Mitä mun pitäis tehdä, kun poikakaveri käyttäytyy väkivaltaisesti mutta ei lyö? Minun tavarat lentelee ja kaapin ovet särkyy... retuuttaa se muakin muttei lyö. Ja vannoi ettei tee sitä enää ikinä ja haluu olla mun kanssa ikuisesti ja rakastaa mua ja minä sitä. En vois kuvitella elämääni toisen kanssa... mitä teen???
Auttakaa
Ellu
8746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mieluummin kaikki tällasta kokeneet vastatkaa... tartten kipeesti apua... mitä te teitte tällasessa tilanteessa??? Olen muuten 19v.
Teidän varmaan pitäisi keskustella asiasta.kerro poikaystävällesi että pelkäät hänen käytöstään,tuskin kukaan haluaa että oma tyttöystävä pelkää omaa poikaystäväänsä.mieti mikä on sellainen asia/sanoja joilla saat hänet rauhoittumaan.tai lähde ulos,ja jätä hänet viilentymään yksinään.tuskin sitä yksin jaksaa niin pitkään riehua.selvittäkää syyt riehumiseen.
kokemuksesta voin kertoa,että oma mies rauhottui,huomasi itsekkin ettei jaksa enää riehua aina.ja eihän se mitään ikinä hyödyttänytkään.Siinä vaiheessa kun hän rupeaa väkivaltaiseksi,sinulle,kannattaa sinun harkita eroa vakavasti.Jos hän rakastaa sinua,hän ei saa eikä voi satuttaa sinua.
Tottakai ihmisiä on monenlaisia,jotkut ovat kuumaverisempiä,ja joskus tekee ihan hyvää päästää savuja pihalle,kohtuudella.
Tuohan on väkivaltaa, vaikka hän ei sinua lyökään.
Kaikki fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen on väkivaltaa, myös retuuttaminen! Väkivalta on väkivaltaa, vaikka jälkiäkään ei jäisi.
Sinun on syytä istua alas ja miettiä oikein kunnolla haluatko elää loppuelämääsi pelossa ja väkivallan varjossa. Ja ennen kaikkea, haluatko että omat lapsesi tulevat joku päivä pelkäämään tavaroita rikkovaa ja äitiä retuuttavaa isää? Ja mikäpä estäisi miestä retuuttamasta lapsiakin...
käteen,ja jätä se sika ennenkun on liian myöhäistä.Se ei ikinä parane pahenee vaan.
Mä kestin samanlaista touhua viisi ja puoli pitkää vuotta ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni ja jätin poikaystäväni. Siitä suhteesta ei ikinä olisi tullut kunnon suhdetta. Olin itse niin hölmö etten tehnyt sitä aikaisemmin. Kenenkään ei tarvitse kestää moista. Itse pelkäsin kovasti kun tavarat lensivät. Poikaystäväni jopa heitti minua kengällä päin näköä. Ja hänellä sattuu olemaan voimaa jonkin verran.. Ikinä hänkään ei minua lyönyt nyrkillä, tuuppi ja retuutti ja nosti seinää vasten. Hän myös sylki vasten kasvojani. Silti hän väitti rakastavansa minua ja parantavansa tapansa. Minä hölmö uskoin ja kestin aina vaan pidempään. Sitten jätin hänet ja seurustelen nyt maailman ihanimman miehen kanssa, joka ei ikinä tekisi minulle mitään pahaa.
Eron jälkeen erehdyin vielä soittelemaan poikaystäväni kanssa, sillä hän lähetti jos jonkinlaisia viestejä minulle. Toisissa hän rukoili minua takaisin ja toisissa hän haukkui minua vitun huoraksi yms. Suostuin myöskin tapaamaan hänet vielä kerran eromme jälkeen. Hän ei kuitenkaan itse ottanut mitään yhteyttä sinä päivänä ja jouduin itse soittamaan hänelle että mihin aikaan sitten nähdään ja missä. En saanut häntä aluksi kiinni ja kun vihdoin hän vastasi, hän olikin kavereidensa luona ryyppäämässä. Kysyi, nähdäänkö joku muu päivä. Silloin löin luurin kiinni, hain uuden puhelinnumeron enkä koskaan enää ottanut yhteyttä.
Jätä poikaystäväsi heti äläkä vasta vuosien kuluttua. Hän muuttuu todennäköisesti vain väkivaltaisemmaksi. Mäkin luulin rakastavani ja hänen rakastavan mua, mutta se oli vain pelkoa yksinjäämisestä ja pelkoa uudesta elämästä. Mutta sitä ei tarvitse pelätä. Maailma on miehiä pullollaan, ja siellä on vielä sinullekin joku ihana ja kiltti mies, joka asettaa sinut ykköseksi elämässään eikä retuuta tai paisko tavaroitasi. Onnea uudelle elämälle ! =)
ja lisäisin vielä, ettei eroa harkitessa edes pidä miettiä, ettei voi kuvitella ketään toisen paikalle...ei tietenkään. Järkevämpää suunnitella mitä kaikkea tekee kun on yksin.
Uusi suhde tulee kun on sen aika, ei yhtään aiemmin eikä myöhemmin.
Jos suhteessa kusee joku asia niin siitä puhutaan ensin ja sitten asialle tehdään jotain. Rakkauden takia pitää kestää monenlaisia asioita, mutta toiselta ei tartte kestää paskaa. "Anteeks rakas, en tee sitä enää koskaan, en tiedä mikä muhun meni." Sitten kohta taas sama paska. Eli enpä juuri sinusta välitä, mutten kyllä yksin ala oleen.
Järkytyin kun luin viestisi. Olen itse kokenut väkivaltaa monessakin parisuhteessani ja olen aina jotenkin koittanut pyrkiä siitä eroon jo enne kuin hän lyö. Olet viisas kun laitoit viestisi tänne, toivottavasti saat apua ongelmaasi. Minä en voi kertoa kuin että suosittelen laittamaan tälle kyseiselle jätkälle kovan kovaa vastaa. Joko lopettaa riehumisen tai sitten sä lähdet. Ja voin vaikka vannoa, että kun lähdet tollaisesta suhteesta niin suret jonkun aikaa mutta myöhemmin tulet huomaamaan että teit aivan oikein. Mieti nyt jos saisitte vaikkapa lapsia: todennäköisesti lapsesi menisi kesken tai siitä tulisi muuten "epänormaali". Jos hän nimittäin jatkaisi alkaisi hakata tai heittäisi sua kohti tavaroita raskauden ajan. Ja tulevaisuudessa lapsi ja sinä saisitte elää jatkuvassa pelossa, että kuka seuraavaksi ottaa turpaansa.