaitse rakkautta - olen parisuhdeväkivallan uhri.
Ja varmaankin sitten ansaitsin sen kaiken, koska eihän mies käytä väkivaltaa, jos nainen ei sitä kerjää. Tämä ei ole sun kirjoittamaasi, mutta aika monta näin ajattelevaa miestä tälläkin palstalla on tullut vastaan.
Hyvä, että huomasit sen, että tuollaista sinulle tulee mieleen. Ettet luullut / väittänyt minun olevan mainitsemaasi mieltä. Luulen kuitenkin, että juuri vähän tuon kaltaiset voimakkaan emotionaalissävytteiset seikat, jotka aktivoituvat mielessä jossakin tilanteessa, ovat merkkejä rankoista elämänkokemuksista. Ja en nyt sano tätä mitenkään piikitellen, vaan ihan selventääkseni aiemmin sanomaani.
Haluan myös selventää, että asia ei eri sukupuolten välillä ole traumatisoitumisen suhteen niin kaksijakoinen kuin esitit. Et varmastikaan sitä myöskään itse tosissasi esittänyt. Itse kerroin vain omasta tilanteestani ja siitä, että käsitykseni mukaan monilla miehillä tilanne on samanlainen kuin minulla.
Ja en ole sitä mieltä, että väkivallan kohteeksi aiemmassa parisuhteessa joutunut nainen olisi mitenkään "pilalla", kuten sanoit. Esitin vain näkemykseni, että jos väkivallan kohteena olo on ollut traumatisoivaa luonteeltaan, siitä seuraa tavallisesti erittäin vaikeiden tunteiden aktivoitumista uudessa läheisessä ihmissuhteessa. Ja että näiden vaikeiden tunteiden aktivoitumiset eivät sille uudelle kumppanille ole mikään nautinto. Onneksi ihmiset osaavat läheisissä ihmissuhteissaan arvostaa monenlaisia asioita.
jokaisen ihmisen elämään mahdu rankkoja kokemuksia?
Enkä tarkoita vain väkivaltaa, vaan elämää yleensä.
Ihminen voi tietenkin jämähtää paikoilleen ja katkeroitua, mutta mun mielestä nämä vaikeat asiat on kuitenkin aina kasvun paikka. Kärsiessään sitä ei ymmärrä, mutta jälkeen päin kyllä. Ainakin pitäisi.
Minä en ainakaan koe traumatisoituneeni kovista kokemuksistani. Ehkä siksi, että lähdin kuitenkin ajoissa pois tilanteesta. En heti, mutta kuitenkin ennen kuin tilanne karkasi täysin käsistä.
Sinä kirjoitat aika hyvin, mutta on kuitenkin jotain, mitä en hyväksy näissä sun mielipiteissäsi. En vain oikein osaa sanoa mitä. Mulla kun ei tuo "ulosanti" ole niin hienoa ja helppoa, vaikka päässä liikkuukin paljon asioita.
Mutta ehkä se sieltä löytyy.
Kirjoitat ainakin minun mielestäni ihan hyvin ja ymmärrettävän selkeästi, en usko että siinä on mitään vikaa kenenkään muunkaan lukijan mielestä. Luulen, että asia, joka sinua on ehkä minun kirjoituksissani häirinnyt liittyy siihen, että ajattelet, että oletkohan sinä tuollainen, mitä minä kirjoituksissani kuvaan. Sinulle olisi varmaankin sietämätöntä, jos tuleva/nykyinen kumppanisi kokisi sinut sillä tavalla rasittavaksi, kuin mitä olen kuvannut tyypilliseksi seuraamukseksi traumasisäistyksiä omaavalle ihmiselle.
Mutta sinähän sanot, että et huolimatta väkivaltakokemuksistasi koe traumatisoituneesi. Hyvä niin. Se on tosi hieno asia. Itse taas lähdin vastaamaan keskustelun aloittajalle, joka kertoi naisystävästään "... jota on pahoinpidelty julmasti henkisesti ja fyysisesti vuosien ajan aiemmassa suhteessa". Tuollaisen taustan omaava ihminen on taatusti traumatisoitunut laaja-alaisesti.
vieläkään tyytyväinen tähän sinun perusteluusi asiasta.
En ajattele olevani rasite kenellekään nyt enkä tulevaisuudessa aiempien kokemusteni takia. Tiedän että en ole.
Jokin ei vaan nyt ole kohdallaan.
Mun väkivaltakokemukset ei ole sieltä rankimmasta päästä. Monet on joutuneet kestämään paljon pahempaa. Ja silti ovat pystyneet normaaliin elämään myöhemmin.
Mun tekisi mieli kaivella SUN kokemuksiasi vähän syvemmin, mutta sehän ei tietenkään ole mahdollista. Luulen että sieltä löytyisi jotain...
Jos haluat kysyä jotain mun kokemuksistani, niin kerron kyllä.
En tunne sinua, eikä sun elämäsi mulle kuulu.
En vain usko, että sinun kokemuksesi ei ole jättäneet sinuun mitään jälkiä.
Vaikutat mieheltä, joka ei itke koskaan.
Mutta jätän sinut nyt rauhaan.
olisin kiinnostunut kuulemaan miten nainen voi väkivallalla luoda parisuhdehelvetin. Se on tabu tässä maassa.
Paljon kiitoksia kommenteista ja asiallisista kirjoituksista. Tänä aikana halveksuntani parisuhdeväkivaltaa harjoittaviin ihmisiin on syventynyt. Nämä mitättömät ja sieluttomat olennot, jotka seisovat enkeleiden harteilla. Ei minua todellakaan kiinnosta miksi.
Uskon vakaasti, että olen löytänyt jotain suunnattoman arvokasta Hänessä. Niin tai näin. Suhteet kehittyvät normaalissa maailmassa niinkuin ne kehittyvät ja me kaikki tuomme omat painolastimme mukanamme uuteen suhteeseen. En ole peloissani enkä ole sitä ollutkaan. Kiitos teille kaikille muistakin tämän palstan kirjoituksista.
Olette auttaneet minua saamaan pientä ymmärrystä maailmasta, jonka olemassaolosta olen ollut tietoinen ainoastaan lööppien välityksellä. Se ei kuitenkaan ole maailma, joka määrittelisi Teidät. Se on maailma, jossa elätte/olette eläneet ette Te.