Eli asteikolla 1-10, kuinka onnellisia täällä keskustelevat sinkut ovat?
Itse sanoisin 8. Elämän perusjuttuja ei puutu: on kämppä, vakituinen duuni, terveyttä, muutama hyvä kaveri, ulkonäköäkin... mutta kun se oma mies puuttuu.
Itse sanoisin 8. Elämän perusjuttuja ei puutu: on kämppä, vakituinen duuni, terveyttä, muutama hyvä kaveri, ulkonäköäkin... mutta kun se oma mies puuttuu.
Vastaukset 37
Vanhimmat
terveyttä puuttuu, ulkonäköä puuttuu, nainen puuttuu ja parikymppisenä tehty alanvalinta oli väärä. Mutta olen kyllä ollut onnettomampikin, jos nyt on 5, niin jossain vaiheessa oli vain 3.
Kasi, elämänkumppani on vielä löytämättä. Muut perusasiat on erinomaisella mallilla. Sinkkuna oon ollu vajaan vuoden päivät.
Tonne ketjun päähän mun pitä tää viesti lisätä, Hupsista
No tommonen tylsä seiska. Ei mitään valitettavaa muttei mitään hurrattavaakaan. No valittaa vois vaimokkeen puuttumisesta.
Ykösestä - kybään voisn vaikka heittää nummeron ysi tällä hetkellä :) Välillä saattaa kyllä käydä hivenen pakkasen puolellakin mut aina sieltä noustaan selkä suorana :)
Kaikki on tällä hetkellä ihan jes ! Katto pään päällä, mielekäs duuni, lomamesta, paljon hyviä ystäviä, useita mielekkäitä harrastuksia, terveys kohillaan vihdoinkin, vaakan lukemat alkaa olla kohillaan, ulkonäöstä en ite sano kyllä mitään se menee pelkän haukkumisen puolelle ja hjuumori ei lopu koskaan. Ainoastaan viekkuun toivois jotain muuta ku toisen tyynyn ;)
Onnellisuus. Voi heittelehtiä 1-10 välillä rajustikkin, riippuu päivästä ja kunnosta.
Minulla pukkaa ysiä! Työ on mielekästä. Palkka on hyvä. Rahaa on riittävästi. Seuraa riittää. Viime viikonloppunakin tuli löydettyä uskomaton pakkaus! Eksänkin (jota taidan jollakin tavalla vielä rakastaa) kaikki on mennyt (platonisella tasolla) paremmin kuin hyvin. Tällä hetkellä ei edes tuhannet pörssissä hävityt eurot ja kesäloman puute jaksa kismittää.
Ainoat asiat, joita elämään kaipaisi lisää olisi todelliset ystävät ja sellaiset ihmiset, joiden lupauksiin ja sanomisiin voisi luottaa. Ja sellainen ihminen, jonka kanssa voisi reissata.
Osatakseni arvioida omaa onnellisuuttani, tulisi minun tietää mitä Onni on. Pelkän oman navan ympärille tuijottamalla sen voisi helposti määritellä, mutta se kattaa paljon muutakin kuin oman (aineellisen) hyvinvoinnin mielestäni. Niinpä oma onnellisuusarvosanani on tällä hetkellä n. 4- sinkkuudella ei siinä ole suurtakaan osaa, uskoisin. Paskemminkin voisi mennä.
Sanoisin 8½-9 vaikka moni noista elämän "perusjutuista" puuttuu.
Paremminkin voisi mennä, näin lievästi sanottuna. :(
Mikäs mielen noin matalaksi vetää?
Lyhyesti lueteltuna ikisinkkuus, opiskeluiden venähtäminen, masennus, epävarma tulevaisuus, huono itsetunto, oma itsepäisyys potuttaa kanssa välillä joissain asioissa...:P
Juu, mie oon melko sekopää. Alkanu lisäksi vielä viime aikoina mietyttämään, että mitä hittoa sitä oikein elämältään oikeasti haluaisi. Hyviä ja läheisiä ystäviä minulla onneksi on, että ei tässä nyt aivan yksin tarvitse elämän kanssa kamppailla. Toisaalta naisten kanssa ei tule mistään mitään: ehkä minä liiaksi mietin aina, että minkälaista olisi jos olisimme läheisemmät.
Pah, tulipahan avauduttua. :P
Oikein pottumaisen päivän päätteeksi pakota itsesi keksimään päivästä kolme hyvää asiaa.
Kuulostaa joltain positiivareiden mietelauseelta, mutta ihan oikeasti toimii, ainaskin minun tapauksessani.
