Hei !
Haluaisin kuulla mielipiteitä perheiltä, joilla on ollut tai on arkensa apuna au-pair. Miten asiat ovat sujuneet ? Missä tullut eniten kitkaa ? Miten asiat on saatu selvitettyä ? Miten sovitte esim. puhelimen käytöstä jne. Perheeseemme saapui au-pair viime keskiviikkona. Olo on aika ajoin aika epätoivoinen, kun tyttö on niin kovin koti-ikävissään. Kesäaika on huono, koska esim. kaupungissamme ei järjestetä suomen kielen kursseja ja muutenkin maahanmuuttajille on järjestettyä toimintaa vähän.
Kaikki info, vinkit, neuvot ja vaarit ovat tervetulleita.
Haluaisin kuulla mielipiteitä perheiltä, joilla on ollut tai on arkensa apuna au-pair. Miten asiat ovat sujuneet ? Missä tullut eniten kitkaa ? Miten asiat on saatu selvitettyä ? Miten sovitte esim. puhelimen käytöstä jne. Perheeseemme saapui au-pair viime keskiviikkona. Olo on aika ajoin aika epätoivoinen, kun tyttö on niin kovin koti-ikävissään. Kesäaika on huono, koska esim. kaupungissamme ei järjestetä suomen kielen kursseja ja muutenkin maahanmuuttajille on järjestettyä toimintaa vähän.
Kaikki info, vinkit, neuvot ja vaarit ovat tervetulleita.
Vastaukset 23
Vanhimmat
meillä tosiaan ensimmäinen tyttö lähti kotiin, kun tuli niin kova ikävä. Yritin selitellä, että ekat 2 kuukautta voi olla vaikeaa, mutta sitten elo helpottuu. Hommasimme puhelinnumeroita samanmaalasille tytöille, mutta ei ikävänsä takia ollut edes halukas heihin ottamaan yhteyttä. Lupasimme katsella molemmin puolin asiaa kuukauden päivät, mutta asiaan oli äitinä puututtava aiemmin. Alkaahan lapsetkin jo kärsimään tilanteesta kun auppari vaan itkee päivät. Yhdessä sitten keskustelimme ja sovimme, että hän palaa kotiin, kunnes uusi auppari on löydetty tilalle. Itse tyttö tätä meille ehdottikin. Yhdessä sitten etsittiin uusi auppari, joka myös saapui viime keskiviikkona. Kotiin lähtevä tosin 2½kk jälkeen lähtiessään ilmoitti, että olisihan sitä voinut pidempäänkin olla...Eli tuo maaginen 2kk meni ja olo alkoi tuntua kotoisalta, uuden kanssa tosin oli jo sovittu saapumiset yms. joten pysyimme suunnitelmassa. Edelleen pidämme tiiviisti yhteyttä ensimmäiseen auppariin, vaikka hiukan olemmekin pettyneitä, koska lähti kesken leikin kotiin.
Puhumalla asiat saa hoidettua parhaiten. Yritä selittää tytölle koti-ikävästä ja kulttuurishokista mahdollisimman paljon. Sopikaa vaikka joku aika, jonka katsotte tilannetta ja mietitte tilannetta uudelleen. Pahinta tuossa tilanteessa on jäädä kotiin kököttämään. Jotain mielekästä tekemistä etsimään. Meillä molemmat tytöt tykänneet pyöräillä ja samalla tutustuneet ympäristöön.
Ma olen itse talla hetkella aupairina Amerikassa ja toinen kuukausi menossa. Senverran voisin sanoa etta on kiva jos perhe kohtelee aupairia kuin perheenjasenta, eli ottaa mukaan vapaa-ajan viettoon, erillaisiin aktivitetteihin, juttelee kaikenlaista ja kyselee vaikka toisen maan kulttuurista.
On myos kiva jos perhe avustaa loytamaan jonkinlaista vapaa ajan viettomahdollisuuksia paikallisten nuorten kanssa kuten urheilu, kieltenopintoja tai tms.
On myos mukavaa jos perhe suhtautuu positiivisesti yhteydenpitoon kotimaahan eika kiella soittamasta tms.
Myos muiden aupairien seura helpottaa koska heilla on samankaltaisia kokemuksia, eli jos mahdollista yrita tarjota mahdollisuus tutustua tai vaikka mailata jollekkin aupairille.
