Olimme poikaystäväni kanssa yhdessä kaksi vuotta ja pari kuukautta sitten tuli tunne että en voi enää jatkaa hänen kanssaan ja päätin suhteen
Meillä meni todella hyvin. Emme olleet mustasukkaisia, nautimme molempien kavereiden seurasta, molemmat kokkasimme ja autoimme siivouksessa, olimme molemmat uskollisia, kavimme ulkona, ja olimme hyvin rakastuneita...
Silti kuitenkin päätin suhteen. En ole varma olenko tehnyt oikein. Poikaystäväni ymmärsi ratkaisuni, vaikkei sitä halunnutkaan, ja tahtoo pysyä läheisenä ystävänäni... Päätin suhteen, koska tunsin että olimme liian erilaisia. Minä olen erittäin kunnianhimoinen, ja työskentelen luovalla alalla, poikaystäväni on ns. tavallinen tallari, jolle koti ja perhe-elämä on tärkeintä. Hän on mitä kultaisin ihminen, mutta minä en ilmeisesti osaa olla onnellinen? Minä kaipasin jatkuvasti henkilöä vierelleni joka jakaisi intohimoni, ja kunnianhimoni...
En tiedä olenko tehnyt oikein. Rakastan entistä poikaystävääni vieläkin, ja tuntuu toisinaan että olen tehnyt väärän ratkaisun...
Meillä meni todella hyvin. Emme olleet mustasukkaisia, nautimme molempien kavereiden seurasta, molemmat kokkasimme ja autoimme siivouksessa, olimme molemmat uskollisia, kavimme ulkona, ja olimme hyvin rakastuneita...
Silti kuitenkin päätin suhteen. En ole varma olenko tehnyt oikein. Poikaystäväni ymmärsi ratkaisuni, vaikkei sitä halunnutkaan, ja tahtoo pysyä läheisenä ystävänäni... Päätin suhteen, koska tunsin että olimme liian erilaisia. Minä olen erittäin kunnianhimoinen, ja työskentelen luovalla alalla, poikaystäväni on ns. tavallinen tallari, jolle koti ja perhe-elämä on tärkeintä. Hän on mitä kultaisin ihminen, mutta minä en ilmeisesti osaa olla onnellinen? Minä kaipasin jatkuvasti henkilöä vierelleni joka jakaisi intohimoni, ja kunnianhimoni...
En tiedä olenko tehnyt oikein. Rakastan entistä poikaystävääni vieläkin, ja tuntuu toisinaan että olen tehnyt väärän ratkaisun...
Vastaukset 14
Vanhimmat
vittuako nyt viniset? oisit ajatellu ennenku jätit. painu suolle itkemään.
Jos sulla kerran oli tunne ettet voi jatkaa, olet varmastikin tehnyt oikean ratkaisun. Nyt vain sulla saattoi olla jokin yksinäinen hetki jolloin aloit kaipaamaan vanhoja aikoja takaisin. Mutta jos palaisitte yhteen, todennäköisesti menisi vain muutama kuukausi ja susta tuntuisi yhä samalta. Luota omiin ratkaisuihisi, tuskin kuitenkaan ihan hetken mielijohteesta eroa teit.
Minusta kuulostaa, että poikaystäväsi täydensi hienosti sinua omalla maanläheisemmällä tavallaan. Kestäisitkö jonkun boheemimiehen seuraa lainkaan? Sellaisen joka tahtoisi mennä? Ja jos kyllä, kuinka kauan? Kaikki on rajallista, ja iän kertyessä menojalka alkaa hyytyä itse kulllakin.
jumalauta ihme että nykypäivänä erotaan tollasilla syilllä ja sitten taas etsitään sitä elämän "prinssiä" ei perkele mitä touhua, ei muuta voi tähän sanoooo...
Muista että aina löytyy parempia, just joo
Kuulut siihen itsensä etsiskelijöiden porukkaan.
Mikään ei ole hyvä.
Mitäpä tuohon nyt voi sanoa. Jatka etsintöjä.
Haha, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!! Tollasia ämmiä nähty paljon, sitten haikaillaan perään! Itsellä aina uutta säpinää heti kun on mennyt poikki, vituttaa kun vanhat sitten soittelee perään ja yrittää olla mukavia vaikka osoittautuivat kusipäiksi. Siinä kun menee poikki niin ei ole paluuta, joo mut hei ollaan kaverita, niin juu! Kaveruus naisen kanssa on roikkumista ja ei johda mihinkään. Nainen vaan tulee mihen luo kuin hotelliin. Nykyään naiset saa mennä aika vapaasti entisaikoihin verrattuna. Ennen oli sellainen asia kuin MORAALI. Ennen naista joka hyppäsi vieraissa ja ei vakiintunut tiettyyn ikään mennessä oli huora. Mut hei nyt se on sinkkuelämää!
Tollaset ämmät yököttää mua!
On meitä vielä hyviäkin ämmiä olemassa jotka ei tee tollaisen päätöksen takia eroa, vaan yritämme löytää uudelleen sen kipinän omasta samasta miehestä jos välillä hukkaamme toisemme ja silti säilytämme oman itsenäisen minämme koska arvostamme jokaisen omaa minäänsä.=)
Voinen vaan ihmetellä...
Jos oma mieheni olisi aikaisemmin lopettanut suhteeni vain sen takia, että pari on ollut erilainen, tuskin uskaltaisin sellaisen tyypin kanssa yhteen mennä. MItä ihmettä?? Eihän se ole mikään syy erota!! Ja sitäpaitsi, vastakohdat luo sitä rakkautta. Voit toki mennä kokeilemaan jos rakastut johonkin samanlaiseen kuin itse olet,. voin TAATA ettet rakastu lujaa. VAstakohdat ovat kuin magneetti, joka on luonnonlaki. Niinkuin taivas ja maa ovat vastakohtia mutta silti niitten pitää olla yhdessä. Ja niinkuin mies ja nainen. tai niinkuin pimeä ja valo. Vastakohta pareja löydät mihin katsotkin. Älä nyt hullu lähde menemään tuollaisen idiootti syyn takia.