Kyllähän se, että alkaa yhdeksäs vuosi yliopistolla (ja melkein puolet suoritettu :), työn mielettömyys, rahan riittämättömyys, se, ettei ole ketään kenen kanssa jakaa asioita jne. turhauttaa ketä vain, mutta asioiden märehtiminen ei ainakaan auta. Joko sitä nousee ja tekee asioille joitain (sellaisille joille voi) tai sitten vain hyväksyy tilanteen ja päättää elää jokaisen päivän niin, että illalla voi painaa pään tyynyyn tyytyväisenä. Vaikka sitten hampaat irvessä :)
Tai sitten voi katsoa telkkarista (tai lukea vaikka suomi24:stä) vieläkin kurjemmista kohtaloista... heh, sekin muuten toimii.
Duunin jatkumisen epävarmuus nakertaa. Samoin uusimman naistuttavuuden epämääräinen yhteydenpito meikäläiseen päin.
5. Vuokrakämppä, alaa vastaamaton tylsä kesätyö, kroppa ei vielä rantakunnossa, naisesta ei tietoakaan, auto ruostuu, yksin on tylsää, kaverien kanssa on tylsää. Hei, näistä aineksista voisi tehdä bluesbiisin ;)
lähelläkään. Kuuntelepa John Lee Hookeria, Howlin'Wolfia tai Lightin'Hopkinsia joskus:)
Seuraa sitten tilitystä, watch out.;)
Aluksi ajattelin, etten sanoisi mitään tähän, koska mulla on pieni (melkein paranoidinen :P)pelko siitä, että jotkut ei- toivotut tutut tunnistaan mut täältä jutuistani. Ajattelin myös, että harva asia on v*ttumaisempaa, kuin paljastaa itsestään joitakin arkoja asioita, ja saada siitä hyvästä päänaukojia kimppuunsa... Niitäkin kun täällä riittää, ilmeisesti.
Mutta p*skat tästä. Kai täällä höpäjöimisellä on jokin (edes omaa:DD) hyvinvointia parantava funktio kuitenkin, ja osa keskustelijoista on sitä paitsi ihan mukavaa sakkia.:)
En koe olevani kauhean onnellinen tällä hetkellä. Toisena päivänä ehkä toisin, mutta nyt se on ton 4 , asteikolla 1:stä 10:een. Mikään ei nimittäin oikein kiinnosta mua...On kyllä kivoja kavereita, eli terassireissuille jne. kesän hauskutuksiin ei tarvitsis mennä yksin (vaikkakin hävettävän usein olen tänäkin kesänä kieltäytynyt mm. näistä terassiehdotuksista, mikä on täysin järjetöntä). Mut ku ei aina vaan nappaa.
Tajusin kauhukseni, että taidan vieläkin rakastaa exääni (säälittävää..), vaikka erottiin jo puolitoista vuotta sitten ja vielä mun aloitteestani. Mikään muu ei selitä tätä mun järkyttävää passiivisuuttani miesten kanssa. Pelkään lähes vainoharhaisesti, että mun kaverini ainakin mielessään jo kohta säälivät mua, että "kun se Piia ei tunnu löytävän uutta miestä, ja blaa blaa". Kyse ei kuitenkaan ole siitä. Aina olen miesseuraa halutessani saanut sekä lyhyemmäksi- että pidemmäksikin ajaksi, mutta kun ei vaan kiinnosta. Tunnen tehneeni virheen, kun päästin exäni menemään.
Tuntuu jotenkin siltä, että mitä v*ttua mä lähden jonnekin treffeille jauhamaan paskaa jonkun miehen (vaikka olis ihan kivakin) kanssa, kun se on kuitenkin usein niiin onttoa, ja kokisin kuitenkin vain pettäväni sekä sitä ihmistä, että itseäni todellisen kiinnostuksen puutteeni vuoksi.
Muutenkin on ollut elämässä kaikenlaista vastoinkäymistä viimeisen vuoden aikana. (Voisin sanoa, että ihan noin vaikka viideksi seuraavaksi vuodeksi.) Sairastuin mm. aika vakavasti fyysisesti jokin aika sitten, mistä kylläkin toivuin onneksi ennalleen, eli olen ihan terve ja hyväkuntoinen nyt.