Me kokeiltiin juuri tuota mutta ei ole hyva. Ei ole suomenkielisia kavereita, ja au pair valittaa suunnilleen etta ei oo Pirkka-tuotteita kaupassa. Suomessa on kuulemma kaikki paremmin, mesettaa kaiket illat kavereiden kanssa ja sanoo lahtevansa pois kun perhe on niin kamala.
Mitas teet ?
"jos perhe kohtelee aupairia kuin perheenjasenta, eli ottaa mukaan vapaa-ajan viettoon, erillaisiin aktivitetteihin, juttelee kaikenlaista ja kyselee vaikka toisen maan kulttuurista."
No kuulostaa vahan silta ettei tama teidan aupair ehka ole viela ihan kypsa olemaan noin kauan poissa kotoa. Ja jos on ihan totta sanonut suoraan sinulle etta olette kamala perhe niin se ei minusta ole kauheen hyvaa kaytosta :O ehka voisitte puhua ja kysya tytolta mista kiikastaa..?
Ehka se menee ajankanssa ohi, mutta paljon se on itsesta kiinni kuinka asennoituu!
Mitka olivat syyt etta tytto ylipaatansa hakeytyi ekan kerran aupairiksi?
Olisiko hanella mahdollisuutta tutustua paikallisiin?
Etsi uusi aupair jos ei muu auta! Maailmalla on paljon hyvia tyttoja ja yleensa sellaiset jotka ovat ennenkin olleet aupairina eivat kaipaa niin paljon kotia.
Hei! Luin tossa viestisi ja näin lohdutukseksi haluaisin sanoa että alkuun iskee kulttuurishokki, itselleni joka päivä oli edellistä helpompi. Kannattaa pitää au pair puuhakkaana, (enkä tarkoita tällä siivomista), niin ettei hän ehdi ajatella liikaa kotia. Tutustuttakaa paikallisiin nuoriin. Missä päin suomea asutte? Minkä maalainen au pair teillä on? Ja minkä ikäinen? Ottakaa au pair kaikille sukuvierailuille ja muille mukaan, se luo kotoisuuden tunnetta eikä hänen tarvitse yksin olla kotona. Suomalaisiin on ehkä hieman hankalampi tutustua mutta sen takia täytyykin au pairin itse olla aloitteellinen. Onnea ja menestystä teille.
P.S. itselläni ei au pair aikana ollut yhtään suomalaista ystävää ja loistavasti meni:)
Eri mieltä edellisen kanssa. Älkää tunkeko liikaa tekemistä heti alkuun. Ja etenkin please, kysykää tytöltä _haluaako_ hän mukaan sukulaisiin. Toiset tykkää, toiset ei. Alkuun kaipaa myös tavallista enemmän omaa rauhaa. Älkää siis tunkeko liian lähelle ja repikö koko ajan johonkin suuntaan. Kun menette jonnekin niin sanokaa "meistä olisi hauskaa ottaa sinut mukaan mutta päätä ihan itse" -> ilmaiskaa että on tervetullut mutta älkää pakottako. Toisen perheen sukulaiset kun ovat monesti vielä ärsyttävämpiä kuin oman. Itseäni ei au pairina ollessa olisi vähempää voinut kiinnostaa sukulointi vaikka perhe itse oli tosi mukava.
tarkoittanut aivan noin. Siis tottakai kysykää että haluaako osallistua tekemisiin ja sukulaisiin. Ketään ei voi pakottaa, enkä sitä ajanutkaan takaa. Itselleni ei vain pariksi ensimmäiseksi päiväksi ollut mitään tekemistä, joten sitä vaan helposti jäi sänkyyn itkemään. Heti kun vietiin tutustumaan paikkoihin jne niin tuli parempi olo. Eli se on myös ihmisestä kiinni. Tottakai au pair tarvitsee enemmän omaa aikaa kun luultavasti tarvitsisi kodissaa, koska on pidemmän päälle aika rankkaa asua toisten kodissa. Mutta pointti oli että tehkää hänelle tervetullut olo. Mutta ei tietenkään saa ruutineista päästää luistamaan. En mä minä ainakaan olettanut perheeni kuskaavan 100 kilsaa:)
Kiitos viesteistänne. Kirjoittelin eilen illalla varmaan A4:n vastauksen, mutta se näköjään katosi ulkoavaruuteen. Aika tuntuu hiukan helpottavan, mutta kyllä meillä on vielä paljon töitä edessä. Kotitöitä hänelle ei ole paljon annettu, mutta oma-aloitteisuus puuttuu täysin.