ÄKkiä viettelemään samaa miestä takaisin. Menethän!!!!!??????
Niin..
kun en tiedä mitä tehdä.
En tiedä miten saisin selville oliko päätökseni oikea. Ja tollaset puheet "ämmistä" ei oiken osu mun kohdalleni. Rakastan ex-poikaystävääni vielä, mutta yrirän tehdä oikean päätöksen jotta saisimme molemmat elää onnellisena.
Aina kun tapeltiin, ollaan tapeltu juuri siitä mitä tehdään ja miten yhteinen vapaa-aika käytetään. Kiinnostuksen kohteet kun ei osu yksiin. Minä menisin mieluummin taidenäyttelyyn, ja vaikka hänkin sinne tulee seurakseni mukisematta, tiedän että mieluummin olisi ulkoharrastuksissa, pelaamassa jalkapalloa tms. Ei kuitenkaan ihan erillistä elämää viitsisi rakkaimpansa kanssa elää vai?
Eikä syvällisemmästä keskustelusta minua kiinnostavista asioista voinut syntyä, koska hänellä ei ollut samaa intohimoa.
Tottakai tiedän, että mun pitää itse miettiä tarkkaan nämä päätökset. Senkun kirjoittelen, jos saisin jotain tuoretta näkökantaa joltakulta...
Niin, se vielä jäi sanomatta, että vaikka ehkä itseni etsiskelijä olisinkin, niin en ole koskaan missään "vieraissa hypännyt". Sehän on asia erikseen..
noista mitä sanoit erillaisista intohimon kohteista, minä olen taiteilija, minun mieheni ovat kaikki olleet joko hitsareita, konemiehiä tai muuta insinöörin tapaisia. ja minua ei haittaa pätkääkään. keskustelen niistä asioista ystävieni ja muitten kanssa. miehen kanssa teen muut touhut, en edes mieti että juuri oman miehen kanssa pitäisi olla niin että joka asia menee yksiin.
mutta jos sinua se häiritsee niin sinulla on vapaus mennä ja kokeilla jos onni löytyy muualta.
silti voin veikata ettei sitä mistään samanhenkisistä löydy. pienet eroavaisuudet kunniaan!
Kuuntele sydäntäsi mutta myös järkeäsi. On normaalia että eron jälkeen tulee epävarma olo. Pistä suhteenne hyvät ja huonot puolet puntariin. Kumpaan suuntaan kallistuu? Olen myös sitä mieltä(niinkuin monet kärkkäät täällä) että vastakohdat täydentävät toisiaan, MUTTA jotakin yhteistä on myös PAKKO olla!
...ruikuttaa kun ei tiedä mitä haluaa ja olen niin tyypillinen ämmä. Siis kunnianhimohan ajaa kaiken edelle, vittu älä naurata ja katso peiliin spede. Tyypillinen suomi ämmä joka kuvittelee olevansa kaikessa oikeassa.
Tunnen olevani samassa tilanteessa kanssasi. Rakastan poikaystävääni enemmän kuin mitään muuta, mutta olemme todella erilaisia. Emme voi yksinkertaisesti tehdä mitään yhdessä, sillä meillä ei ole mitään yhteistä Olemme yrittäneet kyllä, mutta huonoin tuloksin. Lisäksi tulevaisuuttamme koskevat haaveemme ovat täysin erilaiset; esimerkiksi, hän haluaa lapsia ja minä en.
En todellakaan sietäisi ihmistä, joka on liian samanlainen kanssani, mutta missä menee raja? Milloin ollaan liian erilaisia viettämään koko elämä yhdessä? Voiko rakastaa toista niin paljon että luopuu suurimmista intohimoistaan hänen vuokseen?
Ja juu, tiedän kyllä, että toimiva suhde vaatii kompromisseja, mutta on asioita, joista on lähes mahdotonta löytää kultaista keskitietä: "Kulta, mitäs jos hankittaisiin koira sen kersan sijaan?"
Olisiko poikaystäväsi ollut pitkällä tähtäimellä onnellinen jos olisit koko ajan poissa, työsi äärellä? Olisitko pystynyt olemaan onnellinen tietäessäsi hänen olevan onneton?
Toisaalta, muuten teillä vaikutti menevän erittäin mukavasti. Erilaisuus ei tukahduttanut rakkauttasi häntä kohtaan. Mikäli tunnet siis vielä vahvaa rakkautta kaipuun sijaan.
Vinkkini: katsot miten käy. Tutustut uusiin ihmisiin (kuten poikaystäväsikin varmasti tekee), keskityt työhösi, kokeilet rauhassa miltä yksin eläminen tuntuu verrattuna poikaystaväsi kanssa elämiseen ja teet omat johtopäätöksesi sen perusteella. Niin, ja jätät huomioimatta nuo idioottimaiset "ämmä"-kommentit. Mikäli ei osaa älykkäämpää keskustelua luoda aiheesta, voi puolestani pysyä hiljaa. Kaikki eivät vain tajua, kuinka arka aihe tämäkin voi olla jollekin.
Mikäli vielä 0.5-1 vuoden päästä edelleen tuntuu siltä, että teit väärän päätöksen, niin sitten vain vokottelemaan tätä poikaa uudestaan omaksesi. Jos teidät on tarkoitettu yhteen, niin en usko että sinulla tulee olemaan suurta vaivaa saada häntä takaisin.