entinen mieskaverini vihaa mua jostain syystä aika rankasti. en tiedä miksi. hän lähettelee maileja joissa haukkuu kaikki elämäni asiat. hän aina ja aina vaan ottaa yhteyttä uudelleen meilitse, ja on koittanut jopa ostaa minut sänkyynsä. hänellä oli tapana leikkiä sadistisia seksileikkejä ex-muijansa kanssa ja minut hän raiskasi kerran. pelkään sitä kun hän ei näytä lopettavan mun miettimistä vaikka erosta on yli vuosi, näimme vain 4 kuukautta. lisäksi hän on kertonut että käyttää kovia huumeita(ei kuitenkaan minun nähden koskaan ottanut). voinko hakea tällaiselle henkilölle lähestymiskiellon, koska pelkään että hän vielä keksii jotain hullua mua vahingoittaakseen.ja mitä tapahtuu jos hän ottaa yhteyttä minuun vaikka on lähestymiskielto.
monroe taina
helvetti!
9534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Voinko hakea tällaiselle henkilölle lähestymiskiellon, koska pelkään että hän vielä keksii jotain hullua mua vahingoittaakseen.ja mitä tapahtuu jos hän ottaa yhteyttä minuun vaikka on lähestymiskielto."
Kiellothan ovat lainkuuliaisia ihmisiä varten. Mutta joo, voit hakea, mutta pitää sekin jotenkin perustella, jotta sen saat.
..apinalle. Eli tarkoitan sitä, että tuo omistushalukkuus on miehissä sisäänrakennettu geeneihin, ja joskus se jostakin syystä laukeaa. Ei kivaa.
Eli mies tuntee syvällä sisällään, että sinä olet poistunut hänen "reviiriltään" ilman lupaa ja siitä syntyvä reaktio tuleekin sitten suoraan selkäytimestä... Ei tällä ole mitään järjen kanssa tekemistä.
Tilanne menee todennäköisesti ohi kun hän saa uuden naaraan reviiriinsä.
Nimim. Kokemusta on vaimon entisestä miehestä.
Rudolf, olet niin pihalla, ettei mitään rajaa. Mitä ihmettä sä oikein jauhat tuollaisesta "miesten omistushakkuudesta". Olet omaksunut tuollaisia vulgäärifeministisiä selitysmalleja ilmeisesti itse sitä tiedostamatta ja viljelet niitä täällä totuuksina. Vastaanottavaista kuulijakuntaa tältä foorumilta varmasti löytyy, mutta tuollaisena teoreettisena selitysmallina tapahtumille tuollainen sukupuolifasistinen näkemyksesi on täysin järkyttävä.
Luulen Rudolf, että sinä olet niitä miehiä, jotka yrittävät olla niitä ns. "parempia miehiä". Olet sisäistänyt miessukupuolen jotenkin lähtökohtaisesti vinoutuneena.
Eron jälkeiset tuntemukset ovat useille IHMISILLE ihan oikeasti sietämättömän raskaita ja monet käyttäytyvätkin tuolloin täysin järjettömillä tavoilla. Kyse ei ole mistään sukupuoleen sidotusta asiasta.
Minä en yritä olla, vaan olen "parempi mies"...ja paranen koko ajan.
Olet aivan oikeassa siinä, että ero on raastavaa aikaa kaikille ja aiheuttaa epärationaalista käyttäytymistä.
Tämä on kuitenkin eri asia, eikä riitä selittämään tässä selostetun tilanteen yleisyyttä, ja nimenomaan miesten kohdalla. Ei tarvitse edes katsoa ulos ikkunasta, katse peiliin riittää, jos pystyy luotamaan omia fiiliksiään.
Kuulostaa hiukan siltä, että yrität Turo itse puolustaa omaa käyttäytymistäsi? Kuvitteletko sinä aina pystyväsi kontrolloimaan reaktiosi?
Jokainen voi tietysti yrittää olla parempi ihminen, kuin tuntee aikaisemmin olleensa ja hyvä niin. Miesten kohdalla vain tuntuu kulttuurisesti olevan niin, että on olemassa paljon "huonon miehen" sisäistyksiä. Hyvä kysymys jokaiselle "paremmaksi mieheksi" pyrkivälle voisi olla, mistä se kuva "ei hyvästä miehestä" (riittävän hyvästä) on itselle syntynyt. Olisiko mahdollista kokea olevansa ihan riittävän hyvä jo nykyisellään?
Tuo "miesten omistamisen halu", jonka viittaat olevan tuttua itsellesi, ei tietenkään tarkoita, että asia olisi yleisemminkin niin. Taipumusta, jossa itse kokee asiat jollakin tavalla ja kuvittelee sen perusteella muidenkin kokevan samoin, kutsutaan oman kokemusmaailman absolutisoinniksi. Tällainen on kovin yksiulotteista ja on varmasti helppo ymmärtää, ettei omasta tavasta kokea asioita seuraa muiden vastaava tapa kokea asioita.