Olemme ottaneet tytön mukaan joka paikkaan (häneltä on tietysti ensin kysytty, että haluaako hän liittyä seuraan), olen järjestänyt hänet kv-harjoittelijoiden risteilylle, etsinyt hänelle ukrainalaista seuraa yms. Mutta nyt kun esim. hänellä on kontaktihenkilö- ukrainalainen lähes saman ikäinen tyttö- noin 100 km päässä, hän oletti, että minä veisin ja hakisin hänet lauantaina. No way ! Siinä sitä saikin miettiä, että miten saa kohteliaasti sanottua, että by the way:) pikkasen järkeä käteen. Paikkakunnaltamme menee AINAKIN kymmenen linja-autoa suuntaansa.
Nyt kun "arki" alkaa pikkuhiljaa saapumaan, yksi koulutuksen paikka on näköjään: kuka maksaa mitäkin.... Hohhoijaa. Kirjallinen sopimus on tehty, mutta pitänee vaan tarkentaa tätäkin asiaa.
Viestini näyttää olevan todella negatiivisen sävyinen, mutta johtuu siitä, että olen todella poikki. Töiden lisäksi hirvittävästi energiaa on mennyt ja tietysti vielä meneekin, että saa homman rullaamaan.
Meillä kun oli eka aupair, emme olleet osanneet tehdä tarkkaa listaa velvollisuuksista ja muista eloon ja oloon liittyvästä. Oli vaikea vuosi. Ja jos rutiini asettuu uomiinsa, on myöhemmin tosi vaikea muuttaa. Nyt ollaan aina tehty erittäin tarkka lista ihan kaikesta mahdollisesta, ja aupairit sen ekan jälkeen ovat itsekin sanoneet, että on tosi hyvä olla se lista, ei kellekään jää mikään epäselväksi. Meidän lista on... heh, neljän A4:n pituinen, mutta siitä huolimatta aupairilla ei ole liikaa tehtävää, listassa vain on sellaisia asioita kuin esim otsake "Raha-asiat", ja sen alla ihan kaikki mitä me hänelle tullaan vuoden aikana maksamaan, mitä on aupairin omalla vastuulla jne. Lisäksi on listassa siitä, että oletamme hänen siivoavan omat jälkensä. Listassa lukee kavereista ja kavereiden tuomisesta meille, kavereiden kanssa puhelimessa olosta työaikana jne jne jne. Siis tosi paljon myös sellaisia itsestäänselvyyksiä, jotka muille tytöille tosiaan olis olleet selviä ilman listaakin, mutta ne on hyvä sanoa paperilla silti *sen varalta vain*, että sattuu kohdalle sellainen, joka ei ole oma-aloitteinen tai muuten tajua, ettei talossa voi kavereidensa kanssa mekkaloida lasten nukkumaanmenon jälkeen, esimerkiksi. Aluksi meistä tuntui tosi pikkumaiselta tehdä lista ja oltiin toivottu, että kaikki menis puheella, mutta hyöty on ollut suuri. Teillä esim. listassa voisi lukea, että satunnaisesti lyhyitä matkoja voidaan kuljettaa, mutta esim. yli sen ja sen pituisia matkoja ei ajeta aupairia viemässä. (meillä esim. aina haetaan kyllä asemalta, jos aupair on jossain pidemmällä ollut ja tulee myöhään, ettei tartte kävellä tai maksaa itselleen taksia)
Sen semmoisia. Tästähän voisi kirjottaa pitkäänkin, mutta ymmärrät varmaan, mitä ajan takaa! Onnea teille!
Voih.. tuollainen lista meidänkin ilmeisesti pitää tehdä. Juuri tietyt asiat sitä pitää itsestään selvyytenä ja sitten ykskaks huomaakin, etteivät ne olekkaan.Jälkien siivoaminen on yksi asia, missä saan pidätellä sanaisen arkkuni kantta. Jotenkin tuntuu hullulta, että aikuiselle ihmiselle pitää sanoa, että hei, please, voisitko tosiaankin huolehtia omat jälkesi. Nyt tosin tuokin asia sujuu. Jopa kiitosta on alkanut kuulua. Ensimmäisiin päiviin kun se sana ei kuulunut, niin ajatettelin, että jahas, tästähän tuleekin "antoisa" vuosi.