Stressiä on lisäksi mm. tiettyjen opiskelu/ työ- juttujen kanssa ihan riittämiin ja tympäisee ajatellakin, että vaikka sen yhden tärkeimmäksi kokemani asian opiskeluissa saisinkin valmiiksi, niin paineet tulevaisuuden osalta eivät tietenkään lopu siihen. Toisaalta olen kyllä aina ollut aika kunnianhimoinen ja haasteista tykkäävä, eli se ehkä vähän jeesaa.;)
Ei ooo elämä helppoa, mutta älkäämme luovuttako.;) Kuumaa kesää ja lukuisia hauskoja seikkailuita on onneksi vielä rutkasti jäljellä, jos niin vain itse haluaa. Joskus se hauskuus vaan pitää kaivaa vaikka maan alta (ainakin allekirjoittaneen kohdalla;).
juupajuu näinpänäin..
exät voi joskus olla paska rasti. luulee päässeensä yli, mut sit ku seuraavan kerran vaikka vahingossa näkee, menee ihan sekasi. se vaan ottaa oman aikansa.. eikä sitä voi hoputtaa millään. parempi vaan kun toivottelee hyvät elämät ja on mahd vähän tekemisissä.
treffaamisesta totaalisen täysin samaa mieltä. jos ajatukset on jossain muualla, kuin uuden ihmisen tapaamisessa, koko treffi- homman saa haudata. ja koskien suhteen aloittamista, jos ei ole edellisen yli, niin ei siitä uudesta suhteestakaan tule yhtään mitään. hajottaa vaan itteensä ja samalla toisen :(
mut noista työasioista ja kaikista muista pikku puuhasteluista: kevyt perus-stressi pitää pirteänä ja vähän isompi stressi janoisena ;) mulle toimii hyvin ainakin siihen tilanteeseen, et joutuis yrittää päästä jonku asian yli. työt pitää ajatukset pois omista huolista. mut siinä pitää olla varovainen ettei vedä itteään piippuun.
ryve kuule vaan rauhassa, silleen ihan rennosti. sääliä ei kukaan kaipaa, mutta pikku potkuja istumalihaksiin kyllä *potkaisee onnenpotkun persauksiin* :D se aurinko sieltä putkahtaa pahimmillaan just silloin, kun sitä kaikista vähiten osaa odotella :) sit sitä vaan toteaa, et aha joko taas. ja sit mennään :D :D
vaitarina omat fiilikset, vaikka tuskin ne ketään kiinnostaa: perusfiilikset about 7. mut sit on kaikkee muuta mukavaa lomat mukaanlukien, jotka nyt hetkellisesti ainaski nostaa fiilikset ainakin ysin paikkeille. pää tahtoo viuhtoa välillä pilvissä ja jalatkaan ei aina tahto oikein maassa pysyä ;) pitää siitäkin ottaa kaikki irti, kun noita pohjakosketuksia ja uusia syvyysennätyksiäkin on kuiteski tulossa taas jossain vaiheessa :D laittaa vähän kuin hyviä fiiliksiä jemmaan, tai ainakin yrittää.
vaikee sanoa. ennen vitu**i ankarasti kun tuntu että jään yksin elämässä. mikään ei oikein tuntunu täyttävän sitä aukkoa.
mutta sitten jossain vaiheessa asiat alko muuttumaan aika radikaalisti ja nyt on seuraa tarjolla. monia kokemuksia viisaampana alkaa tuntumaan siltä, että ei se nainen kyllä mitään elämässä ratkase ja että elämästään pitää osata tehdä itse sellainen että siitä nauttii. siihen sitten eksyy joku jos on eksyäkseen. ja jos ei eksy niin sitten ei eksy.
fiilikset vaihtelee, mutta tällä hetkellä ehkä tommonen 8. ja ylemmäs tähdätään. omin jaloin.
enemmän ahdistaa päästää käsistään hyviä mahdollisuuksia kerta toisensa jälkeen vain koska se ei yksinkertasesti tunnu hyvälle. ja se siitä syystä, että mut on jo ajettu siihen tilaan että alan kohta itsekkin ajattelemaan että mussa on jotain vikaa kun en tahdo seurustella.
En taida vain yksinkertasesti osata haluta elää parisuhteessa. Todellisuudessa en edes tajua mikä siinä on niin tavoittelemisen arvoista.
Luulisin että noin 7
Hyviä asioita:
- oma asunto
- hyvä palkkainen ja mukava työ
- hyvä terveys ja fyysinen kunto
- ulkonäkö ok
- paljon hyviä ystäviä
Huonoja asioita:
- uutta kämppää ei oo löytynyt vielä
- suuri rakkaus on kateissa, ei tietoakaan löytyykö, ikävää mennä yksin nukkumaan.
- olut maistuu liian hyvältä
- lähipiirissä tapahtunut traaginen tapahtuma vaivaa
- näen omaa lastani liian harvoin, ikävä vaivaa.
~ 8-9 onnellisuusaste
Katto päänpäällä(vuokra), hyvä polkupyörä, terveys hyvä, fyysinen kunto hyvä, hyvä vakiduuni, varaa matkustaa ja elää suht vapaasti, hyviä kavereita, kaikenkaikkiaan hyvä fiilis ollut jo vuosia. Ei rahalla saa onnellisuutta, eikä se seurustelukumppani yhtäkkiä elämänlaatua nosta nollasta kymppiin. Nauttikaa elämästä ihmiset, kerran täällä vain ollaan!