En kuitenkaan tässä epäile Rudolf rehellisyyttäsi tämän asian suhteen. Joskus on nimittäin niin, että ihminen voi ymmärtää itseään väärin. Luulla vaikkapa niin, että tämä ja tämä käytökseni kertoo nyt huonosta itsetunnostani. Tällaiset selitysmallit voivat hyvinkin olla omaksuttuja vaikkapa naistenlehtikirjoitteluista ja kun ei parempaakaan selitystä jollekin omalle kokemisen tai käyttäytymisensä tavalle keksi, alkaakin nimittää sitä lukemallaan käsitteellä. Tuollainen "miesten omistamisen haluun" viittaaminen on tyypillinen femistisen ideologian jäsennys siitä, mitä miehellä on taustallaan, kun hän toimii jossain tilanteessa tietyllä tavalla. Tiesitkö muuten Rudolf, että feministinen tutkimus ei ole tullut tuohon johtopäätökseen miehiä haastattelemalla tai tutkimalla, vaan lähtökohtana ovat olleet naisten kokomusmaailman kautta suodattuneet näkemykset. Tähän on sitten ympätty yhteen primitiivisistä kulttuureista tuttuja elementtejä ja väitetty, että miesten tapa toimia ja jopa kokea asioita(!) on samaa primitiivitä luokkaa.
Ja Rudolf, en nyt lainkaan yritä puolustella omaa käyttäytymistäni. En koe sellaiseen mitään tarvetta, enkä osaa edes arvata, mistä sinulle sellainen mahtoi tulla mieleen.
Voit hyvin testata tuon "miehisen omistushalun" hypoteesin paikkansapitävyyden.
1. Nimeä ensin se konkreettisen käyttäytymisen muoto, mikä mielestäsi on osoitus tuosta "miehisestä omistushalusta"
2. Kun näet NAISEN käyttäytyvän samalla tavalla, kuin mikä oli kriteerisi tuolle "miehiselle omistushaluksi" nimeämällesi, niin mistä silloin on kyse
3. Jos päättelet, että kyse on nyt jostain toisesta, kuin "omistamisenhalun motiivista", niin miten tulit tuohon johopäätökseen
4. Jos taas päättelet, että kyse on nimenoman omistamisenhalusta, niin miksi kutsut tuota miehiseksi ominaisuudeksi
Good luck
Väitteesi, Turo, ovat ajatuksia herättäviä ja niitä olisi minusta hauska luotailla ja opiskella jonkun sellaisen kanssa, joka tuntee nämä asiat minua paremmin.
Tämä nyt ei ehkä kuulu enää tähän topicciin, mutta ajatus siitä että olisi aivan tarpeeksi hyvä nykyisellään on kai aika keskeinen jokaisen mielenterveydelle? Kokemus siitä, että ei ole "riittävä", eikä osaa muutta asioiden tilaa aiheuttaa ihmiselle uupumusta ja masennusta. Minusta voisi hyvin ajatella, että tämä riittämättömyden tunne syntyy miehille, jotka eivät tunne onnistuneensa esim. suhteessaan. Toki tämä sama tunne kohdistuu myös naisiin, mutta naiset eivät nähdäkseni pura pahaa oloaan niin helposti väkivallalla ja alistamisella, kuin miehet. Jo pelkkä fyysisesti miestä heikompi rakenne estää usein sen.
Tässä asiassa tunnustan mielelläni olevani oppimaton. Mielipiteeni perustuvat melko puhtaasti siihen, että yksinkertaisin selitys on usein paras. Ja valitettavan usein huomaan että sekä miesten että naisten käytöksen pystyy selittämään varsin helposti tietyillä - sanotaanko vaikka primitiivisillä - piirteillä tai käyttäytymismalleilla. Ei siinä ole mitään taikuutta takana!
Vaikka asiat eivät lopulta AIVAN näin yksinkertaisia olisikaan, niin siitä olen vakuuttunut, että monet meidän reaktioistamme ja käyttäytymistavoistamme ovat periytyviä, ei opittuja!
Shakki!
Olin juuri laittamassa jatkoa edelliselle viestilleni todetakseni, että unohdin nämä kulttuuriasiat kokonaan.
Testisi on hyvä ja varsin hauska! Ainakin minua tuppa hymyilyttämään, sen verran osuva se on. Ja lisää hymyilyttää kun sen kääntää toisin päin ja aloittaa ns. neisellisesta käyttäytymisestä...
On tosi, että kulttuuri on voimakas tekijä. Valitettavasti itsekin olen omaksunut asenteen "otsasi hiessä on leipäösi tienattava" - eli hauskaahan ei saa olla, ei varsinkaan työnteossa.
Mutta tuota sinun testiäsi pitää pohtia...
Öitä tältä kertaa!
Rakastan sinua.