Au-pairimme tapasi tosiaan lauantaina toisen ukrainalaisen tytön ja sen jälkeen hän on ollut huomattavasti pirteämpi. Lisäki hän käytti skypeä isänsä kanssa ja hänen käytössään on tietyin rajoituksin kännykkä.
Olen kuitenkin hiukan "paniikissa", kuinka tyttö pärjää, kun meidän loma-ajat ovat ohi ja hänen tulisi tulla toimeen poikien kanssa. Varmasti kaikki menee hyvin, mutta kyllä minua jännittää.
Kiitos kaikista vastauksistanne !
ps. Tuliko teidän aupparinne Flighthousen kautta ?
Meillä on au pair Venäjältä....Hän saapui huhtikuun lopulla ja kaikki on mennyt aivan loistavasti!!! Olemme kohdelleet häntä kuin perheenjäsentä....siis kun johonkin mennään niin auppari tulee myös mukaan.Ikää tytöllä on jo 29 vuotta ja hänellä on myös sisko au pairina ,tosin eri kaupungissa.Viettävät yhdessä aikaa joko meillä tai toisessa perheessä aina viikonloppuisin jos on vapaata.Festarit on tänä kesänä myös koluttu läpi,tosin niihin osallistui vain nuoriso ei vanhemmat....Hauskaa on ollut ja ei minkäänlaista tietoa koti-ikävästä.Lapset tykkää tytöistä valtavasti.
Ensi viikolla tyttöjen vanhemmat tulevat Suomeen ja asuvat molemmissa perheissä noin viikon ajan!!
Täytyy sanoa että kohdalleni varmaan tupsahti "maailman paras" aupair.Mistään ei tarvitse muistuttaa ja tyttö on kuin olisimme aina toisemme tunteneet.Hommat hoituu ja suomen kielikin alkaa jo sujumaan.
Kun koulut alkavat alkaa myös kielikurssi ja itse olen aloittamassa Venäjän kielen kurssit...
Itse jos toisen au-pairin ottaisin/otan ?!? kuka sitten tietääkin, pyrkisin ottamaan henkilön, joka on jo asunut omillaan. Alunperin toivoimme virolaista au-pairia, jotta olisimme voineet haastatella hänet itse.
itse olen au pairina englannissa. Olen vasta 17-vuotias, mutta melko itsenäinen. Olen ollut täälä nyt kuukauden päivät. Ekat kaksi viikkoa oli todella oudot. Ihan kuin olisi ollut unessa. Uusi ympäristö, uusi kieli, uudet ihimiset, -mikään ei muistuta normaalista elämästä. ja näin perussuomalaisena tuntui hullulta asua vieraassa talossa, syödä heidän ruokia. (onneksi siihen tottou äkkiä ;)
Perhe onneksi vietti kanssani paljon aikaa jo heti ekoina päivinä, joten sopeuduin aika äkkiä. En ole tutustunut ikäisiini nuoriin, koska tämä paikka on vähän "in the middle of nowhere" eikä kesän aikana ole kielkursseja tarjolla tms.
löysin netin kautta onneksi muuaman au pairin, jotka ovat töissä lähistöllä ja tapaan heidät ensi viikolla!
Tähän asti olen ollut aika paljon vain kotona, ja tehnyt töitä. Mutta tarvitsen toisen elämän, luonnollisesti. Eihän töitä jaksa tehdä jos ei ole mitään tasapainottavaa.. Mutta tosiaan, työt aloitan joka päivä klo 7.30 ja ihan ilta 21.00 asti...viikonloput on onneksi vapaita, mutta jos jään kotiin teen mielelläni normaaleja arkisia kodintöitä.
Melko rankkaa välillä, silloin tällöin täytyy käydä läpi niitä syitä miksi tänne on tultu. Ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella...
mutta loistava kokemus, kun vaan jaskaa pitää positiivisen asenteen yllä! :)
Tsemppiä kaikille perheille ja au paireille. Nauttikaa yhteisestä ajasta ja tehkää asioita yhdessä!