Tasaisen onnellista on :) 10 olis jo liioittelua ;)
Kyllä se tosiaan tuon 8½ on. Ihan ysiin ei yllä, muttei kyllä kaukanakaan ole..
Hyviä juttuja on ne perusjutut mitkä kunnossa elikkäs on työtä ja mukava kämppä (vaikkakin vuokra), hyviä ystäviä ja perheen kanssa asiat kunnossa, on saanut olla terveenä. Rahaa nyt ei ole ylimäärästä, mutten kanna siitä murhetta. Tarkoitus olisi lähteä opiskelemaan ja valmistumisen myötä se tilipussikin joskus siitä vähän kasvaa. Nyt tulen kuitenkin hyvin toimeen näin ja se riittää. Miestähän mulla ei ole, mutten ole siitäkään murheissani. Tiedän tässä maailmassa olevan hyviä ja kunnollisia miehiä. Ja uskon että sellanen jonka kanssa synkkaa tulee kyllä vastaan.
Ehkä pikkuisen tuota numbaa laskee se ettei ole ollut aikaa tarpeeksi nauttia kesästä, kun on ollut aika lailla töitä. Mutta toisaalta.. Myös kaikki kamut olleet ahkerasti töissä.. Ja se myös miinuksena, en ole tarpeeksi kerenny viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa.
Että tällaista täällä.. Pieniä satunnaisia notkahduksia lukuunottamatta hyvin menee ja onnellisia ollaan! =))
Olisko vaikka joku 7 sopiva..
Perusasiat on kunnossa.. Mies vaan puuttuu ja sit on hiukkasen stressiä opiskelujen takia.. eipä kait tässä muista probleemia!
ehdottomasti. laittaisin ysin tähän sarakkeeseen. skole koht loppu, ok työpaikka, oma kämppä, seksinsaantiturvattu, hyviä kesäreissuja tiedos, terveys hyvä, osa sukulaisista muutti maalle, reilusti ystäviä ja ei tarvitse viettää talvea suomessa....ei viddu, laitetaan sittenkit kybä.
3½ - 7 tuo liikkuu. Nyt ehkä 5-
Huomenna on varmaan sen 7, kun on oikeasti kivaakin tiedossa.;)
Kasi oli juhannuksena, mut ysiin tai kymppiin en ole vielä tänä kesänä päässyt. Tosin en ole yrittänytkään (ks. em. kirjoiukseni).;)
Joku nainen kirjoitti jotain mun kirjoitukseen, maailma sekaisin.
Minulla on kaikkea sitä mitä haluankin. Elämäni on täysin mallillaan. Ainoa asia, mihin toivoisin pikaista muutosta on terveyden saralla.
En kaipaa kumppania, sillä nautin yksinolosta täysin rinnoin.
Jouduin seurustelu suhteeseen. Ihan jees On olo nyt mut ennen oli kivempaa ja hauskempaa.
olen onnellinen sinkku - asteikolla 1-10 nyt 9. Karkeana yhteenvetona tälle palstalle kirjoittelevista tulos on varmaan 4. Sen verran on onnetonta ja avutonta porukkaa - anteeksi vaan....mutta se unelmien prinssi tai prinsessa ei tule hakemaan sieltä kotisohvalta. Eikä se kyyninen asenne auta asiaa...
se puolikas puuttuu aina kun tulee pikkuveljeä ikävä
vaihtelee 6 ja 9 välillä.
ainoastaan toisinaan ahdistaa että elämä tuntuu lepäävän aukinaisena koko ajan. ny kun kaikki koulutja velvollisuudet on käyty, vain työ pitää paikallaan. tuleehan sitä puuhailtua koko ajan kaikenlaista ja se on toisinaan mukavaa ja toisinaan ei. niinkuin nyt elämässä yleensä.
hyvät ystävät on kantava voima ja kun tietää jatkuvasti että asiat on niin paljon omissa käsissä.
itseluottamusta ei puutu, mutta motivaation ja suunnan kanssa välillä joutuu taistelemaan.
miinus kymmenen
9. Perusasiat kunnossa: työ/oma kämppä, olen terve ja hyviä ystäviä on myös. Lisäksi mulla on positiivinen perusvire, joka on tosi hyvä juttu. Tunnen itseni vahvaksi. :) Toivoakin hiukan paremmasta on, mutta lähitulevaisuus näyttää, tuleeko tuohon plussa perään... ;)
töitä ja asunto on,terveyskin on hyvä. Mut ne iän ikuiset ihmissuhteet.
8, elämänkumppani on vielä löytämättä. Muut perusasiat on erinomaisella mallilla. Sinkkuna oon ollu vajaan vuoden päivät .