Heii!:) oon 18 v aupairi myöskin UK:ssa..tarkkaan ottaen Guernseylla englannin kanaalisaarilla ja tääkin on ihan keskellä ei mitään..66 000 asukkaan saari :DVähän päälle kuukauden olen täällä ollu enkä myöskään tutustunu oman ikäsiini enkä tiedä oikein miten voisin tutustua..netissä ei muut aupparit täällä itsestään paljoo ilmottele.. olisko mitään vinkkejä? Huh sulla on kyllä pitkät päivät..ja mä vielä valitan 7-17 päivistä. Tosin on kyllä kaks 2 v ipanaa vahdittavana..minkä ikäsiä lapsia sun perheessä on? miten ihmeessä jaksat? ja missä päin englantia asut?:)Mites nyt menee parin kuukauden jälkeen? ootko kotiutunu paremmin jaanu kavereita yms.? Mulla menossa varmaan joku kuukauden kriisi..ei tätä jaksa ilman sitä toista elämää. tää on ihana paikka jos tosiaan pitää ton positiivisen asenteen :) eikä sitä kyllä aina jaksa pitää..mut eihän sitä voi olla aina onnellinen vai mitä:P
Kyseinen viesti oli parin vuoden takaa.
Iha pikku vinkkinä.
jäätävää D:D
Joo aika jäätävää tosiaan :D ..miten on mahdollista että kukaan ei vastaa näihin kahteen vuoteen? Sitten joku säälittävä au pair tyttö yrittää hakea apua täältä(mä oon se, ei siis tarvii kimpaantua kenenkään täällä..). Jokatapauksessa sanonpa vaan, että menee jo tosi paljon paremmin, vaikka se tuskin ketään kiinnostaa.. no ehkä joku vastaa tähän kahden vuoden päästä. Ja myös se on pakko sanoa, että älkää missään nimessä lähtekö perheeseen, jossa on pienet kaksoset. Ja myös sitä au pairiksi lähtöä kannattaa tarkkaan harkita. Ei oo nimittäin ihan helppoa! Mut hah täälläpä oon vielä, 4kk takana.
Itse menin perheeseen jossa oli vuoden ikäiset kaksoset. Tytöt oli juuri oppineet kävelemään, kun minä saavuin :) Ja täytyy kyllä sanoa, että pidin niin maan perusteellisesti siitä pestistä, perhekin oli mitä mukavin. Tämäkin kuitenkin on niitä asioita, mitkä on ihmisestä ittestään kiinni, itse olen aina ollut enemmän pikkulapsista pitävä. Ja tuosta au pairiksi lähdöstä: jos kaipaa aikaa nähdä maailmaa ja on vahva persoona, niin au pairin homma on kannattavaa :)
Mitenkäs sulla sujuu tällä hetkellä siellä?
Emmä jaksanu site kun joululle, kaks lasta on niinku iha liikaa. Mun piti hoitaa niitä monta tuntia päivässä tiistaista torstaihin, kauhee stressi. Ne kyllä nukku parin tunnin päiväunet joka päivä ja sit laitoin ne telkkarin eteen loppupäiväks mut kuitenkin monta kertaa viikossa olis pitäny jotai leikkiä. Mun kundikaverilta meinas hermot mennä kun se odotti mesessä ja mun piti jotain kakruja hoitaa. Haloo hei, mullakin on elämä!
Sit perheenäiti tulee kotiin ja valittaa että oon jättänyt aamiaistarvikkeet pöydälle. Siis miks mun pitää korjata kaikki aina pois. J sit olis kuulemma pitäny laittaa kaksosil jotain safkaa, mä laitoin nauravii nakkei joka päivä kun ne on nopeita (5min kuumavesihanan alla). ja sekää ei ollu hyvä. Palkkaa sai jotai vaivaset 3600 euroo vuosi puhtaana kouraan mut kyl siihen saa töitäkin tehdä! Huh huh! Jote en suosittele kyllä kuin iha hulluille.
lol taa on toivottavasti provo
Toivon samaa. Mut valitettavasti tuollaisiakin ihmisiä oikeasti on.
Olitko kirjoittanut ihan tosissasi, että tarjosit pikku lapsille nakkeja päivittäin..tievätkö että 1 nakki sisältää koko vrk: n suola annoksen ja rasittaa lapsen munuaisia..ja mitä kyllä en äitinä hyväksyisi telkkarin käyttöä lasten hoitona.jos et pidä lapsista ja halua hoitaa niidä sydämmellä, niin sitä ei pidä tehdä. tuli niin paha olo lasten ja perheen puolesta. toivottavasti meille ei osoisu koskaan kaltaisistasi ihmisitä.
toihan nyt on selvä provo :D